Herkullista suhdesoppaa modernein maustein

Alku on kaikille Jane Austenia vähänkään lukeneille tai katsoneille perin tuttu: on sairas leskimies, jonka kolme tytärtä puntaroivat seudun sulhaskandidaatteja, koska vain avioliitto takaisi heille taloudellisen turvan ja hyvän yhteiskunnallisen aseman isän kuoleman jälkeen. Talon kun perii veli ja tämän vaimo, joka tuolla jo tutkiskelee innokkaasti tulevia perintökaluja.

Olemme 1800-luvun englantilaisessa kylässä, ja kyllä, kohta alkavat tanssiaiset, joissa meille esitellään paikkakunnan rikkaat ja silmäätekevät, pastori ja komeat upseerit. Epookki on viimeksi mainittujen tuloon asti pieteetillä toteutettua ja tyylikästä, mutta kas, punanuttujen saapuminen painonsiirroilla liikuteltavilla sähkölaudoilla paljastaa, että katsojan on syytä varautua rinnakkaistodellisuuksien törmäykseen, sillä nykyajan keksintöjä, aatteita, ilmaisuja ja actionia on luvassa pian enemmänkin.

Jyväskylän kaupunginteatterin uutukainen, Suomen kantaesityksensä viime viikonloppuna saanut Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa on niittänyt ylistäviä arvioita kotimaassaan Isossa-Britanniassa, muun muassa The Guardianin teatterikriitikko Michael Billington nimesi sen vuoden 2018 toiseksi parhaimmaksi teatteriesitykseksi. On satavarmaa, että englantilaiset saavat tästä Laura Waden monikerroksisesta ja sosiaalisia realiteetteja terävästi ja humoristisesti luotaavasta näytelmästä enemmän irti, vaikka Austenin kirjojen pohjalta tehdyt lukuisat elokuvat ja tv-sarjat ovatkin tehneet kirjailijan sankarittaret seikkailuineen tutuiksi myös meille suomalaisille.

Naisten vapautusliike Yrjöjen aikakaudella

Johanna Freundlichin ohjaaman Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa -näytelmän käynnistysmoottorina toimii Austenin keskeneräiseksi jäänyt romaani The Watsons, jonka kirjailija hylkäsi isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1805. Hän oli kuitenkin paljastanut sisarelleen, mitä oli suunnitellut tarinan henkilöille – tai näin ainakin kerrotaan.

Romaanista on kuluneiden parinsadan vuoden aikana kirjoitettu useitakin versioita, ja nyttemmin Watsonin perheen kohtaloon on siis puuttunut Laura Wade, joka sekoittaa aikatasot ja on ympännyt tarinaan itsensä oloisen Laura-nimisen kirjailijan vilpittömänä tarkoituksenaan rikkoa Jane Austenin teoksissaan käyttämä kaava ja auttaa kanssasiskojaan, erityisesti Emmaa, etsimään aitoa rakkautta eikä tyytymään säätyyn ja omaisuuteen perustuvaan naimakauppaan.

Waden kirjoittama versio onkin eräänlainen henkinen serkku Guy Andrewsin käsikirjoittamalle tv-sarjalle Eksyin Jane Austenin maailmaan, jossa nyky-Lontoossa elävä romantiikannälkäinen pankkineiti Amanda Price vaihtaa paikkaa lempiromaaninsa Ylpeys ja ennakkoluulon päähenkilön Elizabeth Bennettin kanssa. Niin Laura kuin Amandakin huomaavat nopeasti, etteivät modernit ajatukset ja käyttäytymismallit aina istu Yrjöjen aikaiseen maailmaan.

Kenellä on taito lukea todellisuutta?

Jyväskylän kaupunginteatterin esitys lähtee kunnolla vauhtiin, kun kirjailija ilmineeraa itsensä Emmalle ja meille katsojille. Toki herkkuja on tarjolla jo sitä ennenkin – ensemble on sisäistänyt hienosti austenilaiset henkilöhahmot persoonallisine piirteineen ja paheineen – mutta tempo on hidas ja tunnelma odottava. Ehkä se oli tarkoituskin, seurataanhan alussa ylemmän keskiluokan kovin muodollista elämää. Mutta minä ainakin ilahduin, kun Anna Ackermanin nykynainen tarttui toimeen ja ryhtyi valistamaan ja vapauttamaan kuviteltuja romaanihenkilöitä.

Tärkein jännite syntyy Lauran ja Emman välille, ja oli kiinnostavaa seurata, miten taitavasti Maija Andersson näyttelee osuvia havaintoja tekevää ja tulevaisuudesta tupsahtanutta oudokkia kyseenalaistavaa nuorta naista. Hän myös pienensi ilmaisuaan tarkasti, kun tapahtumat lähtivät vyörymään vallankumoukselliseksi riehaksi, ja antoi näin hallitsevan kuvan tahtojen taistelussa kirjailijaa vastaan. Ymmärrän, että roolissaan eloisa ja energinen Ackerman pyrki tuomaan esiin kirjailijan mielen hajoamista, kun fiktiiviset henkilöt päättivätkin ottaa oikeuden omiin käsiinsä, mutta valitettavasti näytteleminen meni ajoittain kilpahuudoksi muun ensemblen kanssa.

