Teatteri

Hyvän mielen talo täynnä kissoja

Tunnustus. Olen palannut kotikonnuille, Tampereelle, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Tullut pysyvästi takaisin ihanaan rieväkylään, jossa retkahdin teatteriin ja opin rakastamaan kirjastoa. Niin paljon kuin olen nähnytkin hienoja ja innostavia esityksiä muissa kaupungeissa ja maailmallakin, Tampereen Teatterilla ja Tampereen Työväen Teatterilla on aina ollut ikioma kolonsa sydämessäni. Se ei tarkoita arvostelukyvyn sumentumista vaan ehtaa iloa, ylpeyttä ja vankkumatonta puolustustahtoa. (Sen lienen perinyt jääkiekkoa harrastaneelta isältäni, joka pelasi pakkina Ilveksessä, maajoukkueessa ja Suomen olympiajoukkueessa.)

Umpihankeen! Tampereen Teatterin syyskauden 2017 avajaisissa teatterinjohtaja Reino Bragge muistutti, miten teatterin tehtävänä tässä ajassa, jossa maailman hulluus tuntuu vain kasvavan, on tuoda ihmisille iloa, ajatuksia ja voimaa. Rivien välistä voi lukea, miten katsojia ei tällä kertaa pyydetä jättämään aivojaan narikkaan, vaan luvassa on haasteita, kokeiluja, asenteiden ja tunteiden ravistelua. On uskallettava mennä umpihankeen, Bragge kiteyttää teatteriajattelunsa moton.

Yhteistyötä. Pidän siitä, miten Tammerkosken laidalla iloitaan muiden kulttuuritoimijoiden tekemisistä ja onnistumisista. Teatterinjohtajan mukaan kulttuuri voi hyvin Tampereella. Pitääkö väite paikkansa, sitä en vielä tiedä, mutta aion ottaa asiasta selvän ja kirjata löytöni tähän blogiini. Hienoa on joka tapauksesta neljän tekijän – Tampereen Teatterin, Tampereen Työväen Teatterin, Tampereen Oopperan ja Museokeskus Vapriikin – yhteistyö, jossa kukin organisaatio luo oman teoksensa vuoden 1918 sisällissodan tapahtumista. Tampereen Teatterin produktion 1918 Teatteri taistelussa kirjoittaa ja ohjaa talon pääohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen. Kantaesitys on 27.1.2018.

Perhehelvetti. Nautin Maria Jotunin (1880–1943) teksteistä: tarkkanäköistä, viisasta, modernia, uskottavaa. Ohjaaja Antti Mikkola on tarttunut klassikkoon, Huojuvaan taloon, ja kääntänyt sukupuoliroolit päittäin: väkivaltaisena kotityrannina on nyt Lea. Mikkola lupaa olla uskollinen Jotunin kielelle ja hengelle, ja hyvä niin. Leana nähdään Tampereen Teatterissa vieraileva Anna-Maija Tuokko, joka uskoo tulkinnan olevan vapauttava kokemus naisille. Eeroa näyttelee Arttu Ratinen, joka Mikkolan mukaan tekee ”kolossaalisen roolityön”; hän on näyttämöltä poissa kokonaista 20 sekuntia.

Rikos. Joskus asiat ovat yksinkertaisia. Kuten silloin, kun halutaan suomalaisen rikoskirjallisuuden ehdoton kärkinimi Ilkka Remes kirjoittamaan näytelmä. Ohjaaja Tommi Auvisen ja Remeksen käymä dialogi asian tiimoilta ei totisesti ollut päätä huimaava: ”Voitko?” ”Voin.” Lopputuloksena näemme Musta sydän -nimisen sieppausdraaman, jossa katsoja toimii rikostutkijana. Päähenkilönä on koko elämänsä vääryttä kokenut Erja, jota näyttelee Mari Turunen. Ohjaaja ei tietenkään paljasta ratkaisua, jonka Remes trillerissään tarjoilee, mutta jonkinlaisen vinkin lopun väreilevyydestä antaa Auvisen kommentti, jonka mukaan optimisti ja pessimisti näkevät näyttämön tapahtumat eri tavoin. Kiinnostavaa! Sisäinen Sherlockini odottelee jo malttamattomana pääsyä katsomoon.

Kis-kis-kis! Päänäyttämölle valmistuva Cats-musikaali on jo rikkonut Tampereen Teatterin ennakkomyyntiennätyksen: lippuja on myyty yli 35 000. Andrew Lloyd Webberin vuonna 1981 Lontoossa ensiesityksensä saaneen musikaalin ohjaa tuttu mies, romanialaissyntyinen, nykyään Tukholmassa asuva Georg Malvius, jolle Cats on 185. ohjaus. Makupalana syyskauden avajaisissa kuultiin Runtunrantun (Rum Tum Tugger) nimikkobiisi, jonka Lari Halme ja kovatasoinen ensemble esittivät Martin Segerstrålen säestyksellä. Ja jos mietit, kuka Tampereella tulkitsee legendaarisen Memoryn, tiedoksi, että Misabellan (Grizabella) roolissa vuorottelevat Ritva Jalonen ja Irina Milan. Maagiset kissat ja yksi herkullinen rotta nähdään päänäyttämöllä 8.9. alkaen.

Jatkoaika. Hurrasin mielessäni, kun Bragge kertoi yleisön suosikkien – Katoava maa, Näytelmä joka menee pieleen ja Ulkomaalainen – jatkavan ohjelmistossa. Miksi tappaa hyvät ja katsojia keräävät esitykset? Aivan! Merkeistä päätellen myös Saiturin joulu jatkaa kuulemma hamaan ikuisuuteen. Onkohan kukaan muistanut kertoa asiasta Ilkka Heiskaselle? Paree pysyä hengissä, sillä ilman Scroogea, jonka Heiskanen tekee taiturillisesti, joulu ei tuntuisi miltään. Tätä listaa voisi jatkaa tosi pitkään, sillä tulevien kuukausien aikana nähdään lukuisia vierailuesityksiä sekä talon oman pojan Jukka Leistin tähdittämä lauluilta, joka on saanut nimihirviön Olavi Virta Electric Unplugged Valo Blues (Luinpas koko tekstin!), mutta ehdotan, että koluatte lisätiedot Tampereen Teatterin sivustolta.

Apropoo! Kun kerran tunnustuksella aloitin, sellaiseen myös lopetan. Kissojen suhteen saatan olla pikkuisen puolueellinen, sillä työstän yhdessä tiedotuksesta ja mediasuhteista vastaavan Sanna Huhtalan ja graafinen suunnittelija Katariina Paulaniemen kanssa Cats-musikaalin käsiohjelmaa. Ihan näin sisäpiiritietona: nyt viimeistään se lippu kannattaa hankkia. Tekijöiden heittäytyminen on meinaan sitä tasoa, että teatterifriikkikin nostaa hattua.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

error: Content is protected !!