Itsekidutusta jäämistön löytöjen äärellä

Ennen kuin avaan kirjailija-toimittaja Philip Teirin viime elokuussa julkaistun teoksen J&B – Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta (Otava, suomennos Jaana Nikula), olen tietoinen joistakin kirjassa kerrotuista ja mediassa kohua herättäneistä tapahtumista; siitä, miten Bitte Westerlund on kaatanut osan aviomiehensä Jörn Donnerin tuhkista kompostiin tai siitä, miten leski ystävystyi Donnerin australialaisen salarakkaan kanssa ja kutsui tämän Suomeen.

Kirjan alaotsikko tuo tietenkin mieleen Ingmar Bergmanin lähes samannimisen ja monesti palkitun tv-sarjan ja elokuvan, joka kertoo 10 vuotta naimisissa olleen parin avioliittokriisistä. Käsi sydämelle: kuka lukijoista odottaisi nyt puheena olevalta kirjalta onnellisen ja harmonisen perhe-elämän kuvausta? En minäkään, mikä asenne hiukan häiritsee itseäni. Olenko siis hakemassa selostusta perhehelvetistä? Luurankoja kaapista? Ankkalammen hämmentämistä?

Kenen versio kerrotaan?

Teir olisi voinut lisätä nimikirjainten J ja B joukkoon myös P:n, sillä niin vahvasti hän on kirjoittanut itsensä mukaan tarinaan, joka kertoo Bitte Wetterlundin loputtomasta urakasta miehensä kirjallisen jäämistön parissa. Kirjan esipuheessa Teir paljastaa suunnitelleensa aikanaan kirjaa Jörn Donnerista, mutta luopuneensa aikeesta, koska tämä on itse sanonut elämänsä aikana jo kaiken kirjoissaan, elokuvissaan, tv-dokumenteissa, päiväkirjoissaan, kirjeissään ja haastatteluissa.

Teir on taitava kirjoittaja ja se näkyy: vaikka teksti tulvii tietoa, se on sujuvaa ja rullaa kepeästi. Pidän siitä, miten hän elävöittää raportoimaansa tarinaa vuoropuheluilla, suorilla kirjelainauksilla ja tekstilajeja vaihtelemalla. Esimerkiksi Harriet Anderssonin, Bitten kolmen ystävättären ja nuorimpien poikien Danielin ja Rafaelin haastattelut on kirjoitettu näkyviin kysymys–vastaus-rakenteena.

Hän myös pohtii kirjailijan ja elämäkerturin vastuuta. Kenen versio kirjassa kerrotaan? Kuten Teir huomauttaa, Jörn on tunnustanut valehdelleensa omissa kirjoissaan ja toisaalta jättänyt asioita kertomatta suojellakseen tiettyjä ihmisiä. Entä mikä on Bitten rooli, oikeus ja vastuu? Onko oikein hyödyntää hänen suruaan ja repiä haavoja julkisesti pahemmaksi nyt, kun hän on tajunnut tulleensa petetyksi ei vain kerran tai kaksi vaan kymmeniä kertoja elämänsä aikana?

Jörnin salaiset kansiot

Kaiken ytimessä pysyy lesken yhä vimmaisemmaksi kasvava hinku – voisi jopa sanoa päähänpinttymä – ottaa selvää kaikista niistä naisista, joiden kanssa Jörn Donnerilla oli elämänsä aikana suhde ja joista tämä on jättänyt merkintöjä niin omaelämäkertaansa, päiväkirjoihinsa kuin sähköpostikansioihinsakin. Salapoliisityötä muistuttava tietojen metsästys on ajoittain sitä luokkaa, että Teir ja Westerlund olivat leikitelleet antavansa kirjalle nimeksi Bitten etsivätoimisto.

Niin, naisia. Heitä Jörnin kirjoissa ja salaisissa kansioissa riittää. Tuntuu yllättävältä lukea, että Bitte on suhteen alkaessa aidosti uskonut olevansa Donnerin ainoa nainen. Hän myös vakuuttaa, että suhteen 25 ensimmäistä vuotta olivat hyviä, mutta Jörnin tietokoneelta löytyvät yli 500 viestiä paljastavat, että suuri rakkaus onkin 50 vuoden ajan ollut aivan eriniminen. Kirjassa naista kutsutaan H:ksi.

Introvertin ja ekstrovertin suhde

J&B – Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta on kiehtova katsaus lähimenneisyyden Suomesta, sillä sekä Jörn Donnerin moniaalle ulottuva ura että Bitte Westerlundin verkostointitaidot lennättivät pariskuntaa moniin maihin, kaupunkeihin, juhliin ja kulttuuritilaisuuksiin sekä vastavuoroisesti toivat heidän kotiinsa kiinnostavia vieraita yhteiskunnan eri alueilta. Välillä tarina on melkoista namedroppailua, jossa kulttuuri- ja taidepiirit painottuvat vahvasti.

