Ahneet oppineet imperiumin kätyreinä

Heti ensisivuilta on selvää, että lukija joutuu pohtimaan elämän ja kuoleman kysymyksiä, identiteettiä, ennakkoluuloja, hopean merkitystä ja omaa ymmärrystään kielestä. Kun kolera riehuu kiinalaisessa Kantonin kaupungissa ja tappaa 11-vuotiaan pojan äidin, kotiin ilmestyy yllättäen englantilainen tohtori Richard Lovell, joka parantaa kuolemaisillaan olevan pojan hopeatangon avulla ja vie hänet sen jälkeen mukanaan Lontooseen.

Niin käynnistyy kiinalais-amerikkalaisen fantasiakirjailija Rebecca F. Kuangin romaani Babel – Mystinen kertomus (Teos 2023). On vuosi 1828, maata hallitsee kuningas Yrjö IV ja britit hamuavat yhä useampia alueita ja siirtomaita kasvattaakseen imperiumiaan. Orpopoika saa uuden asuinmaan, kodin ja nimen, Robin Swift, ja hänet pannaan opiskelemaan yksityisopettajien johdolla latinaa, muinaiskreikkaa ja kiinaa.

Tähtäimen sanelee merkillinen tohtori Lovell: kilvoittelun määränpäänä on Kuninkaallinen Kieliakatemia, Oxfordin opinahjoista maineikkain; tuo häikäisevä Babel-torni, jossa tohtori itsekin työskentelee.

Kielitiedettä ja rasistisia asenteita

Babel-romaanin suurin lumo ja ihmetyksen aihe minulle oli sen sisältämä valtava tietomäärä kielestä ja kääntämisestä. No, onhan Kuang itsekin opiskellut kiinan kieltä sekä Cambridgessa että Oxfordissa, mikä toki selittää osan – mutta vain osan. Kielitiedettä, kielen filosofiaa ja historiaa sekä sanojen alkuperää ja merkityksiä koskevaa aineistoa on kirjassa niin valtavasti, että se kertoo kirjailijan suoranaisesta intohimosta aiheeseen.

Mutta ennen kuin tarinan päähenkilö päätyy Babeliin, käy ilmi useita karmiviakin asioita. Ensinnäkin tohtori Lovell paljastuu Robinin isäksi, mutta hän ei aio koskaan tunnustaa poikaansa. Hänelle kyseessä on pitkän tähtäimen sijoitus, jonka tarkoituksena on haalia kasapäin omaisuutta ja valtaa niin tohtorille itselleen, Babelille kuin brittiläiselle imperiumillekin.

Kasvatus on julmaa myös siksi, että Robin on tohtorin näkemyksen mukaan alempiarvoinen, vinosilmän lapsi. Ja tämä, rotuun kohdistuvat ennakkoluulot ja rasistinen asenneilmapiiri, on yksi kirjan tärkeistä ja lukijan mielessä toistuvasti kysymyksiä herättävistä teemoista.

Fantasialla silattu 1800-luvun Oxford

Kirjailija muistuttaa esipuheessaan, ettei teosta tule lukea historiallisena romaanina, vaikka Kuang on selvästi perehtynyt kuvaamaansa aikakauteen huolellisesti. Runoilija Elli Leppä on Tähtivaeltajablogiin kirjoittamassaan arvostelussa luonnehtinut Babelia osuvasti vaihtoehtohistorialliseksi fantasiajärkäleeksi, ja sellainen se todellakin on: yli 600 sivua spekulatiivista fiktiota viktoriaanisen ajan Oxfordista ja vähän muustakin maailmasta.

Minuunhan sellainen kolahtaa.

Heti perään pitää kuitenkin toppuutella, koska Kuang on mielestäni haukannut vähän liian ison palan. Ydintavoite – valottaa teknisiä keksintöjä hyödyntävän yhteiskunnan kapitalistisia käytänteitä ja valkoisten imperialistista siirtomaapolitiikkaa alkuperäisväestön näkökulmasta – on selkeä, mutta materiaalia on niin paljon, että tarina alkaa toisaalta rönsyillä ja toisaalta mennä tukkoon. Myös tyyli paisuu ajoittain turhan paatokselliseksi.

Yliluonnolliset ilmiöt ovat osa arkea

Kun tapahtumat vihdoin siirtyvät Kuninkaalliseen Kieliakatemiaan ja Oxfordin opiskelijapiireihin, tarinan maagiset elementit vahvistuvat ja seikkailu alkaa. Babel on sukua mm. Tylypahkan taikakouluun ja vampyyrien sisäoppilaitoksiin sijoittuville kirjasarjoille, joissa yliluonnolliset ilmiöt nivoutuvat osaksi arkea.

