Teatterin pitää uskaltaa!

Syksyn merkki tämäkin: teatterit kertovat alkavan esityskauden ohjelmistostaan. Tänään tulevaa settiä esitteli Tampereen Teatteri, oma sydänkäpyseni, jos tällainen tunteellinen, joskin myös hivenen banaali ilmaisu sallitaan. En lakkaa ihailemasta yli satavuotiaan rakennuksen yläkerran yleisölämpiötä, joka on suurine, Raatihuoneelle avautuvine ikkunoineen ja alkuperäisine sohvakalusteineen kuin vanhan maailman sädehtivä koru.

Mutta asiaan! Kuten teatterinjohtaja Reino Bragge totesi, kukaan ei voi tietää, millaista teatteria tulevaisuudessa esitetään, mutta tämän hetken teatterin tulee olla puhuttelevaa, tinkimätöntä ja tarjota katsojille ilon ja myötäelämisen hetkiä. Ennen kaikkea teatterin pitää uskaltaa! Sen pitää myös uskaltaa purra ruokkivaa kättä, sillä miellyttämisellä ei pärjätä loputtomiin.

En tietenkään voi tietää, mihin kaikkeen Bragge sanoillaan viittasi, mutta toivon totisesti, ettei nyt puhuttu vain ohjelmistosta vaan tamperelaisen teatterikentän valmiudesta puolustaa tekijöitään, työtään ja teatterin merkitystä kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja elämänhalun vahvistajana. Teatteri, kuten kaikki taide, pystyy tarjoamaan haastavaa ja ravitsevaa kamaa, ”jota nauttimalla voi miettiä elämänsä suuntaa ja sisältöä”, kuten kuvataiteilija Teemu Mäki ansiokkaassa tekstissään pari päivää sitten kirjoitti.

Nainen on akseli, jonka ympäri kaikki pyörii

Tampereen Teatterin syksy on sekoitus uutta, vanhaa ja vapaalta kentältä kaapattua. Minua kiehtoo eniten Anna Karenina, ihan vain siksi, että venäläiset klassikot ovat niin monitasoisia ja upottavia kudelmia, täynnä suuria tunteita ja sotkuisia ihmissuhteita, aatteellista väittelyä, eettistä pohdintaa, ylellisyyttä ja mitä ankarinta arkea. Nostan hattua ohjaaja Marika Vapaavuorelle, joka on uskaltanut tarttua Leo Tolstoin romaaniin, yhteen maailmankirjallisuuden parhaimmista pidettyyn teokseen. Ei mikään kevyt keikka.

Anna Kareninan roolin näyttelee Pia Piltz, jonka vihdoin saan nähdä kunnon pääroolissa. Kreivi Vronskia näyttelee Marc Gassot (jesh!) ja aviomiestä Turkka Mastomäki. Levinin roolissa on Lari Halme. Odotan innolla, millaisen maailman lavastaja Marjatta Kuivasto on tällä kertaa suunnitellut päänäyttämölle. Pukusuunnittelusta vastaa Leena Rintala ja koreografiasta Miika Riekkinen. Valot ovat talon konkarin Raimo Salmen käsialaa, äänisuunnittelun tekee Hannu Hauta-aho. Ensi-ilta on 25.10.

Babbittin veljesten matka kohti toisiaan

Ennen venäläistä intohimodraamaa päänäyttämöllä saa ensi-iltansa talon vakituisen vierailijan Georg Malviuksen ohjaama Sademies (Rain Man). Tällä kertaa ei siis ole luvassa musikaalia (Cats jatkaa marraskuulle asti, vink vink!), vaan Dan Gordonin vuonna 2009 sovittama näytelmä samannimisestä elokuvasta.

Malvius on ohjannut teoksen aiemminkin, neljä vuotta sitten Kiinassa Shanghai Dramatic Arts Centre -teatteriryhmälle. Nyt vastassa on tutumpi porukka ja kanssakäyntikin helpompaa, kun ei tarvitse turvautua tulkkiin, kuten idässä. Eikä katsojakaan valittane ohjaajan valintaa näytelmän pääpariksi. Babbittin veljeksiä näyttelevät Lari Halme ja Risto Korhonen. Molemmat tunnetaan komiikan taitajina, mutta tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, miten yleisö käyttäytyy.

