
Syli auki juokse kohti maailmaa!
Totta se on: musiikki yhdistää nuoria ja aikuisia, vaikka meidän kääkkien suosikkibiisit voivatkin vaikuttaa antiikkisilta, elleivät peräti absurdeilta. Ja kaikki me kuulumme samaan kädellisten sukuun, maailmaa yhä rajummin tuhoavaan Homo sapiens -klaaniin, joskin yhä useammin todistan tilanteita, jolloin irtisanoutuisin koko lajista.
Mutta nyt ei ole kyse minusta vaan Sumusta, Kuuklesta, Elukasta ja Lilja-Liana Ida-Lydiasta, AHAA Teatterin uusimman tuotannon, Stars-popmusikaalin nelikosta, jotka etsivät itseään, ystävyyttä, kosketusta, merkitystä ja paikkaansa maailmassa. Nuorista, jotka osuvat yhteen Sumun ilmoituksen ansiosta ja perustavat bändin.
Starsin nelikkoon on helppo samastua
Stars-popmusikaali on Kimmo Virtasen kirjoittaman ja ohjaaman trilogian toinen itsenäinen osa. Sarjan aloitti kolme vuotta sitten kantaesityksensä saanut Betoniviidakko, mutta siinä missä Palefacen musiikilla ja lyriikoilla ryyditetty rap-musiikkinäytelmä oli kohdistettu alakouluikäisille, popahtava täsmäohjus Stars on suunnattu yläkouluikäisille ja lukiolaisille.

Virtasen kunniaksi on sanottava, että tarinan parasta antia on henkilöiden tunnistettavuus. Näytelmän jokainen nuori on kipupisteineen ja toiveineen uskottava ja koskettava, vaikka näytelmäkirjailija-ohjaaja piirtää henkilöt esiin myös humoristisessa ja paikoin hyvinkin kylmäävässä valossa, käänteitä ja tilanteita milloin taitavasti tarkentaen, milloin liioitellen. Ongelmiin ei jäädä vellomaan, vaan vauhti on reipas ja tarinaa eteenpäin vievät biisit vetäviä, mistä kumarrus ja kiitos musikaalin säveltäjälle ja sovittajalle Lauri Schreckille.
Lavastus on tällä kertaa niukka ja tuttuun tapaan videorojisointeja hyödyntävä, mitä ei tule lukea moitteena vaan ansiona, koska esitys on näin helposti rakennettavissa vaatimattomiinkin tiloihin. Koronarajoitukset näkyvät myös AHAA Teatterin arjessa, mutta uskokaa te teatterivierailuista päättävät rehtorit, opettajat ja kuntien viskaalit: kulttuuri lisää hyvinvointia, ja varsinkin tällaiset taidolla ja intohimolla toteutetut esitykset, joissa nuoret kohdataan tasavertaisina, silmät ja sydän samalla korkeudella.
Kitara, suuri lohduttaja ja tie vapauteen
On silkkaa sattumaa, että olen viime päivät, osin Starsin kanssa limittäin siis, lukenut Samuli Laihon toista romaania Lasiseinä (Like 2020). Omaelämäkerrallinen teos sukeltaa pitkän linjan muusikon ja lauluntekijän lapsuuteen ja nuoruuteen.

Siinä missä fiktiivinen Sumu traumatisoituu isänsä kuolemasta, kirjailijan isä häipyy uuden avioliiton myötä poikansa elämästä, ja pian katoaa äitikin viinanhuuruiseen pimeyteen. Molemmat nuoret, Sumun ja Samulin, pelastaa kitara. Musiikki tuo lohdun, antaa väylän ahdistukselle ja raivolle sekä tarjoaa lopulta tien vapauteen. Kunpa ne opettajat, jotka tilaavat AHAA Teatterin esityksen oppilailleen, hoksaisivat vinkata myös Laihon kirjasta.
Ja te tuutte vielä nimeäni huutamaan
AHAA Teatterin näyttelijäkaarti on vaihtunut kokonaisuudessaan siitä, kun viimeksi vierailin talossa, mutta näkemäni ja kuulemani perusteella Oskar Hartman, Reetta Hyreen, Teemu Mäkinen ja Suvi Salomaa hurmaavat yleisönsä vakuuttavalla tavalla vielä monta monituista kertaa.
Mitä musisointiin tulee, rytmi, tulkinta ja heittäytyminen on nelikolla hallussa. Olisin mainiosti jäänyt seuraamaan Starsin kokopitkää keikkaa. Heissä kaikissa on erityistä lämpöä ja vangitsevaa intensiivisyyttä, jota aina tarvitaan lasten ja nuorten esityksissä. Erityispropsit annan pikakelauksella tehdystä kohtauksesta, joka osoitti, että näyttelijöistä löytyy verbaalista tykitystä ja miimistä taituruutta.
Stars-popmusikaali
20.11.2020 AHAA Teatterin näyttämöllä Tampereella
Käsikirjoitus ja ohjaus: Kimmo Virtanen Sävellys, musiikin tuotanto ja bändin valmennus: Lauri Schreck Puku- ja videosuunnittelu: Alisha Davidow Lavastussuunnittelu: Perttu Sinervo Valosuunnittelu ja lavasterakennus: Antti Kauppi Esitystekniikka: Janne Liukku Rooleissa: Oskar Hartman, Reetta Hyreen, Teemu Mäkinen ja Suvi Salomaa
Pääkuva: Teemu Mäkinen. Kuva © Jari Kivelä
Sain kutsuvieraslipun.

