Sävähdyttäviä leffahetkiä kirjastokortilla

Pirkanmaan Kirjastojen eli PIKIn tarjoama elokuvapalvelu vaihtui tämän vuoden helmikuussa. Kirjastokinon tilalle saimme elokuvien suoratoistopalvelun nimeltä Cineast.

Syynäsin palvelun tarjontaa ja ilahduin: tarjolla on yli 1500 elokuvaa aikuisille ja lapsille, ja sisältöä päivitetään 5–10 uudella elokuvalla viikoittain. Käyttäjille palvelu on maksuton, tarvitaan vain voimassa oleva kirjastokortti. Hienoa on myös se, ettei palvelussa tarvitse tuijottaa mainoksia.

Olen elokuvakerhojen kasvatti

Kuuluin teininä pariinkin tamperelaiseen elokuvakerhoon, Monroeen ja Solarikseen, ja ramppasin näytöksissä ahkerasti. Leffaintoni jatkui vielä 80-luvulla Helsinkiin muutettuani, mutta sitten teatteri kiilasi ykköseksi harrastusten joukossa.

Toki tykkään edelleen siitä taianomaisesta tunteesta, kun elokuvateatterissa valot himmenevät ja valkokankaalla käynnistyy tarina, joka vie toiseen todellisuuteen. Laiskuus ja oma talous ovat vain saaneet aikaan sen, että yhä useammin katson leffoja kotona.

Sankaripoliisi kuoleman kintereillä

Pidän kovasti scifistä ja siksi kaksi ensimmäistä Cineastin filmiä solahtaa kyseiseen genreen. Tšekkiläisen ohjaaja Robert Hlozin Restore Point sijoittuu lähitulevaisuuteen, vuoden 2041 Keski-Eurooppaan. Tekniikka on edennyt harppauksin, sillä ne, jotka kokevat luonnottoman tai väkivaltaisen kuoleman, voidaan herättää uudelleen henkiin. Olennaista on aivoista otettu varmuuskopio, joka jokaisen tulee päivittää itse 48 tunnin välein.

Päähenkilönä on nuori kunnianhimoinen rikosetsivä Emma (Em) Trochinowska (Andrea Mohylová), joka saa selvitettäväkseen avioparin murhan. Heistä toinen, David Kurlstat (Matěj Hádek), on kehittänyt kuolleista palauttamiseen vaadittavan tekniikan, mutta yllättäen häneltä itseltään ei löydykään päivitettyä varmuuskopiota. Tarinaa mutkistaa aktivistien ryhmä, jotka näkevät elvytyksen luonnonjärjestystä rikkovana ja pyrkivät sabotoimaan koko järjestelmän.

Restore Pointin maailma monine miljöineen on tyylikkäästi toteutettu ja tarina etenee jouhevasti. Erityisesti vaikutuin näyttelijäntyöstä, varsinkin Mohylová on karismaattinen raudanlujana rikollisten jäljittäjänä ja oikeuden toteuttajana. Pointsit myös tiheää tunnelmaa luovasta musiikista ja äänimaailmasta.

Restore Point (2023) Ohjaus: Robert Hloz Käsikirjoitus: Tomislav Čečka, Robert Hloz ja Zdeněk Jecelín Kuvaus: Filip Marek Leikkaus: Jarosław Kamiński Musiikki: Jan Šléška Pääosissa: Andrea Mohylová, Matěj Hádek, Václav Neužil Kesto: 111 min

Mustiin kiviin kätketyt viestit

Toista scifileffaa voisi luonnehtia suljetun tilan mysteeriksi. Australialaisen Matt Veselyn ohjaama elokuva Monolith kuvaa uskottavuutensa menettänyttä toimittajaa (erinomainen Lily Sullivan), joka tarvitsee kovan skuupin palauttaakseen maineensa. Koska ura tiedotusvälineissä on katkolla, hän starttaa podcast-sarjan ja ryhtyy selvittämään sähköpostitse saamaansa vinkkiä merkillisistä mustista kivistä.

Kaikki toiminta keskittyy lomalle lähteneiden vanhempien taloon, jossa nimettömäksi jäävä toimittaja työskentelee. Sisustus, jääkaapin sisältö ja ympäröivä maisema kielivät varallisuudesta ja menestyksestä, jota myös tarinan päähenkilö hamuaa. On kiehtovaa seurata, miten toimittaja uppoaa yhä syvemmälle mustien kivien mysteeriin haastattelujen ja sähköisesti saamansa informaation myötä.

Sullivan näyttelee toisaalta vimmaisen tiedonhaluista, toisaalta motiiviensa ja mielenterveytensä kanssa taistelevaa uraohjusta intensiivisesti ja sävykkäästi. Muista näyttelijöistä kuullaan elokuvassa vain ääni. Trillerimäisesti etenevä stoori saa vaivihkaa kauhuelokuvan piirteitä, kun menneisyys nousee nykyhetken rinnalle valottamaan syitä ja seurauksia. Tykkäsin kovasti.

Monolith (2022) Ohjaus: Matt Vesely Käsikirjoitus: Lucy Campbell Kuvaus: Michael Tessari Leikkaus: Tania Nehme Musiikki: Benjamin Speed Pääosissa: Lily Sullivan, Ling Cooper Tang, Ansuya Nathan Kesto: 94 min

Sarjamurhaajan myllertämä yhteisö

Ensikuulemalta idea tuntuu pöyristyttävältä: tehdäänpä musikaali viisi naista surmanneesta sarjamurhaajasta! Mutta niin vain ennakkoasenteeni osoittautui vääräksi: Alecky Blythen ja Adam Corkin käsikirjoittama ja Rufus Norrisin ohjaama London Road on poikkeuksellisen terävä – ja kyllä – hauska elokuva, jonka terävin kärki on suunnattu murhapaikkakunnan yhteisöön ja rikostutkinnasta raportoiviin tiedotusvälineisiin.

