Tämän pidemmälle emme pääse

Olen ennenkin kamppaillut tällaisen ongelman kanssa: en pidä päähenkilöstä, ja se jarruttaa lukemista. Kuitenkin käsissäni on kehuttu helmi, Alex Schulmanin romaani Malman asema (Otava 2022; suomennos Jaana Nikula), joka kirjailijan aiempien teosten tavoin käsittelee perheen sisäistä dynamiikkaa, etäisiä välejä ja hylkäämisen haavoja.

Kirjan nimi viittaa mystiseen lähtö- ja paluupaikkaan, jonne matkustetaan kolmesti. Ensimmäisellä matkalla 70-luvulla isä ja tytär vievät uurnaa haudattavaksi. Toisen kerran Malman asemalle päädytään syyskuussa 2001, kun aviopari yrittää selvittää solmuun mennyttä suhdettaan. Kolmas matka tapahtuu nykyajassa tyttären löydettyä valokuva-albumin, jonka avulla hän yrittää selvittää menneisyyden tapahtumia.

Menneisyyttä on aina helppo syyttää

Pidän siitä, miten Schulman metsästää kirjoissaan – Polta nämä kirjeet, Unohda minut, Eloonjääneet – yksilön mustinta ydintä ja yrittää nähdä tekojen taakse, kurkottaen edellisten sukupolvien synteihin asti. Siinä missä aiemmat teokset kuvasivat autobiografisella otteella kirjailijan perhettä ja sukua, Malman asema on fiktiivinen tarina, vaikka lukijana olen varma, että Schulman on hyödyntänyt sen henkilöissä niin omia kuin lähipiirinsäkin kokemuksia.

Uusin teos ei ollut kohdallani yhä intensiivinen lukukokemus kuin aiemmat. Osin se saattoi johtua kolmen tarinan aikatasojen sekoittumisesta, osin siitä, etten oikein osannut samastua saati kiintyä kirjan henkilöihin. Ja jos totta puhun, menneisyyden loputon vatvominen ja haluttomuus etsiä ongelmiin uudenlaisia ratkaisuja alkoi lopulta tympäistä.

Se ei missään nimessä tarkoita, että kirja olisi huono. Päinvastoin, Malman asema sai minut toistuvasti kapinoimaan ja kommentoimaan mielessäni romaanin tapahtumia ja juonen käänteitä. Tarjolla ei siis todellakaan ole yhdentekevää tuubaa.

Tunteilla leikkiminen voi tuhota loppuiäksi

Eniten Schulmanin romaanissa koskettaa lasten asema perheiden haavoittuvimpina osasina. Jo varhain kirjassa paljastuu, että yksi päähenkilöistä tulee tuplasti hylätyksi: kun vanhemmat keskustelevat avioerosta ja päättävät jakaa lapset keskenään, kumpikaan ei halua toista tytärtä. Se tieto on musertava ja kulkee Harrietin matkassa loppuun asti.

Samanlainen kaltoinkohtelu jatkuu seuraavassa sukupolvessa, vaikkakin toisenlaisin maustein. Rakkaudesta tulee kauppatavaraa ja ruoasta vallan väline. Schulman kuvaa myös viiltävän terävästi vanhempien halua leikkiä omaksi huvikseen lastensa tunteilla.

Juuri tässä on mielestäni kirjailijan paras anti: hän piirtää vangitsevalla tavalla traumaattisen lapsuuden näkyviin ja luo sisältöä, joka salpaa hengen ja hämmentää. Malman asema myös osoittaa, miten vahingollista – ei vain kirjan lapsille vaan kaikille perheille kaikkialla maailmassa – on tietoinen asioista vaikeneminen.

Helmet-lukuhaaste

Osallistun Malman asema -kirjalla vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteeseen ja ruksaan teoksella kohdan 26 (kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä). Teos sopii myös kohtiin 19 (kirjassa on paikka, jossa olet käynyt) ja 40 (kirjassa hylätään jotain).