
Teatterikesän esityksillä on laatutakuu
”Muista, että henkseleitä saa ja pitää paukutella. Tämä on mahtava tapahtuma!” Tampereen Teatterikesän toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl ei ole unohtanut edeltäjänsä evästystä, sen todistaa tämäkin haastattelu. Kun hän vuonna 2007 ryhtyi luotsaamaan Pirkanmaan festareiden kruununjalokiveä, kuten Rosendahl Teatterikesää kutsuu, hän totisesti tiesi astuvansa suuriin saappaisiin ja saaneensa vastuullisen tehtävän.
Aion blogata tämän kesän esityksistä, mutta ensin halusin kuulla pääkallopaikan tunnelmia ja puhua toimarin kanssa Teatterikesän merkityksestä. Niin sykähdyttäviä elämyksiä kuin elokuinen viikko näyttämötaiteiden ystäville aina tarjoaakin, 50-vuotista taivaltaan tänä vuonna juhlivan tapahtuman merkitys on paljon suurempi kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksi.
Rantasauna mykistää vieraat
Tampereen apulaispormestari Anna-Kaisa Heinämäki kirjoitti blogissaan (maaliskuussa 2017) tapahtumien merkityksestä kaupungille ja mainitsi, että tapahtuma- ja kongressikävijät jättävät kukin Tampereen talousalueelle keskimäärin noin sadasta eurosta 1625 euroon. Vuositasolla se tarkoittaa kymmeniä miljoonia euroja. Ei mikään pikkusumma.
– Kaupungin päättävät virkamiehet, joiden kanssa käymme vuosittain dialogia toiminnastamme, avustuksista ja muista asioista, ovat ymmärtäneet hyvin festivaalien merkityksen. Teatterikesää arvostetaan ja sen arvo vahvana vetovoimatekijänä tajutaan, Hanna Rosendahl sanoo.
Rosendahl puhuu maabrändäämisestä, kun hän matkustaa maailmalla katsomassa teatteriesityksiä tai promoaa Teatterikesää Finlands Festivals -markkinointimatkoilla. – Kyllä siinä on kyse ensisijaisesti Suomen tunnetuksi tekemisestä, mutta sitä tekee ilolla, koska meillä on paljon sellaisia valttikortteja, joita maailmalla arvostetaan: luonto, järvet, metsät.
Suomi-kuva leviääkin tehokkaasti tapahtumassa vierailevien taiteilijoiden kautta. Silti on jotenkin liikuttavaa kuulla, miten itselle tuiki tavalliset asiat – järvimaisema ja saunominen – tekevät aina vain lähtemättömän vaikutuksen kansainvälisiin vieraisiin, joita Tampereelle vuosittain kutsutaan. – Kun viemme vieraitamme rantasaunaan, he ovat aivan mykistyneitä: ”Voiko tänne jäädä? Saisiko tätä vuokrata? Onko tämä myytävänä?” Rosendahl kertoo nauraen.
Jokainen esitys on nähty livenä
Teatterikesä markkinoi tapahtumaan valittuja esityksiä laatutakuulla. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa sitä, että joka ikinen esitys on nähty livenä. Tullakseen valituksi pääohjelmistoon teoksen täytyy ylittää korkea rima. Laaduntarkkailijoita on neljä: Hanna Rosendahlin lisäksi kahden kolmen vuoden välein vaihtuva taiteellinen johtoryhmä, johon tänä vuonna kuuluvat Hilkka-Liisa Iivanainen, Miko Jaakkola ja Aleksis Meaney.

– Tampereen Teatterikesän hallitus on antanut ryhmälle taiteellisen vapauden. Se on tärkeä periaate, ja on ihanaa, että siitä on pidetty kiinni. Tietenkin valintoihin vaikuttavat myös taloudelliset reunaehdot, joiden valvominen on minun tehtäväni. Olennaista on, että festivaalia rakennetaan sisältö edellä.
Sille aplodeeraan reippaasti. Käytännössä sisältölähtöisyys näkyy esimerkiksi siinä, että Teatterikesän pääohjelmisto poikkeaa VOS-teattereiden perinteisestä tarjonnasta. Mukana on useita ajan hermolla olevia ja vaikeitakin teemoja, joita suomalaiset repertoaariteatterit eivät välttämättä uskaltaisi talvella ottaa ohjelmistoon. – Vahva sisältö on kuitenkin sellaista, jota katsojamme selvästi kaipaavat ja odottavat, Rosendahl muistuttaa.
Hän sanoo, että jokainen festivaali on tarjonnut omalla tavallaan menneen teatterikauden kiteyttävän läpileikkauksen. Koska lopulliset valinnat tehdään vasta maaliskuun lopulla, ohjelmisto pystyy heijastamaan myös tuoreimpia teemoja, mikäli suomalaisessa teatterikentässä tai poliittisessa ilmastossa on tapahtunut jotakin mullistavaa. Tänä vuonna vahvasti esiin nousevat teemat ovat vuosi 1918 ja #MeToo-kampanja.