Pariskunnan pojista vanhempi, Daniel, toteaa kirjassa vanhempiensa etääntyneen ajan myötä toisistaan: mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän heillä oli yhteistä. Jörn oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja globaalisista kysymyksistä, Bitteä kiinnostavat paikalliset asiat, suomenruotsalaisuus ja seuraelämä. Isäänsä Daniel luonnehtii pohjimmiltaan introvertiksi, Bitte puolestaan on ekstrovertti.

Kirjoittaminen saa leijumaan

Teirin teos todistaa monen haastateltavan suulla, että Donnerilla oli tiukka työmoraali, mikä osin selittää hänen laajan tuotantonsa. Hän oli hyvin järjestelmällinen ja järjesteli jo varhain papereitansa, muistiinpanoja, kirjeitä, päiväkirjoja. Osa aineistosta on talletettu Åbo Akademin ja osa Svenska Litteratursällskapetin arkistokokoelmiin. Osan naisten kanssa käymästään kirjeenvaihdosta – noin 1000 kirjettä – hän hävitti keväällä 2012 polttamalla kotitalonsa ulkotakassa.

Jään Teirin tekstin äärellä usein ihmettelemään Jörnin draivia. Mikä häntä oikein ajoi? Kunnianhimo? Halu shokeerata? Vai sittenkin se leijumisen tunne, josta hän kirjoitti ensimmäiselle vaimolleen Inga-Britt Wikille? Donner viittaa kirjeessään kirjoittamisen synnyttämään henkiseen tilaan, johon liittyy merkillinen hartaus, kun ”sormeni hallitsevat kirjaimia ja minua eikä ole mitään muuta kuin silmät jotka tuijottavat paperia kuin noiduttuina”.

Entä mikä ajoi häntä jatkuvasti muiden naisten syliin tavalla, joka etsimättä tuo mieleen 1700-luvulla eläneen Giacomo Casanovan ja hänen fiktiivisen serkkunsa Don Juanin? Siihen ei Teirin kirja anna vastausta, enkä usko, että Bittekään löytää asialle kaikenkattavaa selitystä.

Pari sanaa kulttuuritädeistä

Teirin kirjaan haastattelemista kolmesta ystävättärestä – Ulrika Rudbäck, Bettan Jansson ja Marica Rosengård – ensin mainittu vahvistaa lukijan mietteet: Bitte haluaa kostaa ja siksi hän niin raivoisasti etsii todisteita miehensä uskottomuudesta. Se tuntuu pahalta, ja jotenkin tahtoisin täältä tekstin ääreltä viheltää pelin poikki – En Jörnin takia, vaan siksi, että naisseikkailujen tonkiminen vain lisää Bitten arvottomuuden tunnetta. Kuten Rudbäck toteaa, katkeruus myrkyttää mielen.

Yksi J&B – Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta -kirjan ilahduttavista piirteistä on sen hallittu rönsyily ja henkilöiden luonnetta, tapoja ja elämänmenoa kuvailevien yksityiskohtien suuri määrä. Välillä ne yllättävät ja tuntuvat paljastavan enemmän sanojasta kuin kohteesta, kuten Marica Rosengårdin kommentoidessa Bitten tyyliä: ”Bitte pukeutuu riemunkirjaviin vaatteisiin kuin mikäkin kulttuuritäti.”

Hän näkee, että Bittessä on toisenlaista voimaa ja tyyliä, mutta olennaista Rosengårdin mielestä on se, etteivät kulttuuritädit tee rahaa. He vain tekevät ilmaista työtä kirjastoissa ja kantavat sinne mehua ja pullaa. ”Jos hänen pukeutumisessaan olisi vähän särmää ja ytyä, hän saisi äänensä paremmin kuuluviin ja häntä kuunneltaisiin ihan toisella tavalla.”

Auts! toteaa tämä tamperelainen kulttuuritäti ja silmäilee garderobiaan. Mitäköhän sitä kehtaa tänä iltana laittaa päälleen teatteriin mennessään?

Helmet-lukuhaaste 2024

J&B – Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta sopii haasteen kohtiin 4 (kirjassa on presidentti), 5 (kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi), 7 (kirjassa rakastutaan), 9 (kirjassa joku karkaa), 14 (kirjassa harrastetaan), 16 (kirjassa on valokuvia), 17 (kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo), 19 (kirjassa on mainittu Suomi), 24 (kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin), 29 (kirjassa valehdellaan), 33 (kirjassa muutetaan maalle), 35 (kirjassa vietetään aikaa luonnossa), 41 (kirjassa syntyy lapsi), 42 (kirjan nimessä on alaotsikko) ja 45 (kirjassa pelataan).