
Kaikki on buddhan käsissä
Herkkusuille. Olen tykännyt tosi paljon Heikki Valkaman gastrodekkareiksi kutsutuista kirjoista, eikä kolmas osa, Kiotoon sijoittuva Tulikukka (Tammi 2019), tee poikkeusta. Tarinan keskiössä on nytkin Japanissa asuva suomalaiskokki Riku Mäki, joka perehtyy suuren buddhalaisluostarin vegaaniseen ruokakulttuuriin. Mutkia matkaan syntyy, kun temppeli toisensa jälkeen roihahtaa tuleen ja myös Mäki joutuu hengenvaaraan.
Löytöretki. Kun Valkaman esikoisromaani Pallokala ilmestyi 2017, Suomen dekkariseura palkitsi kirjan vuoden esikoisdekkarina. Lisäksi se sai Turun kirjamessujen ja ruokamessujen yhteisen Kirja à la Carte -tunnustuspalkinnon. Valkama on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Japanissa, minkä ansiosta hän tuntee nousevan auringon maan kulttuurin, tavat ja ruoat. Oli ilo sukeltaa Pallokalan myötä japanilaiseen elämänpiiriin, maisemaan, arkkitehtuuriin ja ruokakulttuuriin, ja sama löytämisen riemu rytmitti Tulikukan lukemista. Pidän siitä, että opin uutta, ja Valkama tarjoilee monenlaista tietoa läjäpäin.
Whodunnit. Riku Mäki on aiemmissa osissa joutunut tekemisiin pahamaineisen yakuzan, Japanin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Hän on myös ystävystynyt Tokion poliisissa toimivan tarkastaja Daisuke Matsuzakan kanssa, ja kaksikko päätyy tälläkin kertaa selvittelemään yhdessä rikollisen persoonaa, tekoja ja motiiveja. Tarinan edetessä ja monimutkaistuessa luostarialueen rotkosta löytyy myös ruumis. Kuka sen teki?
Tekstitaituri. Nykyään Yleisradiossa työskentelevä Valkama on pitkän linjan toimittaja ja ansioitunut kirjoittaja, jonka ammattitaito näkyy Tulikukassa. Teksti rullaa vaivattomasti, henkilöiden persoonallisuus, mielentila ja tunteet piirtyvät hyvin esiin, miljöön kuvaus on paikoin vangitsevaa, ja kuten jo aiemmin totesin, tietoa tihkuu niin historiasta, filosofiasta, buddhalaisuudesta, maantiedosta kuin siitä herkullisimmastakin eli japanilaisen luostarin ruoanlaitosta, raaka-aineista ja tekotavoista. Taas kävi näin: minulla on kirjan luettuani armoton nälkä!
Tuholainen. Jos sarjan edellinen osa, Laserjuuri, muistutti juonenkäänteiltään takaa-ajokohtauksineen lähes James Bond -seikkailuja, nyt Valkama on hellittänyt kaasusta ja antaa tarinan edetä rauhallisesti ja tietyllä tavalla uskottavammin. Lukijan ei tarvitse kärvistellä kidutusten äärellä eikä säikkyä kauhuefektejä. Sen sijaan Valkama päästää ääneen rikollisen, joka minä-muodossa avaa kokemuksiaan ja motiiveitaan. Pidin ratkaisusta.
Rakkautta? Japanista kiintopisteen löytänyt Mäki on ammatissaan hyvin menestynyt, mutta naisten kanssa ei ole aina onnistanut. (Kyllä, Valkamankin sankari on perinteinen hetero, tai ainakaan vielä tämä ei ole kohdannut sopivaa miespartneria.) Kolmas osa tarjoaa rikosten ohella romantiikkaa ja esittelee lukijoille vahvan ja itsenäisen naisen, ruotsalaisen dokumentaristi Eva Lundin, joka merkeistä päätellen saattaa jäädä suomalaiskokin elämään pidemmäksikin aikaa. Pari muutakin seikkaa tarinassa antaa mielestäni ymmärtää, että luvassa on pian neljäs osa. Toivottavasti näin käy.
Helmet-lukuhaaste
Ruksaan Heikki Valkaman Tulikukka -teoksella Helmet-kirjastojen lukuhaasteen 2020 kohdan 29 (Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva). Kirja sopii myös kohtiin 7, 9, 13, 22, 25, 30, 34, 35 ja 41.
Pääkuva: Heikki Valkama © Petri Artturi Asikainen, Tammi.