Teatterikesän kokonaiskävijämäärä koko viikon aikana vaihtelee vuosittain 70 000:sta 95 000:een, mutta Rosendahl huomauttaa, ettei tavoitteena ole katsojien suuri määrällinen nousu vaan panostaminen sisällölliseen vahvuuteen. Se on hänen mukaansa syy siihen, miksi Teatterikesä on paitsi pysynyt vahvana ja elinvoimaisena myös kehittynyt koko ajan. Tapahtuman elinkaari ei todellakaan pääty 50-vuotisjuhliin vaan lisää seuraa!
Voimaa verkostoista ja muita projekteja
Suurin osa Teatterikesän työmyyrien aherruksesta on suurelle yleisölle näkymätöntä työtä. Sen lisäksi että Hanna Rosendahl ja taiteellinen työryhmä seuraavat aktiivisesti kotimaan ja muun maailman teatteria sekä esille nousevia trendejä ja puheenaiheita, tapahtumaorganisaatio toimii aktiivisesti läpi vuoden monissa verkostoissa ja edistää niin kotimaisten näytelmätekstien kuin suomalaisen teatterinkin vientiä (Finnish Showcase -hanke, joka tänä vuonna on saanut nimekseen Future is Present) sekä tekee yhteistyötä muiden kulttuurilaitosten ja yliopistomaailman kanssa niin Suomessa kuin ulkomaillakin (mm. Prospero-hanke 2008–2012).
Tuorein esimerkki on viime marraskuussa Serlachius-museoiden kanssa yhteistyössä toteutettu Miniteatterikesä Mäntässä -tapahtuma, jonka Rosendahl sanoo olleen suksee, täynnä tekemisen meininkiä. Keli oli törkeän surkea ja taivas vihmoi vettä, mutta mänttäläiset löysivät tapahtuman.
– Se oli mahtava ennakkokokeilu, jolle olimme saaneet erillisrahoituksen. Tampereen Teatterikesän perusrahoituksella sitä ei pysty toteuttamaan. Serlachius-museoiden henkilökunta olisi halunnut heti jatkaa yhteistyötä, mutta meidän piti vähän huilata, koska käsillä oli Teatterikesän 50-vuotisjuhlavuosi. Tapahtuma oli hieno juttu ajatellen myös vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungin valintaa, jota Tampereen kaupunki on päättänyt hakea yhdessä Mänttä-Vilppulan kanssa.
Muistoja, kommelluksia ja parinmuodostusta
Hanna Rosendahl luonnehtii rooliaan Tampereen Teatterikesän toiminnanjohtajana ”mielettömän upeaksi näköalapaikaksi”. Hän lienee oikeassa arvioidessaan, että on kohdannut eniten teatteritaiteen kentän ihmisiä kuin kukaan muu nykysuomalainen. Työn luontaisetuihin kuuluvat myös hienot esitykset, joiden voimin hän sanoo pötkivänsä pitkälle kohti syksyn ja talven synkkyyksiä.
Muistoja on tänä vuonna luvassa kaikille Teatterikesän ystäville, sillä Kulttuuritalo Laikussa on esillä Hair, Hamlet ja hellyyden hetket – viisi vuosikymmentä Teatterikesää -juhlanäyttely, jossa kerrataan valokuvien ja esineiden avulla Teatterikesän menneitä vuosikymmeniä. Näyttely on avoinna 2.8.–28.8. klo 10–18, ja sinne on vapaa pääsy.
Myös Keskustorilla sijaitsevassa Ohjelmateltassa muistellaan mennyttä 8.8. klo 11–12.15 Maarit Pyökärin vetämässä keskustelutilaisuudessa, jossa ovat vieraina mm. Esko Roine, Auvo Vihro ja Jukka-Pekka Pajunen.
– Sana on vapaa eli myös yleisö voi osallistua muistelemiseen, Hanna Rosendahl sanoo ja kannustaa kaikkia kantamaan kortensa kekoon.
– Keräämme festivaalin ajan Teatterikesän taiteilijoilta ja kävijöiltä tapahtumaan liittyviä muistoja. Meille voi lähettää sähköpostia tai kirjoittaa nettisivustollamme olevaan lomakkeeseen. Tai meille voi lähettää kirjepostia! Tiedämme, että Teatterikesän ansiosta on syntynyt parisuhteita ja avioliittoja. Täällä on tapahtunut hienoja asioita ihan taiteenkin ohi!
Tampereen Teatterikesä 6.–12.8.2018
Pääohjelmisto, Ohjelmateltta, Encorebaana, Off Tampere, Tapahtumien yö + muut tapahtumat
Lisätiedot: Teatterikesä.fi
Pääkuva: Hanna Rosendahl Kuva © Tampereen Teatterikesä