Niin, se ensemble. Bravo te ihanat komiikan kylväjät Saara Jokiaho, Anneli Karppinen, Jukka-Pekka Mikkonen ja Asko Vaarala, jotka piditte katsojan koko ajan varpasillaan, ettei vain yksikään jekku, juju tai humoristinen ele menisi ohi. Välillä siitä ei ollut huolen häivää, koko salihan seurasi herkeämättä naimisiin singahtaneen Margaretin antaumuksellista raporttia parisuhteen aistillisista iloista. Sitä tiedonantoa ei hevin unohda.

Näytelmän riemastuttavinta antia on, kun romaanihenkilöt ryhtyvät rakentamaan uutta identiteettiä ja kieltäytyvät ahtaista naisen ja miehen rooleistaan. Uusia ystävyyksiä ja rakkaussuhteita solmitaan, ja aiemmin vähäiselle huomiolle jääneet saapuvat vaatimaan lisää tilaa ja repliikkejä. Pidin myös siitä, kuinka tämä fiktiivinen joukko rikkoi äkisti neljännen seinän ja kohtasi silmästä silmään meidät, yleisön. Kukapa olisi uskonut, miten joku pikku kylän pastori tai vaatimaton Nanny puhuttelisi kansanjoukkoja vielä parinsadan vuoden päästäkin?

Maalaukselliset tapetit olivat statussymboleja

Lavastus- ja pukusuunnittelusta vastannut Mark Väisänen on luonut näyttämölle tyylikkään, Yrjöjen ajan muotiväreillä viininpunaisella ja salvianvihreällä somistetun interiöörin, jota koristavat maalaukselliset, Jean-Antoine Watteun (1684–1721) tyyliset maisematapetit. Romaanihenkilöiden vaatteet, etenkin naisten empire-linjaiset puvut, jotka ovat tuttuja tv-sarjoista ja elokuvista, pääsevät oikeuksiinsa tanssin pyörteissä (esityksen koreografiasta vastaa Saga Elgland). Lauran nykyajan look on yksinkertainen: farkut, t-paita ja tennarit.

Yksi näytelmän hauskimmista kohtauksista on lordi Osbornen kartanon portailla tapahtuva sulhaskandidaattien katselmus, jossa Laura perehdyttää niin Emman kuin meidät katsojatkin Jane Austenin romaaneissaan käyttämiin miestyyppeihin, kuten komeaan mutta roistomaisesti käyttäytyvään Tom Musgraveen (Jukka-Pekka Mikkonen), itsetietoiseen ja sosiaalisesti kömpelöön ylhäisaateliseen (Markus Virtanen), hömelöön pastoriin eli herra Howardiin (Pekka Hiltunen) ja salskeisiin upseereihin (Panu Ilén, Ville Lähteenmäki ja Asko Vaarala). Samalla saamme havainnoida herrain muotia. Puvustolle hatunnosto ja tiedoksi, että upseereiden saappaiden kiilto ylsi komeasti katsomoon asti.

Kaiken kaikkiaan Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa on hyvän mielen esitys, ja onnittelen Jyväskylän kaupunginteatteria valppaana olemisesta ja mainion näytelmän nopeasta kaappaamisesta. Kuten edellä mainittu Michael Billington arviossaan kirjoittaa, Laura Waden teksti kasvaa filosofiseksi komediaksi, joka on samanaikaisesti leikkisä ja vakavasti otettava. Ennen kaikkea se antaa näyttelijöille loistavan tilaisuuden irrotella ja esittää näyttelijäntaitojaan laajalla skaalalla.

---

Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa

Ensi-ilta 15.2.2019 Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä

Teksti: Laura Wade Näytelmän alkuperäinen nimi: The Watsons Suomennos: Aino Piirola Ohjaus: Johanna Freundlich Koreografia: Saga Elgland Lavastus- ja pukusuunnittelu: Mark Väisänen Valosuunnittelu: Antti Silvennoinen Äänisuunnittelu: Mika Filpus Kampaus ja maskeeraus: Suvi Taipale Rooleissa: Anna Ackerman, Maija Andersson, Piia Mannisenmäki, Saara Jokiaho, Hannu Lintukoski, Anneli Karppinen, Jouni Salo, Hanna Liinoja, Jukka-Pekka Mikkonen, Markus Virtanen, Taina Reponen, Pekka Hiltunen, Asko Vaarala, Alma-Ruut Karjalainen, Panu Ilén, Ville Lähteenmäki, Viivi Väisänen, Minttu Leppälä ja Simo Jussila / Eino Kokko / Anton Linja

Pääkuva: Maija Andersson, Anna Ackerman ja Taina Reponen. Kuva © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Sain lehdistölipun.