Nyt keskiössä on hopea, jonka salaperäiset ominaisuudet aktivoituvat tarkoin valittujen sanaparien kanssa. Siihen tarvitaan Robinin kaltaisia kielitaitureita, jotka etsivät sopivat sanat ja kaivertavat ne hopeatankoihin. Hopean avulla laitteet ja toiminnat nopeutuvat, vahvistuvat, tehostuvat – ja kuten alussa jo ilmeni, hopealla voidaan myös parantaa.

Jokainen tietenkin tulkitsee hopean omalla tavallaan, mutta minulle se toi mieleen tietotekniikan ja ohjelmoinnin. Se, joka hallitsee koodin, hallitsee maailmaa.

Robinin rinnalle Kuang tuo kolme kanssakulkijaa ja -opiskelijaa: intialaisen Ramyn, haitilaisen Victoiren ja brittiläisen Lettyn. On kiinnostavaa, miten kirjailija kuljettaa ja käsittelee samoja teemoja niin nelikon keskuudessa, Oxfordin opiskeluyhteisössä kuin yhteiskunnan ylätasollakin.

Myös ihmissuhteiden kiemuraiset kuviot tulevat tutuiksi, kun Babelin untuvikot yrittävät ottaa selvää toisistaan ja heitä yhdistävistä sekä erottavista asioista.

Omantunnon kysymys: sulkeako silmät?

Tarina syvenee ja synkkenee, kun Robin pääsee selville Oxfordin oppineiden motiiveista ja pitkän tähtäimen suunnitelmista. Hän myös joutuu pohtimaan omaa rooliaan, periaatteitaan ja moraaliaan. Pitäisikö tukea aktiivisesti Ison-Britannian pyrkimyksiä saavuttaa maailmanherruus vai vastustaa ahneita valloittajia? On kolmaskin houkutteleva vaihtoehto: sulkea silmät ja sopeutua.

Kuang kuvaa romaanissaan Britannian ja Kiinan välistä oopiumsotaa. Intiassa tuotettu oopiumi oli brittiläisen imperiumin tärkein vientituote Kiinaan 1800-luvulla. Ilman sitä kauppa Kiinan kanssa olisi ollut vahvasti alijäämäistä, sillä Iso-Britannia rahtasi asukkailleen vuosittain valtavat määrät teetä ja silkkiä.

Sota vaatii kuolonuhreja, niin tälläkin kertaa. Se alleviivaa myös lukijalle, ettei Babelissa ole kyse vain jännittävästä seikkailukertomuksesta, vaan todellisuuspohjaisesta kuvauksesta, jossa kansakunnat ja kansalaiset on jaettu – ja jaetaan yhä – eri kasteihin.

Babel synnytti matkakuumeen: Oxfordiin!

Ymmärrän, etteivät läheskään kaikki lukijat ole kiinnostuneita spekulatiivisesta fiktiosta tai kirjallisuudesta, jossa todellisuutta taivutetaan ja ryyditetään fantasian elementeillä. Silti tohdin suositella Babelia heillekin, koska Kuang valottaa maailman tapahtumia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä ei-vallassa olevien näkökulmasta sangen realistisesti.

Historiasta, kielistä, kääntämisestä, opiskelusta, politiikasta ja Oxfordista innostuneille kirja on ihana runsaudensarvi. Ainakin minä opin valtavasti uutta. Myös matkakuume nousi ja ryhdyin jo suunnittelemaan uutta reissua Oxfordshiren kreivikunnan yliopistokaupunkiin. Täältä tullaan!

Kirjan suomentaja Helene Bützow on saanut satavarmasti tehdä hartiavoimin työtä Kuangin järeän teoksen parissa ja siitä hänelle kiitos ja kumarrus. Silti vähän nillitän lopputuloksesta, sillä kirjassa on hämmentävän iso määrä huolimattomuus- ja lyöntivirheitä. Tuntui kuin painoon olisi lopulta päätynyt kustantamon päätteeltä se toiseksi viimeinen tiedosto. Harmi.

---

Helmet-lukuhaaste 2024

Babel – Mystinen kertomus sopii haasteen kohtiin 1 (kirjan nimessä on erisnimi), 2 (kirjassa tehdään taikoja), 7 (kirjassa rakastutaan), 9 (kirjassa joku karkaa), 14 (kirjassa harrastetaan), 17 (kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo), 22 (kirjaa on suositellut kirjailija), 24 (kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin) (osa), 25 (kirjassa vietetään juhlapyhää), 29 (kirjassa valehdellaan), 36 (kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja), 37 (kirja, joka herättää voimakkaita tunteita), 40 (kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma), 42 (kirjan nimessä on alaotsikko) ja 45 (kirjassa pelataan).