elokuu 2019 | Kulttuuriluuta

Hyvästi ystävyys, rakkaus, onni ja järki!

Toivotan roppakaupalla onnea uudelle Liikkuvalle Näyttämölle, joka luottaa katsojaan eikä pelkää tarttua suuriin teemoihin.

Jarkko Tontin Perintö-romaanissa luupin alla ovat suuret teemat – kuolema ja rakkaus – ja ahdistusta poteva ydinperhe.

On esityksiä, jotka tahtoisin taltioida pulloon tai hologrammiksi. Monty Pythonin Spamalot Törnävän kesäteatterissa on sellainen.

Viivi Luikin omaelämäkerrallinen romaani vie virolaisesta tuvasta ikuiseen kaupunkiin, appelsiinimyyjien ja luurankojen korjaajan luo.

Keisha Thompson kertoo kolmen kulttuurin katveessa varttuvan tytön tarinan maassa, jossa hallitseva katse on yhä valkoinen.

Helsinkiläisen Kinetic Orchestran tanssiteos I’m Liquid tarjoilee soljuvaa pehmeyttä, vaaran hetkiä ja viimeiseen asti hiottua liikekieltä.

Mies löytyy luoti kallossaan ja selityksiä satelee. Ryhmäteatterin Harriet vie katsojan 100 vuotta vanhan mysteerin äärelle.

Ikivanha tuska vuotaa nykymaailmaan Gillian Andersonin ja Jeff Rovinin scifi-trilogiassa.