Kun kuolleet eivät jätä rauhaan

En yhtään ihmettele, miksi Herra Ylppö aka Frank Mäntymäki perusteli myöntämäänsä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoa sanalla imu. Magdalena Hain kirjoittaman Sarvijumalan (Otava 2023) tenho piilee nimenomaan vetovoimassa.

Uppouduin kirjaan täysin (vaikka ikäni puolesta alan jo olla valovuosien päässä ensisijaisesta kohderyhmästä). Kuolonkolariin joutuneen 17-vuotiaan Laurin tarina on kiehtova, mystinen ja koskettava, täynnä tärkeitä teemoja: ystävyys, rakkaus, riippuvuus, rasismi, kuolema.

Hai kuljettaa juonta taitavasti siksakaten. Nykyhetkinen arki ja tuonpuoleinen nivoutuvat vetoketjunomaisesti yhteen vaaralliseksi taipaleeksi, jossa kauhu on vahvasti läsnä.

Vai onko kaikki sittenkin pirstoutuneen mielen ja itsesyytösten synnyttämiä painajaismaisia näkyjä?

Sarvijumalan reaktiovyöry Helmet-ryhmässä

Osallistun jälleen tänä vuonna Helmet-kirjastojen lukuhaasteeseen ja päätin suositella Hain kirjaa Facebook-keskusteluryhmässä, jota ylläpitävät haasteen vuosittain järjestävät kirjastoammattilaiset. Enpä arvannut, millaisen reaktiovyöryn Sarvijumala saisi ryhmässä aikaan: yli 150 tykkäystä ja 35 kommenttia.

Keskustelijoiden joukko sisälsi sekä kirjaan kovasti ihastuneita että pettyneitä lukijoita. Lisäksi muutama kommentoija kertoi kokeneensa tarinan ahdistavana.

Keskustelua kauhusta, kielestä ja ikärajoista

Eräs keskustelija pohti, millainen jälkimaku kirjasta mahtaa jäädä 11-vuotiaalle, ja mietti, suosittelisiko Sarvijumalaa lapselleen. Kuten hänelle vastasin, en osaa arvioida, miten nykypäivän 11-vuotiaat ottavat vastaan ja pystyvät käsittelemään kuolemasta ja aaveista kertovia tarinoita. Tosiasia on, että kirja sisältää monia pelottavia kohtauksia.

Siksi suosittelin kyseiselle äidille, että hän lukisi kirjan ensin itse. Uskon, että vanhempi on paras henkilö arvioimaan lapsensa kykyä käsitellä erilaisia asioita, kuten vaikkapa kauhukirjallisuuteen luettavan teoksen teemoja, tapahtumia ja kieltä.

Ikärajojen asettaminen on aina hankalaa, koska jokainen lapsi ja nuori on yksilöllinen – kuten me aikuisetkin – ja tottumistapamme vaihtelevat. Sarvijumalan kohdalla tilannetta hämmentää varmasti myös se, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto sisältää tosiasiassa kaksi kategoriaa, ja tällä kertaa palkittiin se vähän vanhemmille suunnattu teos.

Nykynuori kohtaa monia ympäristön paineita

Jäin Facebook-ryhmän keskustelua seuratessani miettimään, miksi jotkut (aikuiset) lukijat pitivät kirjaa ahdistavana. Olivatko yliluonnolliset kauhuelementit – silmättömät aaveet, peurankalloinen tuonelan vahti, arkitodellisuuden mullistuminen – liian karmaisevia? Vai oliko nuorten ongelmista, kuten viiltelystä ja itsemurhayrityksistä, kertominen heille liikaa?

Kirjailija itse on todennut, että yliluonnollisilla kauhuelementeillä on mahdollista keventää raskasta aihetta, ja olen samaa mieltä. Kauhu on yksi keino puhaltaa tarinaan seikkailullinen vire, ilman että suljetaan silmät tosiasioilta.

Myös huumoria tarvitaan vakavien teemojen tasapainona, ja sitä Hai hyödyntää kirjassaan taitavasti. Hän onnistuu mielestäni kuvaamaan 17-vuotiaan nykypäivän pojan ajatuksia, käytöstä, halua ja pelkoja uskottavasti ja nuorten maailmaa ymmärtäen.

Totta kai vanhemman tai hyvän ystävän kuolema, joista kirjassa kerrotaan, ovat raskaita aiheita kenelle tahansa, saati sitten nuorille, jotka murrosiässä kokevat suuria muutoksia niin kehossaan kuin psyykessäänkin. Puhumattakaan ympäristön paineista, joita mustan isän ja valkoisen äidin lapsi joutuu suomalaisessa maaseutumiljöössä vääjäämättä kohtaamaan. Minusta Sarvijumala on erinomainen nuorten kirja, suosittelen!

P.S. Erityiskiitos upeasta kansikuvasta Karin Niemelle.

Helmet-lukuhaaste 2024

Sarvijumala sopii haasteen kohtiin 2 (kirjassa tehdään taikoja), 7 (kirjassa rakastutaan), 14 (kirjassa harrastetaan), 17 (kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo), 23 (suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja) 29 (kirjassa valehdellaan), 30 (kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja), 33 (kirjassa muutetaan maalle), 35 (kirjassa vietetään aikaa luonnossa), 37 (kirja, joka herättää voimakkaita tunteita), 38 (kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet), 40 (kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma) ja 45 (kirjassa pelataan).