Kilpasilla ajan, meren ja mielen kanssa

Tärkein alkuun: AHAA Teatterin tehonelikko – Oskar Hartman, Reetta Hyreen, Roosa Lehtinen ja Teemu Mäkinen – on syötävän ihana, moneen taipuva ja yhteen puhaltava näyttelijäryhmä, jonka ammattitaidolle ja heittäytymiskyvylle aplodeeraan vimmatusti täällä läppärin äärellä.

Eilen sai ensi-iltansa Elina Izarran ohjaama uusi nuortennäytelmä Pinnan alla, jota teatteri suosittelee yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille katsojille. Leena Paasion kahteen romaaniin Harmaja luode seitsemän (WSOY 2022) ja Bengtskär itä kahdeksan (WSOY 2023) pohjautuva esitys on kilpapurjehduksen maailmaan sijoittuva seikkailuhenkinen ja luonnonsuojelullisia teemoja vahvasti sisältävä sukellus lukiossa opiskelevan Eetun (Teemu Mäkinen) elämään.

Takana on tuore tragedia: Eetun äiti, Itämeri-tutkija Ilona Virta (Roosa Lehtinen) on kadonnut päivittäisellä uintiretkellään Espoon Kivilahdessa. Onnettomuus on sheikannut arjen ja suru on invalidisoinut kaikki perheenjäsenet kunkin omanlaiseensa henkiseen poteroon.

Ponnistelua vastatuulessa

Äidin katoaminen on vaikuttanut perheen talouteen, eikä raha enää riitäkään lasten harrastuksiin. Väsymys painaa, kun Eetu urakoi koulutyönsä ohella suoramainosten jakelijana. Tuloerot tulevat näkyviin erityisesti suhteessa Rasmukseen (Oskar Hartman), veneiden pohjamaaleja valmistavan perheyrityksen omistajien poikaan, Eetun purjehduskilpakumppaniin.

Näytelmän koskettavin yhteys nähdään Eetun ja hänen pikkusiskonsa, taitouinnista haaveilevan Islan (Roosa Lehtinen) välillä. Siinä, miten Teemu Mäkinen näyttelee isonveljen roolin, on jotain vastaansanomattoman hellyttävää ja jopa ritarillista. Vaan eipä totisesti jää Roosa Lehtinen yhteisissä kohtauksissa kakkoseksi tunteensa avoimesti ja paikoin niin kovin kuuluvasti ilmaisevana Iisana. Repesin pari kertaa oikein kunnolla katsomossa, kun pikkusisko kärttäsi lupaa pelaamiseen tai kun hän esitti taitouinnin kuvioita ja akrobaattisia osuuksia.

Dekkarimainen tunnelma

Pohjamaaleista kasvaa yksi esityksen jännittävimmistä tapahtumaketjuista, kun Eetu ja koulukaverinsa Hene (Reetta Hyreen) päättävät tutkia Itämeri-aiheisessa ryhmätyössään rehevöitymisen syitä ja huviveneiden osuutta merenpohjan eliöstöön. Ryhmään liittyy myös Rasmus, joka joutuu tarkastelemaan sukunsa saagaa uudesta kulmasta.

Dekkarimaisen osuuden rinnalla kulkee nuorten keskinäisiin suhteisiin – kuka on ihastunut kehenkin – keskittyvä juoni, joka poukkoilee ihan samalla tavalla kuin reaalimaailmassakin. Ollaan epätietoisia, arkoja, rohkeita, pöhköjä, äkkipikaisia, tehdään oikeita ja vääriä ratkaisuja, riidellään, sovitaan, eksytään ja löydetään se ihanin kumppani.

Riemastuttavaa roolihyppelyä

Elina Izarra, joka on myös dramatisoinut Leena Paasion alkuperäistekstit, paljasti ensi-illassa kirjailijalle ja yleisölle pitämässään kiitospuheessaan, miten rankalla kädellä hän on tekstimassaa tiivistänyt ja karsinut: luettuna teospari kestää yhteensä 15 tuntia, esitys on 75 minuutin mittainen.

Hattu pois päästä! kehottaa tämä kulttuuribloggaaja, sillä Izarra on tehnyt erinomaista työtä. Pinnan alla pysyy nopeasta temposta ja vauhdikkaista käänteistään huolimatta hyvin kasassa ja säilyttää romaanien ytimen. Tykkäsin siitä, miten ohjaaja piti tarinassa mukana kadonneen, lempeän äidin unenomaisten takautumien ja/tai Eetun yksinpuheluiden kautta; tavalla, joka toimi hyvänä vastaparina Rasmuksen hössöttävälle ja varsin kunnianhimoiselle äidille.

Tehokkaasta tiivistämisestä huolimatta henkilöiden määrä on esityksessä säilynyt sen verran isona (16 kpl), että näyttelijät saivat vaihtaa hahmoa välillä hyvinkin ripeästi. Osa niistä tarjosi myös mahdollisuuden poskettomaan irrotteluun, eikä Teemu Mäkinen jättänyt kemistin roolissaan tilaisuutta käyttämättä. Myös Reetta Hyreenin uimavalmentaja Enna oli ihastuttavan hilpeä luomus.

Hauskaa, terävää, tärkeää

Olen aiemminkin ihaillut AHAA Teatterissa lavastus- ja videosuunnittelija Alisha Davidowin kädenjälkeä. Niin nytkin. Miten yksinkertaisella ja kauniilla (!) tavalla hän onkaan luonut kolmion muotoisista kankaista ja parista puulaatikosta eteenpäin kiitävien purjeveneiden ryhmän.

Kun tarinassa ollaan muussa tilassa – kodissa, koulussa, saarella – kankaat sulautuvat valojen ja videoheijastusten avulla täysin luonnollisesti osaksi kulloistakin maisemaa. Nerokasta! Ja niin kuin aina, tämäkin lavastus on helposti koottava ja purettava, koska AHAA Teatteri kiertää esityksillään ympäri maata niin päiväkodeissa kuin kouluissakin.

Loppulauseeni? Se olkoon tällä kertaa rukous, että maan ylimmät päättäjät tulisivat järkiinsä ja ymmärtäisivät, ettei kulttuuri ole luksusta vaan parhaimmillaan Pinnan alla -esityksen kaltaista hauskaa, osuvaa ja terävää puhetta, laulua, tanssia ja akrobaattista ilottelua nuorille ja meille vähän varttuneemmillekin katsojille tärkeistä aiheista.

Sain esitykseen kutsuvieraslipun.

Pinnan alla

Ensi-ilta 5.2.2024 AHAA Teatterissa Tampereella.

Alkuperäisteksti: Leena Paasio Ohjaus ja dramatisointi: Elina Izarra Lavastus- ja videosuunnittelu: Alisha Davidow Pukusuunnittelu:Jenni Räsänen Äänisuunnittelu: Riku-Pekka Kellokoski Valosuunnittelu: Antti Kauppi Rooleissa: Oskar Hartman, Reetta Hyreen, Roosa Lehtinen ja Teemu Mäkinen.

Pääkuvassa vasemmalla Reetta Hyreen ja Teemu Mäkinen, oikealla Oskar Hartman, Roosa Lehtinen ja Teemu Mäkinen. Kuva © Jari Kivelä