Poikkeavuus kuuluu elämään

– On kiinnostavaa työskennellä hahmojen kanssa, joiden poikkeavuus tekee heistä inhimillisiä ja sitä kautta normaaleja, sanoo Georg Malvius, joka ohjaa parhaillaan Tampereen Teatterille savantista kertovaa näytelmää Sademies (Rain Man). Sama teema jatkuu myös seuraavassa produktiossa, Notre Damen kellonsoittaja -musikaalissa, joka saa ensi-iltansa samassa teatterissa syksyllä 2019.

Sademies lienee monille tuttu Barry Levinsonin ohjaamana elokuvaversiona, joka vuonna 1988 voitti neljä Oscar-palkintoa. Elokuvan pohjalta kalifornialaissyntyinen näytelmäkirjailija Dan Gordon teki kymmenen vuotta sitten näyttämösovituksen, johon myös Malviuksen ohjaama versio perustuu.

– Kun kävin Lontoossa National Theatressa, ostin näytelmätekstin ja ihastuin siihen, mutten ole koskaan nähnyt Sademiehestä tehtyä näyttämöversiota. Näytelmä on kirjoitettu taitavasti, koska molemmat veljeksistä kehittyvät tarinan aikana omalla tavallaan. He myös muuttuvat hieman.

Universaalit ja tärkeät aiheet

Malvius on ohjannut Sademiehen kerran aiemmin, neljä vuotta sitten Kiinassa Shanghai Dramatic Arts Centre -teatteriryhmälle.

– Se oli hämmästyttävä kokemus monessakin mielessä. Se, että kiinalaiset valitsivat ehdotuksistani juuri Rain Manin, ei ollut kummallista, koska veljesten keskinäinen suhde on teemana universaali. Myös näytelmässä käsitelty autismi on kiinalaisille ajankohtainen ja tärkeä asia, ja esimerkiksi produktion esittelytilaisuuteen oli kutsuttu monia autistisia henkilöitä perheineen, Malvius kertoo.

Työskentely näyttelijöiden kanssa oli haasteellista, sillä kaikki kommunikointi tapahtui tulkin välityksellä. Kaksi ensimmäistä viikkoa kului pelkän tekstianalyysin parissa ohjaajan selittäessä työryhmälle näytelmän kohtaukset yksitellen ja sen, mitä repliikit tosiasiassa tarkoittavat. Myös näyttelemisen tapa poikkesi länsimaisesta.

– Kiinalaiset eivät näytä tunteitaan samassa määrin kuin länsimaiset kollegansa. Joskus on hyvin vaikeaa tulkita, miten he kokevat erilaiset tilanteet, asiat ja kohtaukset.

Isän perintö tuo veljekset yhteen

Sademies tuo yhteen kaksi veljestä, Charlie ja Raymond Babbittin, joista jälkimmäinen on savantti; henkilö, jolla on jokin ilmiömäinen erityislahjakkuus, mutta joka on samanaikaisesti autistinen tai kehitysvammainen.

Raymondin hahmo perustuu tosielämän henkilöön, yhdysvaltalaiseen Kim Peekiin (1951–2009), jolla oli harvinaisesta FG-oireyhtymästä johtuva valokuvamuisti ja joka pystyi muistamaan noin 12 000 kirjan sisällön ulkomuistista. Hän myös soitti pianoa ja kykeni toistamaan sävelmiä, jotka oli kuullut viimeksi lapsena. Peekin älykkyysosamäärä oli ainoastaan 71, ja hän tarvitsi muiden apua pukeutumisessa ja peseytymisessä.

Charlien ja Raymondin kohtaaminen saa alkunsa kuolemasta ja perinnöstä. Veljesten isä on testamentannut miljoonien dollarien arvoisen omaisuutensa Raymondille, ja menestyksenkipeä mutta taloudellisissa vaikeuksissa kamppaileva Charlie saa vain palkintoruusut ja auton, vuoden 1949 Buick Roadmasterin, joka aikanaan oli ollut syynä isän ja pojan välien katkeamiseen. Saadakseen puolet perinnöstä Charlie kaappaa isoveljensä hoitokodista, ja niin käynnistyy unohtumaton matka halki Amerikan mantereen.

