Helmet Kirjat 

Kauhua yli sadan vuoden takaa

Tiesin millaiseen kirjaan tartuin, kun nappasin luettavakseni Pyhän kuoriaisen (Oppian, 2018). Esittelytekstin mukaan Richard Marshin teos on yliluonnollinen kauhutarina, jossa lukija kohtaa muotoaan muuttavan kuoriaisen, hypnoottisen kostajan, ihmisuhreja ja pahan papittaren seksiorjaksi päätyneen englantilaisen parlamentaarikon. Ei siis mitään arkiproosaa, vaan mielikuvituksellinen seikkailu, jossa taikausko ja tieteen pioneerit vuorottelevat ja julma kuolema väijyy nurkan takana.

Richard Marsh (1857–1915), oikealta nimeltään Richard Bernard Heldmann, oli englantilainen kirjailija, jonka ensimmäiset kaunokirjalliset tekstit julkaistiin hengellisissä julkaisuissa. Hän oli silloin 22-vuotias. Luovuus ilmeni hänessä jo varhain, sillä Marsh on kertonut, miten hän nuorena makasi iltaisin sängyssään ja keksi itselleen kaikenlaisia tarinoita. Seuraavana päivänä hän kirjoitti ne muistiin.

Tulin yhtäkkiä tietoiseksi siitä, että hänen silmissään oli jotakin, jota minä paremman sanan puutteessa tahtoisin nimittää mesmeriseksi kyvyksi.

Lontoossa työskentelevä tutkija Minna Vuohelainen, joka on perehtynyt viktoriaanisen aikakauden kauhukirjallisuuteen ja eritoten Richard Marshin tuotantoon, on todennut, että Marsh oli ennen muuta tarinankertoja, joka nautti työstään ja mielikuvituksen käyttämisestä. Hän muistuttaa, miten Pyhää kuoriaista verrattiin ilmestyessään arvostettujen aikalaiskirjailijoiden, kuten Wilkie Collinsin ja Bram Stokerin teoksiin, eikä se lukijoiden mielestä hävinnyt niille piiruakaan.

Marshin pääteokseksi nimetty Pyhä kuoriainen julkaistiin alun perin 15-osaisena jatkokertomuksena lehtikustantaja Alfred Harmsworthin perustamassa miljoonalevikkisessä Answers-lehdessä keväällä 1897. Myöhemmin tarinan monimutkainen nimi – The Peril of Paul Lessingham: The Story of a Haunted Man – korvattiin huomattavasti paremmin myyvällä nimellä The Beetle: A Mystery.

Olin kuullut puhuttavan, että hulluus voi esiintyä omituisessa muodossa, mutta minulla ei ollut etäisintäkään aavistusta, mikä olisi voinut aiheuttaa minussa aivojen pehmennyksen.

Teoksen alkuperäinen muoto selittää, miksi välillä äimistelin kirjan äärellä. Kerronta tempoilee merkillisellä tavalla, ja välillä teksti vaikuttaa äärimmilleen venytetyltä, kunnes äkkiä henkilöt jäävät roikkumaan vaaralliseen tilanteeseen. Aivan oikein, nehän ovat cliffhangereita, mutta tajusin niiden paikat ja merkityksen vasta, kun ryhdyin perkaamaan Pyhän kuoriaisen syntyhistoriaa.

Kirjassa on neljä kertojaa, jotka kukin vuorollaan valottavat outoja ja yliluonnollisia tapahtumia sekä 1800-luvun lopun Lontoossa että 20 vuotta aiemmin Kairossa. Mystisen henkiolennon uhriksi joutuu niin työttömäksi joutunut kirjanpitäjä kuin Englannin parlamentin kunnianarvoisa jäsen. Romantiikkaakin tarina tarjoilee ja onpa joukossa myös uskaliaita kokeita tekevä tiedemies.

Osanottajat olivat syöneet uhrin ruumiin, ja sitten olivat he hajaantuneet. Minut oli jätetty kahden kesken nuoren naisen kanssa, joka ilmeisesti vartioi tätä teurastamoa.

Nykylukija hämmästelee Marshin teoksen äärellä todennäköisesti myös siksi, millaisen kuvan se antaa muinaisegyptiläisestä jumalatar Isisistä ja ylipäänsä vieraista kulttuureista. Jumalattaren palvojat esitellään sadistisina kannibaaleina ja Egyptin paikallisen väestön asuinkorttelit likaisena rikollisten pesänä. Tarinassa ääneen pääsevät tavalliset lontoolaiset ilmoittavat suorasukaisesti, etteivät pidä ulkomaalaisista, varsinkaan arabialaisista. Tämä siis varoituksen sanana sinulle, joka tartut kirjaan – kulttuurisensitiivisyys loistaa totta vie poissaolollaan.

Oppian-kustantamon vuonna 2018 julkaistussa laitoksessa on William Ilmonin vuonna 1927 tekemä suomennos, jolloin Pyhä kuoriainen ilmestyi ensi kerran suomeksi Otto Andersinin kustannusliikkeen kustantamana. Vanhahtava tyyli on hauskaa luettavaa, mutta olisin toivonut, että lyöntivirheet olisi korjattu; niitä oli nimittäin niin paljon, että tällaista nipoa alkoi kiukuttaa.

Moisista pikku mokista huolimatta suosittelen kirjaa kaikille kauhusta pitäville. Paholaismaisen olennon kuvailu on kiehtovaa eikä onneksi liian tarkkaa, jotta lukija voi luoda mielessään mahdollisimman karmean näyn. Lukuiloa!

Silmänräpäyksessä oli hän kadonnut, ja siinä, missä hän vastikään oli istunut, näin edessäni jättiläiskuoriaisen, suunnattoman vääntelehtivän hirviön, joka näytti olevan peräisin painajaisunesta.


Helmet-lukuhaaste

Merkitsen Richard Marshin Pyhä kuoriainen -teoksella Helmet-kirjastojen lukuhaasteen 2020 kohdan 1 (Kirja on vanhempi kuin sinä). Kirja sopii myös kohtiin 7, 9, 13, 22, 24, 30, 33 ja 34.

Jätä kommentti

kolme + 19 =

error: Content is protected !!