Vuonna 2006 Ison-Britannian poliisiviranomaiset vangitsivat Steve Wright -nimisen miehen, joka oli murhannut viisi prostituoitua Ipswichin kaupungissa Suffolkin kreivikunnassa. Tapahtumia oli seurannut myös näytelmäkirjailija Alecky Blythe, joka päätti haastatella murhapaikan, London Roadin lähiön, asukkaita ja mediaväkeä. Hän keräsi aineistoa kaikkiaan kolmen vuoden ajan.

London Road nähtiin ensin näyttämöversiona National Theatressa keväällä 2011, ja elokuva sai ensi-iltansa neljä vuotta myöhemmin. Olennaista on, ettei tarinassa tarkastella uhreja eikä murhaajaa, vaan keskiössä ovat yhteisön asukkaat, heidän ajatuksensa, mielipiteensä, reaktionsa ja selviytymiskeinonsa.

Toteutus on suorastaan nerokas: elokuvan henkilöt puhuvat sanatarkasti aina äännähdyksiä myöten juuri niin kuin he ovat Blythen haastatteluissa asioista kertoneet. Musiikin säveltänyt Cork hyödyntää tehokkaasti toistoa, joka nostaa esiin myös lauseiden piilomerkitykset ja ihmisten todelliset asenteet. Mainio elokuva, jossa näyttelee myös loistava Olivia Colman. Suosittelen!

London Road (2015) Ohjaus: Rufus Norris Käsikirjoitus: Alecky Blythe ja Adam Cork Kuvaus: Danny Cohen Leikkaus: John Wilson Musiikki: Adam Cork Pääosissa: Olivia Colman, Anita Dobson, Tom Hardy, Kate Fleetwood Kesto: 91 min

Valloittava bromance 60-luvun Pariisissa

Yhdysvaltalainen Stanley Tucci on yksi lempparinäyttelijöistäni. Tällä kertaa hän on toiminut käsikirjoittajana ja ohjaajana Final Portrait -elokuvassa, joka kertoo kuvanveistäjä-taidemaalari Alberto Giacomettista ja tämän malliksi yllättäen päätyvästä kirjailija James Lordista. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1964 Pariisiin, jossa Giacometti tuolloin asui ja työskenteli.

Tarina kuvaa kahden hyvin erilaisen miehen suhdetta, joka muotokuvaistuntojen, hautausmaalle suuntautuvien kävelyretkien ja baareissa piipahdusten myötä kehittyy ystävyydeksi. Ensin muotokuvan luonnosteluun pitäisi kulua vain muutama tunti, korkeintaan päivä, mutta työhönsä tyytymätön Giacometti etenee hitaasti ja välillä alusta aloittaen. Päivät venyvät viikoiksi ja hämmentynyt mutta taiteilijan huomiosta otettu Lord saa luvan toistuvasti siirrellä paluulentoaan Yhdysvaltoihin.

Temperamenttisena taiteilijana, joka jongleeraa Annette-vaimon ja suosikkiprostituoitunsa Carolinen välillä, nähdään australialainen näyttelijä Geoffrey Rush, joka tekee syötävän ihanan roolin. Jos oli Rushin tulkitsema puheterapeutti Lionel Logue loistosuoritus Kuninkaan puheessa, niin vähintään samaa sarjaa on hänen Giacomettinsa. Armie Hammer onnistuu tuomaan hykerryttävää koomisuutta muodollisesti käyttäytyvään kirjailijaansa.

Naisten roolit on kirjoitettu herroille sivustatukea antaviksi, mutta on heilläkin hetkensä. Varsinkin Clémence Poésy villinä ja tenhonsa tietävänä ilotyttönä pääsee irrottelemaan. Final Portrait -elokuvaa on luonnehdittu indiehelmeksi ja olen asiasta samaa mieltä. Kannattaa katsoa!

Final Portrait (2017) Ohjaus ja käsikirjoitus: Stanley Tucci Kuvaus: Danny Cohen Leikkaus: Camilla Toniolo Pääosissa: Geoffrey Rush, Armie Hammer, Clémence Poésy, Sylvie Testud, Tony Shalhoub Kesto: 90 min

Cineast

Elokuvalainojen määrä on Cineast-palvelussa rajattu. PIKIn asiakkaat voivat katsoa 4 elokuvaa kuukaudessa. Mikäli sinulla on jonkin toisen kirjaston kortti, lainattavien määrä saattaa olla eri.

Cineast on tällä hetkellä tarjolla seuraavissa kirjastoissa: Heili, Anders, Blanka, Eepos, Keski, Kirkes, Kirkkonummi, Kuopio, Kyyti, Lastu, Leppävirta, Louna, Lumme, PIKI, Pohjoisen eKirjasto/Joki-kirjastot, Pohjoisen eKirjasto/Kainet-kirjastot, Pohjoisen eKirjasto/Lapin kirjasto, Pohjoisen eKirjasto/OUTI-kirjastot, Pohjoisen eKirjasto/Sotkamon kirjasto, Ratamo, Rutakko, Satakirjastot, Suonenjoki, Vaara ja Vaski.