Jäin nimittäin miettimään, käykö Korhoselle kuten Ritva Valkamalle? Riitti, kun tämä astui näyttämölle, ja osa katsojista jo hirnui ennen ensimmäistäkään repliikkiä. Todistin ilmiötä aikanaan niin Helsingin kaupunginteatterissa kuin Suomen Kansallisteatterissakin, jossa Valkama näytteli Big Mamaa Kissa kuumalla katolla -näytelmässä. Se on yksi niistä kerroista, jolloin oli millin päässä, etten tirvaissut edessäni istuvaa alati-naurajaa.

Sademies sisältää paljon komiikkaa, kyllä, ja Malviuskin kertoo nauraneensa harjoituksissa enemmän kuin koskaan. Mutta missä menee raja, jolloin nauramme vammaisten kohtaamalle todellisuudelle ja tilanteille ja milloin taas vammaisille? Teema on sama kuin Tampereen Teatterikesässä näkemässäni The Audition for the role of Stephen Hawking in the Theory of Everything -näytelmässä. Nyt näyttämöllä seikkailee savant, autistinen Raymond, jolla on ilmiömäinen muisti. Hänen ja Charlie-veljen kohtaamisesta syntyy monia muutoksia ja paljon rakkautta sisältävä tarina, ohjaaja lupaa.

Sademiehen ensi-ilta on 7.9., mutta jo ennen sitä on luvassa maistiaisia, kun teatteri järjestää kahdet avoimet harjoitukset tiistaina 28.8., klo 18.45 ja 20. Piletti maksaa vitosen, ja se kannattaa hankkia ennakkoon Kulttuurimyymälä Aplodista. Näihin kun tuppaa olemaan tunkua.

Kulttuuri työllistää ja uudistaa ajattelua

Tänä syksynä saavat ensi-iltansa myös Anne-Elina Lyytikäisen ohjaama, lapsettomuutta ja vanhemmuutta käsittelevä Sylityksin sekä Mikko Kannisen ohjaama komedia Juurihoito, joka pohjautuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin (veljestarina tämäkin), mutta niistä kerron syvemmin myöhemmin. Sen sijaan palaan alussa mainitsemaani teatterin merkitykseen ja nostan esiin vierailuesitykset.

Talon kolmella näyttämöllä nähdään 12 esitystä, mm. Teatteri Minimin Juha, Teatteri Jurkassa syksyllä 2017 ensi-iltansa saanut ja kulttiesitykseksi noussut, niin ikään Teatterikesän pääohjelmistossa nähty Kikka Fan Club (roolissa huikea Pia Andersson!), Saiman Pienenä pelkäsin pimeää -lauluilta ja Helsingin Sanomien toimittajien ja valokuvaajien Musta laatikko.

VOS-teatterit ovat nykyään tulilinjalla, kun puhutaan kulttuurin rahoittamisesta. Kaupungit tietenkin eroavat toisistaan, mutta jos asia vähänkään kiinnostaa, kannattaa vilkaista vaikkapa Cuporen (Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön ylläpitämä tutkimuskeskus) Espoota käsittelevä tietokortti, jossa kerrotaan tiiviisti ja ytimekkäästi tutkimustietoon nojaten, miten kulttuuri työllistää, tukee kaupungin päämääriä ja lisää kaupunkilaisten henkistä pääomaa ja hyvinvointia.

Sitä tekee myös Tampereen Teatteri, kun se toimii yhteistyössä vapaan kentän ryhmien ja taiteilijoiden kanssa: työllistää ja rikastaa kaupungin tarjoamaa kulttuuritarjontaa. Puhumattakaan siitä, miten teatteri sallii oman henkilökuntansa irrotella omien proggisten parissa. Vihoviimeiseksi kaksi suositusta: Jukka Leistin lauluilta Olavi Virta Electric Unplugged Valo Blues on MUST! Älkääkä unohtako Anna-Elina Lyytikäisen Ansku ja tähdet -iltoja Kulttuuriravintola Kivessä. Ville Majamaa on haastateltavana 11.9., Lari Halme 13.11. ja iki-ihanat Liisa Roine ja Seppo Mäki 11.12.

Pääkuva: Kollaasi Tampereen Teatterin lehdistökuvista ja tiedotustilaisuudessa napatusta kuvasta. Kuvat © Harri Hinkka, Elina Warsta ja Eija Mäkinen.