Tyttö täynnä valoa, taikaa ja rakkautta

Niinhän siinä kävi kuten aina hyvien kirjojen kanssa: jarruttelin loppuvaiheessa lukemista, jotta en olisi joutunut poistumaan Ravkan valtakunnasta, jossa olin saanut viettää jännittäviä hetkiä, kokea henkeäsalpaavia seikkailuja ja todistaa toinen toistaan verisempiä taisteluja ja ihmeenomaisia taikoja, kiehtovia keksintöjä ja myyttisten olentojen jäljittämistä, ystävyys- ja rakkaussuhteiden syttymistä ja vihollisen vihan väkevyyttä.

Tartuin yhdysvaltalaisen kirjailija Leigh Bardugon Grishaversumi-trilogiaan, koska tykästyin kovasti viime lokakuussa lukemaani Salatun tiedon seura -romaaniin (Aula & Co 2023). Yalen yliopiston kampukselle New Havenissa Connecticutin osavaltioon sijoittuva tarina letittää mestarillisesti fantasiaa ja tosielämän aineistoa, henkilöitä ja tapahtumapaikkoja.

Tähän väliin tunnustus: Nautin fantasian, maagisen realismin, uuskumman ja scifin lukemisesta. Jos et ole näiden lajien ystävä, sinun lienee turha jatkaa tämänkään bloggauksen lukemista, sillä ensisijaisesti nuorille suunnattu Grishaversumi-trilogia tulvii taikuutta ja yliluonnollisen maailman magiaa.

Kyse on aina vain meistä kahdesta

Trilogian ensimmäisessä osassa Varjo ja riipus lukija kohtaa kaksi rajasotien lasta, kalpean ja nyrpeän tytön ja ujon, hyväntuulisen pojan. Keramzinin orpokodista he siirtyvät ensin sotilaskoulutukseen, sitten palvelukseen; Alinasta tulee kartografi ja Malista ensiluokan jäljittäjä. Ikää kaksikolla on kuusitoista vuotta, ja matka kulkee kohti Kuilua, täydellistä pimeyttä, jota asuttavat volkrat, ihmisiä syövät siivekkäät pedot.

Siellä, keskellä ankarinta hyökkäystä, Alinan poikkeuksellinen kyky kutsua valoa herää ensi kerran eloon. Se muuttaa hänen elämänsä ja vie hänet maagisia voimia omaavan Ravkan valtakunnan eliitin, grishojen, joukkoon. Eikä aikaakaan, kun grishojen häikäilemätön johtaja Varjo marssittaa Pieneen palatsiin Malin, joka saa tehtäväkseen jäljittää muinoin eläneen Morozovan vahvistajista ensimmäisen, valkean hopeasarvisen hirven.

Henki on paikoin harvinaisen halpa

Bardugon tarina auringonkutsujasta on hyvin perinteinen kertomus sikäli, että se nostaa keskiöön ikiaikaisen hyvän ja pahan taistelun. Kaikki haluavat hyötyä Alinan kyvystä, ja kirjailija heittää nuoren tytön seuraan useammankin viettelijän. Varjon lisäksi kuviossa pyörii hurmaava ja sanavalmis prinssi Nikolai. Lisäksi soppaa on sekoittamassa Apparat-pappi uskonlahkoineen.

Koska kyseessä on nuorten kirjasarja, eroottisia kohtauksia on suhteellisen vähän ja niiden kuvaus on hyvin hillittyä, toisin kuin Bardugon aikuisille suuntaamassa kirjassaan, jossa hän ei kaihda rajuakaan seksiä saati ronskia kieltä.

Grishaversumi-sarjassa metsästetään taikavoimien vahvistajia, joita kerrotaan olevan kolme. Hirven jälkeen etsitään meripiiskaa, sitten tulilintua. Seikkailut vievät Alinan ja Malin ystävineen ja vihollisineen milloin merille, milloin taivaan tuuliin, milloin maan alle Valkoiseen katedraaliin, milloin lumipeitteisen vuoriston huipulle.

Jännitystä piisaa ja matkanteko vaatii toistuvasti suuria uhrauksia. Henki on Bardugon kirjoissa paikoin harvinaisen halpa, ja juuri kun lukija on hetkeksi ehtinyt tuudittautua seesteiseen menoon, kirjailija loihtii päähenkilöiden tielle uuden kavalan ansan.

Nokkelaa sanailua ja mustaa huumoria

Suomalaislukijana yllätyin Bardugon luoman fiktiivisen maailman slaavilaisesta sanastosta, miljööstä ja ilmapiiristä. Toisaalta kirjailija on äitinsä puolelta venäjän-juutalaista syntyperää, joten valinta lienee ollut hänelle varsin luonteva. Kaikki kolme osaa – Varjo ja riipus, Saarto ja myrsky sekä Tuho ja roihu – tarjoavat tarkasti mietityn mielikuvituksellisen maailman, joka hurmaa yksityiskohdillaan ja monikerroksellisuudellaan.

Bardugo kirjoittaa hyvin, teksti on rytmikästä ja rullaavaa. Pidin erityisesti dialogeista, joihin hän on ladannut paljon ironiaa ja mustaa huumoria. Hänen Alinansa on näpsäkkä ja nokkelasanainen nuori nainen, joka tarinan etenemisen myötä oppii koko ajan lisää sekä itsestään ja ihmissuhteistaan että valtaa tavoittelevien motiiveista ja hinnasta, jonka nämä ovat valmiita maksamaan saadakseen haluamansa.

Ylipäänsä teosten henkilökuvaus on uskottavaa ja monisäikeistä. Hän tuo hyvin esiin henkilöiden sisäisen maailman, heidän unelmansa, pohdintansa, pelkonsa ja heikkoutensa. Myös pahuutta edustava Varjo on Bardugon käsissä moniulotteinen ja lukija pääsee tämän menneisyyteen sisään palalta palalta trilogian edetessä.

Grishaversumi-trilogiasta on tehty tv-sarja Netflixille, kuten myös trilogiaa seuranneista kirjoista Korppien kehä ja Hämärän valtakunta, jotka aion lukea seuraavaksi. Lähetän lopuksi lämpimät kiitokset teosten suomentajille: Varjo ja riipus -kirja on Jussi Korhosen käsialaa, muut on suomentanut Meri Kapari. Teokset on julkaissut Suomessa Aula & Co.

Helmet-lukuhaaste 2024

Grishaversumi-trilogian osat Varjo ja riipus, Saarto ja myrsky ja Tuho ja roihu sopivat haasteen kohtiin 2 (kirjassa tehdään taikoja), 7 (kirjassa rakastutaan), 9 (kirjassa joku karkaa), 17 (kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo), 21 (kirjasta on tehty tv-sarja), 29 (kirjassa valehdellaan), 35 (kirjassa vietetään aikaa luonnossa), 40 (kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma), 46 (kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta; Saarto ja myrsky), 47–48 (kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä; Meri Kapari on kääntänyt osat Saarto ja myrsky sekä Tuho ja roihu).