Maailmaa kuohuttaneiden sisarusten seikkailut

Kuusi sisarta ja yksi veli ovat pääosassa Mary S. Lovellin muhkeassa elämäkertateoksessa Mitfordin tytöt sodassa ja rakkaudessa (Schildts 2010), joka herättää lähihistorian eloon ja piirtää näkyviin menneen maailman värikkäällä ja mukaansatempaavalla tavalla. Nämä ”lähes myyttiset olennot”, kuten kirjailija englantilaisen aatelisperheen sisaruksia luonnehtii, ovat sittemmin synnyttäneet kokonaisen teollisuudenhaaran: kymmenittäin kirjoja, radio- ja tv-dokumentteja, elokuvia sekä televisiosarjoja.

Kiinnostuin Mitfordin sisaruksista toden teolla luettuani Jessica Fellowesin dekkarisarjaa, jonka päähenkilö, rikoksia ratkova Louisa Cannon, työskentelee Mitfordin perheessä ensin lastenhoitajana ja sittemmin yhden sisaruksista eli Dianan kamarineitona. Vaikka Cannon ja hänen poliisivoimiin kuuluva kumppaninsa Guy Sullivan ovat fiktiivisiä hahmoja, aateliset Mitfordit ovat tosia, ja Fellowes on tutkinut tarkoin heidän skandaalien ja poliittisten ristiriitojen värittämää elämäänsä.

Niin on tehnyt myös lukuisia palkittuja elämäkertoja kirjoittanut Lovell, joka Mitfordin tyttöjä kirjoittaessaan ehti myös haastatella kahta tuolloin elossa ollutta sisarta, Diana Moswellia ja Deborah Cavendishia. Mainittakoon, että Titia Schuurmanin suomentama yli 600-sivuinen kirja on lyhennelmä vuonna 2001 ilmestyneestä alkuperäisteoksesta.

Tytöille kotiopetusta, poika Oxfordiin

Mary S. Lovell keskittyy kirjassa siskoksiin, heidän persoonallisuuteensa, valintoihinsa ja keskinäisiin suhteisiin, mutta hän valottaa taitavasti myös perheen vanhempien ja Thomas-veljen roolia ja vaikutusta Nancyn, Pamelan, Dianan, Unityn, Jessican ja Deborahin elämässä.

Näin nykypäivän näkökulmasta ihmetyttää, miksi yhteiskunnan yläluokkaan kuuluvat lordi ja lady Redesdalen (= Mitfordit) katsoivat järkeväksi sallia kunnon koulutuksen vain yhdelle lapselleen (pojalle tietenkin), vaikka rahaa riitti vauraaseen elämään, huvituksiin ja lukemattomiin ulkomaanmatkoihin. Sisaruksista erityisesti Nancy ja Decca (Jessica) olivat lopun ikäänsä katkeria puutteellisesta koulutuksestaan, vaikka se ei heitä estänytkään luomasta omaa uraa: Nancy menestyneenä kirjailijana ja Yhdysvaltoihin muuttanut Decca kansalaisoikeuksien puolustajana ja tutkivana journalistina.

Niin, Decca ja kaikki nämä eriskummalliset lempi- ja pilkkanimet, joita Mitfordin perheellä ja muilla aatelisilla oli ja on yhä tapana antaa lähipiirinsä ja vähän kauempanakin suvun laidalla oleville ihmisille. Välillä piti keskittyä oikein kunnolla, jotta pysyin nimirumban keskellä kärryillä, kenestä henkilöstä tällä kertaa puhuttiin tai viitattiin sisarusten vilkkaassa kirjeenvaihdossa, jota Lovell hyödyntää tehokkaasti elämäkertateoksessaan.

Tunteet poliittisten aatteiden taustalla

Yksi suurimmista syistä, miksi Mitfordin sisarukset yhä muistetaan, liittyy fasismin nousuun ja kommunismin vahvistumiseen 30- ja 40-luvulla. Unityllä ja Deccalla oli ikäeroa vain 3 vuotta, ja politiikasta he kiinnostuivat nuorena suurin piirtein samaan aikaan.