Taitavat näyttelijät eivät sooloile

– Kun ehdotin Sademiestä Tampereen Teatterille, tein sen nimenomaan näyttelijöiden, Lari Halmeen ja Risto Korhosen, vuoksi. Näin mielessäni, miten he tekisivät roolit. Työskentelin kaksikon kanssa jo Sugarissa, ja sen perusteella tiesin, että he pelaavat hyvin yhteen. Tässä näytelmässä on äärimmäisen tärkeää, että näyttelijät hallitsevat dueton pelisäännöt, Malvius sanoo.

Hän luonnehtii Halmetta näyttelijäksi, joka on syntynyt näyttämölle.

– Jos ehdotan Larille jotakin, hän vastaa: Okei! Jo seuraavassa hetkessä hän tekee niin, mutta ei pelkästään sitä mitä olen pyytänyt, vaan hän maistelee ideaa ja muovaa siitä omanlaisensa tulkinnan. Se on samanaikaisesti juuri sitä mitä etsin ja jotakin täysin erilaista.

– Näyttelijän intuition lisäksi Larilla on ilmiömäinen muisti. Hänessä on intohimoa ja hän vaatii itseltään paljon. Luomme näytelmässä tilanteita, joissa Charlie tekee asioita, joita hänen ei uskoisi tekevän. Muutoksen linja on mietitty ja toteutettu tarkasti. Lari onnistuu siinä erinomaisella tavalla.

Poikkeama tekee normin todelliseksi

Malvius tähdentää, ettei hän ole halunnut tehdä elokuvan toisintoa, vaan luoda Sademiehestä puhuttelevan ja poikkeavuutta positiivisella tavalla tarkastelevan esityksen, jossa yleisö voi kokea savantin kohtaamat tilanteet ja tunteet.

– Pidän siitä, että ihmisiä pelottaa teatterissa, ja olen sataprosenttisen varma, että näytelmässä on hetkiä, jolloin yleisö ei taatusti naura, vaikka roolissa on Riston kaltainen huippuluokan koomikkona tunnettu näyttelijä. Ne on ensinnäkin niin hyvin näytelty ja toiseksi niin syvällisiä ja koskettavia. Kun Riston roolihenkilö Raymond esittäytyy ensi kertaa yleisölle, sävy on vakava.

– Raymond ei osaa ilmaista tunteitaan, mutta hänen pelästyessään fyysinen reaktio on vahva. Se on varmasti raskasta Ristolle, mutta hän näyttelee sen todella hyvin. Kutsun Ristoa kultakaivokseksi. Hänestä löytyy läjäpäin kultaa, jos ohjaaja vain tietää, miten kaivaa se esiin. En ole tietenkään nähnyt kaikkea, mitä Risto on näyttelijänä tähän mennessä tehnyt, mutta uskallan väittää, että Raymondin rooli on yksi hänen uransa parhaista roolisuorituksista.

Komiikka antaa luvan hengähtää

Puhuessaan vakavan ja kevyen, tragedian ja komiikan rytmittämisestä, Georg Malvius mainitsee aiemmin tänä vuonna New Yorkissa näkemänsä Comédie-Françaisen esityksen The Damned, jonka oli ohjannut belgialainen Ivo van Hove. Italialaisen Luchino Viscontin Kadotetut-elokuvaan pohjautuva näytelmä kertoo von Essenbeckin perheen kautta julmista tapahtumista ja ihmisen rappiosta natsien hallitsemassa Saksassa.

