Tarusta tulee totta Tampereella

Romanttista, mahtipontista, elokuvamaista. Nuo sanat kirjoitin muistiinpanovihkooni, kun Tampere-talossa alkoi soida musiikki juuri ennen kuin tilaisuuden juontajat, Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas ja Tampereen Teatterin teatterinjohtaja Mikko Kanninen, hyppäsivät lauteille ja ryhtyivät kertomaan yhteistuotannostaan, mittavasta tekijäkaartista ja yhteistyökumppaneista.

Kaksikon takana Tampere-talon lavalle oli täkyiksi nostettu kolme historiallista asua, mutta niitä katsellessani en ollut päätynyt kuvitteelliseen Keski-Maahan, vaan mieleni haravoi ristiretkiä ja temppeliherroja ja hetken ehdin jo miettiä, aikooko kaksikko yllättää yleisön Camelotilla, Henrik VIII:n kuudella vaimolla tai jollakin ihka uudella Kaari Utrion romaanien dramatisoinnilla.

Vaan sitten juontajat paljastivat t-paitansa teksteineen ja näytölle heijastui kova kolmikko: Aragorn, Frodo ja Gandalf. Jiihaa, hihkaisi tämä fantasian ystävä. Taas lähdetään seikkailuun ja tavataan hobitit, haltiat, velhot, kääpiöt, entit, örkit, mustat ratsastajat – ja tietenkin mahtisormus.

Hyppy syvään päähän

Luin Tolkienin trilogian ensimmäisen kerran 70-luvulla, kun ensimmäisen osan suomennoksesta oli kulunut 2–3 vuotta. Se oli rakkautta ja parasta eskapismia ensilukemalla. Pidän fantasiakirjallisuudesta ja luen edelleen mielelläni myös maagista realismia, uuskummaa ja scifiä.

Seuraavan kerran matkasin Mordoriin vuonna 1988, kun helsinkiläinen Ryhmäteatteri toteutti Sormuksen seikkailun Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnakkeeseen. Pelkästään teoksen oikeuksien etsiminen ja saaminen oli kestänyt kolme vuotta, ja nyt teatterilla oli työn alla kuusituntinen näytelmä johtajakaksikko Raila Leppäkosken ja Arto af Hällströmin johdolla.

Asuin silloin Helsingin Kalliossa ja työskentelin vapaana toimittajana. Ideasta kuultuani tiesin heti, että tahtoisin seurata produktion valmistumista ja kirjoittaa siitä kunnon reportaasin City-lehteen. Ilokseni ryhmisläiset hyväksyivät ehdotukseni, ja niin kului puoli vuotta ensin Pengerkadun tyhjässä ja jokseenkin ankeassa teatteritilassa ja sitten upeassa Suomenlinnassa.

Se oli unohtumaton hyppy syvään päähän, niin teatterintekemisen kuin fantasiamaailman haltuunotonkin näkökulmasta. Minulla on yhä tallella siltä ajalta tekemäni muistiinpanot ja tekijöiden haastattelut, ja on ollut kiinnostavaa palauttaa mieliin Tolkienin maailmassa möyrineen työryhmän näkemyksiä nyt, kun tieto tamperelaisten taidelaitosten suurproduktiosta tuli julki.

Suurta sydäntä ei torjuta

Ennen kuin perkaan Tampere-talossa kuulemaani, pyörähdän hetkeksi Aurajoen rannalla, jossa näin keväällä 2018 sykähdyttävän näytelmäversion Turun kaupunginteatterissa. Tolkienin trilogian ohjannut Mikko Kouki kertoo käsiohjelmassa lukeneensa kirjasarjan ensimmäisen osan vuonna 1977, jolloin häntä kiehtoi lähdön viehätys ja seikkailemisen tematiikka. Samat teemat puhuttelivat häntä 40 vuotta myöhemmin, ja katsojana oli huikeaa saada uppoutua superhienosti ja tyylikkäästi toteutettuun taianomaiseen maailmaan.

Teoksen, samoin kuin Tarua pari vuotta myöhemmin Turun kaupunginteatterin päänäyttämöllä seuranneen upean Hobitin, oli dramatisoinut Sami Keski-Vähälä; sama mies, joka sovittaa sen Tampere-talon näyttämölle Kersti Juvan suomennoksen pohjalta. Turun-esityksistä näki, että ne oli toteutettu suurella sydämellä ja samaa odotan – ellen peräti enemmän – kotikaupunkini tekijöiltä.

Musiikki sytyttää tunteet

Taru Sormusten Herrasta on Tolkienin jäljiltä soiva teos, täynnä lauluja ja tanssikohtauksia. Ryhmäteatterin versioon Toni Edelmann oli säveltänyt yli 20 laulua. Turun kaupunginteatterin nelituntisessa seikkailussa oli rikas ja vahva äänimaailma, mutta musiikin osuus oli vähäisempi.

Tampereella elokuussa 2024 ensi-iltansa saavassa esityksessä musiikilla on merkittävä rooli, enkä ollut väärässä luonnehtiessani sitä bloggaukseni alussa elokuvamaiseksi, onhan ohjaaja Mikko Kanninen valinnut uuden näyttämöteoksen säveltäjäksi Tuomas Kantelisen, yhden maamme tunnetuimmista elokuvamusiikin tekijöistä. Mikä parasta, esityksen orkesterina toimii Tampere Filharmonia kapellimestari Jonas Rannilan johdolla. Vähänkö odotan tulevaa, kun mukana on perinteisen taidemusiikin ja stadionkeikat suvereenisti hallitseva Mansen oma moderni sinfoniaorkesteri!

Kuten Turussa, myös Tampereella esityksessä nähdään sirkusalan ammattilaisia. Turun kaupunginteatterissa vieraili Turun AMK:n Taideakatemian sirkuslinjalta valmistuneita taitureita, kun taas Tampereella yhteistyökumppanina on legendaarinen Sorin Sirkus. Sirkustirehtööri Taina Kopra ja stunttempuista vastaava maneesimestari Jouni Kivimäki lupailivat julkistamistilaisuudessa sen tason koreografiaa ja taidonnäytteitä, että heikompaa katsojaa alkoi hirvittää – ehkä näyttelijöitäkin. 😉

Vielä 304 yötä ensi-iltaan. Lisätietoja esityksestä löydät ⟶ Tampereen Teatterin sivustolta.

Pääkuvassa on Ryhmäteatterin ja Turun kaupunginteatterin esitysten käsiohjelmat, Tolkienin trilogian ensimmäinen osa kirjana, muistiinpanojani vuodelta 1988 sekä tulevan esityksen mainospostikortteja.