Tanssi 

Kun inhimilliset rajat katoavat

Tunnustus. Olen tekstiorientoitunut yksilö ja taipumukseni luoda mielessäni tarinoita on vahva. Siksi tanssiteosten katsominen vaatii joka kerta tietoisen käskyn karistaa sana- ja tarinasidonnaisuus aivosopukoiden kauimpaan lokeroon ja antautua liikkeiden, visuaalisuuden ja äänimaailman vietäväksi – mikä ei ole helppo tehtävä.

Kamppailulajit. Helsinkiläisen Kinetic Orchestra -tanssiryhmän taiteellinen johtaja ja kantaesityksensä 12.12.2018 saaneen I’m Liquid -teoksen koreografi Jarkko Mandelin kertoi Tampereen Teatterikesän tiedotustilaisuudessa, miten ryhmä hyödyntää teoksessa itämaisten kamppailulajien estetiikkaa ja tekniikoita sillä erotuksella, ettei esitykseen sisälly väkivaltaa. Esityksen taiturillista ja voimakasta liikekieltä tukevaa ammattitaitoa löytyy tanssiryhmän taustalta laajasti: akrobatiaa, parkouria, sirkusta, balettia…

Maailma. Näyttämökuva on riisuttu, tumma ja karu. Mitään rekvisiittaa ei esityksessä hyödynnetä, vain teatterisavu pehmensi alussa näkymää. Kaikki huomio keskittyi neljään tanssijaan, jotka olivat alusta lähtien monin tavoin tasavertaisia. Teoksen nimi kertoo tärkeimmän eli nelikon olemuksen, joka soljuu kuin vesi, pakottomasti ja alati muuntuen, välillä pärskyen ja suuntaa vaihtaen. Minua jossain määrin häiritsi se, että myös puvustus oli synkeänmusta lukuun ottamatta budolajeista tuttuja valkoisia vöitä, mutta ehkä liikkeiden osittainen katoaminen oli tarkoituksellista.

I´m Liquid Trailer from Jarkko Mandelin on Vimeo.

Epätodellista. On aika kehua teoksen tanssijat nimeltä: Sanni Giordani, Anni Koskinen, Iiro Näkki ja Oskari Turpeinen. Mikä voimanelikko, mikä hallittu läsnäolo! Hämmästyttävintä oli nähdä, miten jokainen heistä venyi, taipui, liukui, kurottui ja valui, kuin ei heissä olisi luita ollutkaan. Illuusio siitä, että ihminen todellakin kykenee karistamaan hetkeksi inhimilliset rajat, oli vahva ja ravisuttava. Mutta ryhmä ylsi vielä pidemmälle, kun sen jäsenet jo seuraavassa hetkessä lennähtivät toistensa ohi, ylös ja alas dynaamisissa, vauhdikkaissa kaarissa ja toistuvissa ukemeissa. Kun soljuvaan pehmeyteen yhdistyy räjähtävä voima, vaikutelma on pysäyttävä.

Kahva. On ihan kingi ajatus hyödyntää vyötä siten, kuin I’m Liquid -teoksessa tehdään. Keskellä vartaloa oleva vyö toimii kuin kahva ja antaa mahdollisuuden lennättää, nostaa ja pyörittää tanssijaa tavalla, joka paitsi synnyttää vaaran tunteen myös luo ajoittain humoristisia hetkiä.

Tutkaparit. Kinetic Orchestran tanssijoiden keskinäinen luottamus ja pitkäaikainen parityöskentely ilmenee myös tavassa, miten he kohtaavat ja kohtelevat toistensa kehoja. Kiinnostavaa oli tajuta, ettei mikään liike ole rajattu vain naisille tai miehille, vaan kukin tanssija ikään kuin loi liikettä hetkessä, minkä jälkeen se tarttui muihin ja monistui. Jollakin merkillisellä tavalla koin seuraavani improvisoitua ja visuaalista jazz-sävelmää, vaikka hyvin ymmärsin, että kyseessä on tarkoin harjoiteltu ja loppuun asti hiottu tanssiteos. Myös Janne Hastin suunnittelema avaruudellinen ja sähähtelevä äänimaailma venytettyine ja hidastuvine musiikkiosuuksineen oli kaukana jazzista.

Detalji. Tähän huomioon ei liity mitään nerokasta visiota, mutta jäin miettimään, miksi taaksepäin juokseminen myötäpäivään ympyrässä on liikkeenä niin tehokas. Kun Anni Koskinen omassa soolossaan (määritelmä minun) juoksi intensiivisellä tempolla taaksepäin, katse yleisöön toistuvasti porautuen, tuntui kuin meitä olisi ajettu noitaympyrään.

Virstanpylväs. Jarkko Mandelin ja tänä vuonna 10-vuotisjuhlavuottaan viettävä Kinetic Orchestra saivat viime maaliskuussa Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry:n myöntämän Tanssin mainetekopalkinnon. Perusteluissa mainitaan, miten Mandelin on luottanut omaleimaiseen ja äärirajoja koettelevaan liikelähtöiseen visioonsa, mutta pyrkinyt kehittymään ja uudistumaan läpi uransa. I’m Liquid on siitä turkasen hyvä esimerkki.

P.S. Samaa esitystä oli katsomassa presidentti Tarja Halonen, Tampereen Teatterikesässä usein nähty vieras. Tällaisina trumpahtavina aikoina olen todella ylpeä siitä, että ainakin osa suomalaisista päättäjistä harrastaa kulttuuria. Kommenttini ei ole puoluepoliittinen kannanotto, vaan yhtä ylpeänä seurasin Tasavallan presidentti Sauli Niinistön esiintymistä, kun hän kaksi vuotta sitten haastatteli amerikkalaiskirjailija Paul Austeria Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa. Kulttuuri tarvitsee tukijoita ja vahvoja puolestapuhujia.


I’m Liquid

Esitys 7.8.2019 Hällä-näyttämöllä, Tampereen Teatterikesässä.

Koreografia: Jarkko Mandelin ja työryhmä Tanssi: Sanni Giordani, Anni Koskinen, Iiro Näkki, Oskari Turpeinen Musiikki ja äänisuunnittelu: Janne Hast Valot: Jukka Huitila Puvut: Kirsi Gum ja työryhmä Huolto: Jenna Mandelin

Pääkuva: Oskari Turpeinen, Anni Koskinen (takana), Iiro Näkki, Sanni Giordani Kuva © Jussi Ulkunniemi

Sain lehdistölipun.

Jätä kommentti

kaksi × neljä =

error: Content is protected !!