Kaksikko valitsi vastakkaiset ideologiat: Unity fasismin ja Decca kommunismin. Vielä kotona asuessaan he jakoivat yhteisen huoneen – kirjaimellisesti. He piirsivät lattiaan viivan ja täyttivät omanpuoleisensa seinät Hitler- ja Lenin-julisteilla. Ikkunalaseihin he raaputtivat timanteilla (sic!) hakaristejä sekä sirppejä ja vasaroita.

Kirjan hämmentävintä antia on eittämättä Unityn tarina. Hänelle Adolf Hitleristä kasvoi elämää suurempi idoli ja pakkomielle. Hän palvoi Führeriä ja muutti sen vuoksi Saksaan. Mikä ihmeellisintä, Unity todellakin onnistui ystävystymään Hitlerin kanssa ja vietti aikaansa kutsuvieraana mm. Bayreuthin juhlilla ja Hitlerin vuoristohuvilassa Berghofissa. Kaiken kaikkiaan he tapasivat 140 kertaa.

Kun sota syttyi Ison-Britannian ja Saksan välille, Unity päätti tappaa itsensä Hitleriltä lahjaksi saamallaan pistoolilla. Se ei onnistunut, vaan luoti upposi kallon takaosaan, josta sitä ei voinut poistaa. Hitler kävi sairaalassa katsomassa Unitya, kun tämä makasi koomassa, ja järjesti siirron Sveitsissä sijaitsevaan sairaalaan. Itsemurhayritys johti Unityn osittaiseen halvaantumiseen, hänen persoonansa muuttui ja hän taantui lähes lapsen tasolle.

Mitfordin perheessä oli myös toinen natsiaatteeseen sitoutunut, aikansa kauneimmaksi naiseksi nimetty Diana, joka oli avioitunut upporikkaan Bryan Guinnessin kanssa mutta jo pari vuotta myöhemmin solmi salasuhteen brittiläisen fasismipuolueen (BUF) perustajan sir Oswald Mosleyn kanssa. Vuonna 1936 heidät vihittiin Joseph Goebbelsin kotona Berliinissä, ja paikalla oli isännän lisäksi vain yksi vieras: Adolf Hitler.

Menneen maailman charmia ja dekadenssia

Vaikka Unityn ja Dianan elämäntarinat ovat eittämättä kirjan skandaalinomaisinta sisältöä, Mary S. Lovell säilyttää etäisyytensä pöyristystä ja jopa vastenmielisyyttä herättäviin henkilöihin ja käänteisiin. Hän ei mielestäni sorru turhaan maalailuun eikä ilkeämieliseen jälkiviisasteluun vaan kuvaa tapahtumia asiallisesti, moniin haastatteluihin ja kirjallisiin dokumentteihin pohjautuen.

Hän rakentaa jokaisesta sisaruksesta – myös Tom-veljestä – monipuolisen, kiehtovan ja lukemattomilla yksityiskohdilla ryyditetyn luonnekuvan, josta ei huumoriakaan puutu. Hän näkee niin henkilöiden ansiot kuin heidän puutteensa ja virheensäkin ja tarjoilee lukijalle valtavan määrän materiaalia, jonka perusteella kukin meistä voi luoda mielipiteensä Mitfordin perheen jäsenistä yksilöinä ja yhteisönä.

Parasta kirjassa on kuitenkin se, miten Lovell kykenee sijoittamaan yksittäisten ihmisten tarinat osaksi brittiläistä yhteiskuntaa ja eurooppalaista historiaa ja elämänmenoa. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet tai peräti ihastuneet Mitfordin sisarusten ystäviin lukeutuneen Evelyn Waughin kirjoittamaan Mennyt maailma -kirjaan ja sen pohjalta tehtyyn tv-sarjaan tai samaa aikakautta kuvaavaan Downton Abbey -sarjaan ja elokuviin.

Helmet-lukuhaaste

Osallistun Mitfordin tytöt sodassa ja rakkaudessa -elämäkertateoksella vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteeseen ja ruksaan kirjalla kohdan 15 (kirjan nimessä on ja-sana). Lisäksi teos mallaa kohtiin 16 (kirjassa kirjoitetaan kirjaa), 18 (kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä), 19 (kirjassa on paikka, jossa olet käynyt [mm. Lontoo, Oxford ja Pariisi]), 35 (kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua [toimittajan työ]), 40 (kirjassa hylätään jotain [mm. elämäntyyli, kotimaa]) ja 42 (kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa).