Kirjalöytöjä ja sydämeen käyvää puhetta

Olin ensimmäistä kertaa Tampereen Kirjafestareilla, jotka järjestettiin viime viikonloppuna Tampere-talossa. Kokemus oli niin kertakaikkisen mukava, että suunnistan tapahtumaan varmasti myös ensi vuonna, ellei muuttunut elämäntilanne, tauti tai jokin yleismaailmallinen katastrofi estä aikeitani.

Kaksipäiväisen tapahtuman tarjonta oli runsas: yhdeksän esiintymislavaa ja -salia sekä valtava määrä oheisohjelmaa eri puolilla taloa. Perinteisten kirjailijahaastattelujen ohella kuulin mm. maailman avainlajeista sekä Tiitiäisen metsästä Ylöjärvellä, tutustuin tamperelaiseen cosplay-skeneen, sain vauhdikkaan tietoiskun Tampereen Työväen Teatterin Saiturin syntyvaiheista, ostin kirjoja, kuuntelin musiikkia, fiilistelin Joulutorilla (vaikken mikään jouluihminen olekaan), seurasin paneelikeskusteluja ja nautin Ravintola Majakan erinomaisen buffet-lounaan.

Festareilla puhkesi kova matkakuume

Heti aluksi sain hervottoman matkakuumeen, kun Pirjo ja Reijo Toivanen kertoivat kirjastaan Italiaa ristiin rastiin – Goethen kannoilla (Stresa).

Kirjahyllystäni löytyy 30 vuotta sitten hankkimani Goethe – Italian matka päiväkirjoineen (Taide), jonka tekstit on valikoinut ja suomentanut Sinikka Kallio. Olen usein leikitellyt ajatuksella, että lähtisin Italiaan käymään paikoissa, joihin saksalainen Johann Wolfgang von Goethe tutustui vuosina 1786–88 ja joita hän kuvaa kirjassa.

No, Toivasen pariskunta on nyt tehnyt niin ja lopputuloksena on upea matkakirja kymmenine valokuvineen. Tietenkin lankesin ja marssin saman tien Sorsapuistosaliin Stresan myyntitiskille.

Kunnon suunnitelma auttaa nauttimaan

Olin laatinut itselleni ennalta listan haastatteluista ja paneelikeskusteluista, jotka halusin ehdottomasti kuulla. Sepä ei ollutkaan helppo tehtävä! Olisin halunnut kloonata itseni, jotta olisin ehtinyt kipaista tapahtuman joka saliin ja soppeen.

Osa valinnoistani perustui kirjoihin, jotka olin jo lukenut ja joiden syntyprosessista halusin kuulla: Iida Turpeisen Elolliset (S&S), Sirpa Kähkösen 36 uurnaa (Siltala), Kjell Westön Molly & Henry (Otava). Osan valitsin aiheiden perusteella, kuten Anni Kytömäen ja Matti Kuuselan keskustelun Kirsi Kunnaksen elämäntyöstä, luontorunoudesta ja Tiitiäisen metsästä sekä Harri Veistisen, Hanna van der Steenin, J.S. Meresmaan ja Ulpu-Maria Lehtisen Vaikeat asiat karkkipapereissa -paneelikeskustelun, jossa kirjailijat valottivat näkemyksiään fantasian ja scifin mahdollisuuksista käsitellä vaikeita teemoja.

Olin myös merkinnyt aikatauluuni tauon paikat kahville ja lounaalle, koska halusin pysyä terässä ja toimintakykyisenä. En tosiasiassa pidä massatapahtumista ja vellovat ihmisjoukot saavat minut helposti ärtyneeksi. Kunnon suunnitelma helpottaa festareilla kulkemista ja auttaa nauttimaan niiden tunnelmasta.

Hyvä haastattelija luo rennon ilmapiirin

Yksi tärkeä seikka, joka vaikutti kokemukseeni Tampereen kirjafestareista myönteisenä tapahtumana, johtui siitä, että kirjailijahaastattelut ja paneelikeskustelut pidettiin pääosin suljetuissa tiloissa, konsertti- ja luentosaleissa. Näin yleinen häly jäi ovien taakse, mikä rauhoitti haastattelutilanteen ja auttoi yleisöä keskittymään kuulemaansa. Olen käynyt usein Helsingin kirjamessuilla, ja siellä jatkuva melu täysin avoimessa valtavassa hallissa on kuulijoiden näkökulmasta suoranainen riesa.

Haastatteluja oli ilo seurata myös siksi, että kirjailijoiden keskustelukumppaneiksi oli valittu luottohenkilöitä; kollegoja, kustannustoimittajia ja taitavia journalisteja, jotka olivat perehtyneet kulloiseenkin kirjaan ja aiheeseen niin hyvin, että kuulijana saatoin vain nautiskella keskusteluista. Itsestään ja työstään puhuminen julkisesti ei ole välttämättä helppo tehtävä, mutta näkemäni juttusessiot tuntuivat sujuvan sangen rennossa ja hyväntuulisessa hengessä.

Toki hiukan yllätti kirjailija Raija Orasen tokaisu, kun hän silmäillessään Aamulehtisaliin tulleita kuulijoita ensitöikseen totesi: ”Olette pienin yleisö, joka minulla on ollut. Ehkä laatu korvaa määrän.”

Sokerina pohjalla Kalevala naisten näkökulmasta

Vietin aikaani kirjafestareilla lähes loppuun asti, sillä innokkaimmin odottamani keskustelu oli sijoitettu sunnuntai-illan viimeisten joukkoon. J.S. Meresmaan ja Anni Kuu Nupposen toimittama Tinarinnat – Kalevalan naisten uudet tarinat (Hertta) on ollut yksi kuluvan vuoden eniten säväyttäneistä ja ilahduttaneista lukukokemuksistani (bloggaan kirjasta lähipäivinä). Duetto 2 -salissa Meresmaan seurassa olivat kansalliseepoksestamme keskustelemassa kaksi lempikirjailijaani Emmi Itäranta ja Johanna Sinisalo, joten meikähän hyrisi penkissään onnellisena.

Kuten kolmikko totesi, on hämmästyttävää, miten Kalevalan tarinoita on tähän asti kerrottu vain miehisestä näkökulmasta. Vaan nyt Louhi, Lemminkäisen äiti, Pohjan neito, Tuonen Tytti, Annikki ja muut naiset on päästetty irti ja suomalaisen spekulatiivisen fiktion parhaimmat tekijät ovat luoneet hahmoille aivan uudenlaiset tulkinnat. Oli kiinnostavaa kuulla, miten Itäranta, Meresmaa ja Sinisalo olivat lähestyneet aihetta, millaisia piirteitä he olivat halunneet painottaa valitsemissaan naisissa ja millaisia uusia asioita heille oli paljastunut Kalevalasta.

Summa summarum: Tykkäsin tapahtumasta tosi paljon ja jos maailma pysyy raiteillaan, suunnistan Tampere-talolle taas ensi vuonna marras-joulukuun vaihteessa, kun Tampereen kirjafestarit järjestetään seuraavan kerran. Lämmin kiitos järjestäjille ja Suomen Tietokirjailijat ry:lle, jonka kautta sain ilmaiset liput (olen jäsen). ❤️