Taisteluja taikavoimien kanssa

”Me tarjoamme sinulle tilaisuuden.”

Sairaalan sängyssä herännyt, käsirautoihin pantu 20-vuotias Galaxy ”Alex” Stern kuuntelee dekaani Elliot Sandowin puhetta hiljaa äimistellen. Takana on paha yö, heroiinia, paskaa fentanyylia ja monta veristä ruumista. Nyt vastapäätä istuva korkeasti oppinut mies tarjoaa uutta alkua, pääsyä Yaleen ja työtä Lethen palveluksessa – koska Alex pystyy näkemään aaveet, harmaat, kuten New Havenissa niitä kutsutaan.

Yhdysvaltalaisen kirjailija Leigh Bardugon Salatun tiedon seura -romaanin päähenkilö on historialtaan ja olemukseltaan kyyninen antisankari, vaan eipä ole tavallinen myöskään se maailma, johon kovia kokenut nuori nainen palkataan valvomaan Yalen salaseurojen, muinaisen kahdeksikon toimintaa ja niiden taikavoimien käyttöä.

Loitsuja, taikoja, kuolemasanoja

Salatun tiedon seura (Aula & Co 2023, suomennos Meri Kapari) on young adult -kirjallisuuden tekijänä tunnetun Bardugon ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Tapahtumat sijoittuvat Yalen yliopiston kampukselle New Havenissa Connecticutin osavaltiossa; opinahjoon, jossa Bardugo opiskeli 1990-luvulla ja kuului salaiseen Sudenpää-seuraan.

Kiinnostavaa tarinassa onkin se, miten kirjailija letittää fantasiaa ja tosielämän aineistoa, henkilöitä ja tapahtumapaikkoja. Minulle oli yllätys, että Yalessa on todellakin toiminut ja toimii yhä useita salaseuroja. Niistä Bardugo on napannut kirjaansa kahdeksan – Kallo ja luut, Käärö ja avain, Kirja ja käärme, Sudenpää, Käsikirjoitus, Aurelianus, Pyhä Elmo sekä Berzelius – sekä luonut itse yhdeksännen, Lethen. Siitä juontaa kirjan alkuperäinen nimi Ninth House.

Alex toimii aluksi kisällinä, ja loitsujen, taikojen ja kuolemasanojen maailmaan häntä opastaa varakkaan perhe poika Darlington, yhtä lailla sairaalavuoteelta bongattu Lethen paimen. Yhdessä kaksikko valvoo taikuutta ja ennustamista harjoittavien salaseurojen riittejä ja toimintatapoja. Tosin jo varhain selviää, että taikuus tarjoaa sellaista valtaa ja ylivoimaa, joka nopeasti turmelee ja tuhoaa paitsi kohteensa myös käyttäjänsä.

Monisärmäiset henkilöhahmot

Minun oli helppo tarttua Bardugon yli 500-sivuiseen romaaniin, koska nautin fantasian, maagisen realismin, uuskumman ja scifin lukemisesta. Salatun tiedon seura singahti kevyesti kuluvan vuoden parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon, eikä se johdu pelkästään genrestä saati eskapismista, jota usein tyrkytetään magiasta pitävien motiiviksi.

Bardugo on taitava kirjoittaja, jonka tekstissä on lumoa, vivahteita ja ytyä. Hän kuljettaa lukijaa vaivatta eri aikakerroksissa ja tarjoaa juonen, jonka käänteitä on paikoin mahdotonta ennakoida. Kirjailija ei kaihda ronskia kieltä, seksiä saati väkivaltaa, mutta missään kohdin niillä ei mässäillä, vaan tehokeinot ovat perusteltuja ja tarkoin mietittyjä.

Pidän siitä, miten monipuolisiksi hän on henkilöhahmonsa luonut. Alexin persoona ja menneisyys kuoriutuu esiin kerros kerrokselta, ja hänen käytöksensä saa loogisen selityksensä. Bardugo on antanut Alexille älykkyyttä, selviytymiskykyä ja sanavalmiutta, ilman että hänestä sukeutuisi epäuskottava toimintasankari. Myös kanssaseikkailijat – Darlington, Dawes ja komisario Abel Turner – ovat monisärmäisiä ja todentuntuisia.

Kun kuolleet puhuvat heijastuksissa

Vaikka Leigh Bardugo kuljettaa tarinaa monella tasolla ja eri salaseurojen toimintaa esitellen, ydinkysymys kietoutuu perusdilemmaan, hyvän ja pahan väliseen taisteluun. Olipa kyse sitten lumouksista, peilitaikuudesta, nekromantiasta, sanojen sitomisesta, sisälmyksistä ennustamisesta tai myrskyjen kutsumisesta, taitoja voi käyttää pyyteettömästi muiden auttamiseen tai itsekkäästi oman vallan ja taloudellisen mahdin maksimoimiseksi.

Ei liene epäselvää, että Yvy League -ketjuun kuuluvan eliittiyliopiston seinien suojissa houkutus egoistisiin tekoihin on suuri, ja sitä se on myös Bardugon romaanissa. Hän päästää ääneen myös kuolleet, mikä usein pyöräyttää tilanteet uusiksi ja valottaa tarinan henkilöiden menneitä tekoja ja tarkoitusperiä.

Taikamaailman rinnalla kulkee opiskelijoiden, opettajakunnan ja yliopistoalueella piipahtavien satunnaisten kaupunkilaisten arki, jota Bardugo kuvaa tapahtumapaikoilla asuneen varmuudella. Hän tuntee kampuksen kaikki kolkat ja rakennusten arkkitehtuurin, ja ajoittain tuntuu kuin olisin pätevän ja kiehtovia detaljeja kertovan matkaoppaan johtamalla virtuaalikierroksella.

Jos olen ymmärtänyt oikein, Salatun tiedon seura on Alex Stern -trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa, englanninkieliseltä nimeltään Hell Bent, julkaistiin Yhdysvalloissa tammikuussa. Toivon totisesti, että saamme kirjan suomeksi pian. Muussa tapauksessa marssin kirjakauppaan ja ahmin sen englanniksi. Haluan ehdottomasti tietää, miten tarina jatkuu.