– van Hove on fantastinen ohjaaja, nautin hänen ohjauksistaan. Näytelmä oli hyvin dramaattinen, ja osan katsojista oli selvästi vaikeaa kohdata näyttämöllä tapahtuneet ahdistavat asiat. Esitys oli mielestäni upea, mutta se osoitti, miten tärkeää on sijoittaa näytelmään myös naurun paikkoja, kuten ohjaaja oli tehnytkin.

– Uskon, että myös Sademiehessä joidenkin katsojien saattaa olla vaikeaa kohdata esityksen sisältämiä tunteikkaita kohtauksia. Ne ovat kestoltaan lyhyitä, mutta hyvin voimakkaita, jopa shokeeraavia. Niiden vastapainona hyödynnämme esityksessä tietoisesti komiikkaa. Jos katsojille ei anneta mahdollisuutta hengähtää – jota komiikka yleensä tarjoaa – on vaarana, ettei yleisö jaksa seurata esitystä.

Luovaa rohkeutta ja tinkimätöntä toimintaa

Georg Malvius on ohjannut Tampereen Teatterissa aiemminkin, mutta kaikki edeltävät teokset – Les Misérables, Sugar – Piukat paikat ja Cats, ovat olleet musikaaleja. Yli 50 vuotta kestäneen uransa aikana hän on kuitenkin ohjannut noin 60 näytelmää, moderneja tekstejä ja klassikkoja: Molièrea, Shakespearea, Carlo Goldonia, Arthur Milleriä, Tennessee Williamsia…

– Nautin teatteriohjaamisesta, mutta ongelma on siinä, että useimmat teatterit palkkaavat minut, koska pystyn työskentelemään suurten joukkojen kanssa, etsin uudenlaisia tulkintoja moneen kertaan esitettyihin kansainvälisiin musikaaleihin ja ymmärrän musiikkia, hän sanoo hymähtäen.

Musiikki on isossa roolissa myös Sademiehessä.

– Moni ohjaaja työskentelee ilman musiikkia, mutta minusta se paitsi luo tunnelmaa myös yhdistää erinomaisella tavalla kohtaukset toisiinsa. Olemme tehneet paljon töitä taiteellisen työryhmän ja näyttelijöiden kanssa, jotta löytäisimme oikeanlaisen musiikin. Sademiehen loppukohtaus, joka on hyvin dramaattinen ja koskettava hetki, on ehdottomasti ollut musiikillisesti vaikein ratkaistava.

Tampereen Teatterin pari vuotta sitten päivittämä strategia toimii todistettavasti, sillä työyhteisön yhdeksi arvoksi merkitty tinkimättömyys on yksi niistä asioista, joiden vuoksi Malvius työskentelee mielellään Tampereen Teatterissa. Hän ei tyydy kehumaan vain johtoporrasta tai näyttelijöitä, vaan kiitoksia sataa koko henkilökunnalle.

– Tampereen Teatteri on teatteri, jossa tietotaito ja intohimo työhön ulottuu läpi koko talon. Teatterin työpajat venyvät vaikka mihin! Täällä ei koskaan reagoida ehdotuksiin: ”Emme tee noin!” tai ”Tuo ei onnistu!” Vaikeissa asioissa joutuu ymmärrettävästi tekemään myös kompromisseja, mutta kaikkeen löytyy aina ratkaisu. Olen hyvin otettu siitä, että saan työskennellä täällä. Tämä on kannustava teatteri, jossa minua kohdellaan kuin ystävää.

---

Sademies (Rain Man)

Ensi-ilta 7.9. Tampereen Teatterin päänäyttämöllä

Käsikirjoitus: Dan Gordon Perustuu Barry Morrow’n ja Ronald Bassin elokuvakäsikirjoitukseen Suomennos Aino Piirola Ohjaus: Georg Malvius Lavastus- ja pukusuunnittelu Mikko Saastamoinen Valosuunnittelu Raimo Salmi Äänisuunnittelu Ivan Bavard Rooleissa: Lari Halme, Risto Korhonen, Anna Ackerman, Matti Hakulinen, Petra Heinänen, Arttu Ratinen