Onko puolikas koskaan tarpeeksi?
Amanda on korttipelurin tytär ja tottunut pelaamaan pokeria miehillä, mutta Onnin kohdatessaan hän joutuu miettimään uudelleen elämänsä arvoja, tottumuksia ja tavoitteita. Tässä on vihdoin mies, jonka silmiin ja syliin maailmalla seikkaillut nainen haluaa sukeltaa pysyvästi. Rakkauden hehkua ja yhteistä tulevaisuutta himmentää kuitenkin arki neljän lapsen kanssa.
Maailman kaunein sana (Otava) on Emmi Pesosen vuonna 2020 ilmestynyt esikoisromaani. Viime elokuussa julkaistiin hänen toinen romaaninsa Taikurin tyttäret, josta kiinnostuin mm. tämän Ilta-Sanomien jutun perusteella. Päätin lukea Pesosen kirjat kronologisessa järjestyksessä, vaikka niiden tarinat eivät nivoudukaan toisiinsa.
*
HUOMIO! Tämä bloggaus sisältää spoilereita kirjan tapahtumista. Jos haluat lukea romaanin ilman juoneen liittyviä paljastuksia, lopeta lukeminen tähän.
*
Teoksella on yhtymäkohtia kirjailijaan omaan elämään
Pesosen romaanissa luupin alla on perhe ja siihen liittyvät sovitut, juridiset ja ennen muuta kirjoittamattomat säännöt. Miten lapseton ja vapaata sinkkuelämää viettänyt Amanda löytää paikkansa uusperheessä, jossa on jo vahvat toimintamallit ja lasten äiti väikkyy vahvana lasten mielissä?
Teksti paljastaa, että kirjailija tuntee aiheensa läpikotaisin, sillä hän kuvaa todellisuutta lapsiperheen arjen kokeneen tarkkuudella. Kodin äänimaailma, kaaosmainen tavarapaljous jatkuvine pyykkikasoineen ja kauppareissuineen sekä lasten jatkuva nahistelu konkretisoituu tekstissä toistuvasti. Myös perheenjäsenten keskinäinen dialogi on uskottavaa, milloin hauskaa ja nasevaa, milloin viiltävän purevaa.
Kirjan alussa 29 vuotta täyttävän Amandan ja Emmi Pesosen omat kokemukset (joista kerrotaan mm. tässä Eeva-lehdessä vuonna 2022 julkaistussa jutussa) ovat niin lähellä toisiaan, että romaania lukee ajoittain puhtaasti omaelämäkerrallisena teoksena, mikä tietenkin on virhe.
Idyllin särkyessä on kaksi vaihtoehtoa: paeta tai selviytyä
Kirjailija on sijoittanut elokuun helteissä käynnistyvän romaaninsa lähimenneisyyteen, vuoden 2011 tienoille, mutta yliopistossa opiskelevan ja satunnaisia työkeikkoja tekevän Amandan tarina on tosiasiassa ajaton kuvaus mielettömästä rakastumisesta, jossa eletään omassa kuplassa, liudennutaan kumppaniin, unohdetaan ystävät, hylätään tosiasiat ja luodaan utopistinen tulevaisuudenkuva. Amandan sanoin: ”Voisin tulla ja mennä ja elää elämääni perheen reunalla.”.
Lukija arvaa kyllä, ettei päähenkilön itselleen uskottelema idylli säily pitkään. Käänteitä tulee, niin pieniä kuin isojakin, ja niiden vuoksi Amanda joutuu vastuunkantajaksi. Kun vuoroviikoin lapsista huolehtinut Onnin aiempi puoliso Eeva saa määräaikaisen työpaikan Ranskasta, lempiväisten kahdenkeskinen aika katoaa ja Käpylän-kodin ilmasta ”tulee ohutta kuin vuoristossa”.
Minuun teki vaikutuksen, miten koskettavalla tavalla Pesonen kuvaa Amandan muuttumista oman elämänsä sivuhenkilöksi. Lukija samastuu päähenkilön kipuiluun, voimien ehtymiseen ja tilanteen epäoikeudenmukaisuudesta syntyviin tunteisiin. Olisiko nyt pakenemisen aika?
Ymmärtävä äitipuoli on totta vie enemmän kuin tarpeeksi
Kirjassa annetaan useita vihjeitä Onnin tilanteen muuttumisesta, ja vähitellen hän siirtyy tarinassa paitsioon fokuksen keskittyessä yhä vahvemmin Amandaan ja lapsiin. Mitä pidemmälle Maailman kaunein sana eteni, sitä enemmän päähenkilöä arvostin, koska hänen kasvutarinansa synnyttää myötätuntoisen, perhedynamiikkaa, mielenterveyshäiriöitä ja kuolemanpelkoa ymmärtävän aikuisen, johon eri-ikäiset lapset voivat luottaa ja hädässään turvautua.
En tarkoita, että ihmisen pitää uhrautua ja naisen aina pienentää itsensä muiden vuoksi, mutta minua elähdytti Pesosen romaanissa ajatus uusperheestä tiiminä, jossa puolikas eli äitipuoli on – varsinkin kriisitilanteissa – totta vie enemmän kuin tarpeeksi. Tällaisena itsekkyyttä korostavana ja minä ensin -ajattelun aikakautena Amandan halu taistella rakkautensa puolesta ja asettua lasten toiveita ja tahtoa arvostavaksi tiiminvetäjäksi on hatunnoston arvoinen asia.
Helmet-lukuhaaste
Osallistun Maailman kaunein sana -kirjalla vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteeseen ja ruksaan kirjalla kohdan 11 (kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi). Teos sopii myös kohtiin 13 (kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs), 19 (kirjassa on paikka, jossa olet käynyt), 28 (kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä), 29 (kirjassa on minä-kertoja), 35 (kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua), 40 (kirjassa hylätään jotain) ja 42 (kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa).
Pääkuva: Maailman kaunein sana -kirjan kannen on suunnitellut Tuuli Juusela. Kirjailijan potretti © Jonne Räsänen