Tarjolla nörttihistoriaa ja söpöjä eläimiä

Olen edelleen ihan täpinöissäni kirjastojen uudesta elokuvapalvelu Cineast.fi:sta, josta erinäisten suomalaisten kirjastojen asiakkaat voivat katsoa suoratoistona leffoja. Valikoima on runsas. Aikahaitari yltää 1920-luvun harvinaisuuksista viime vuosien kassamagneetteihin. Löydät listan palvelun hankinneista kirjastoista bloggaukseni lopusta.

Tämänkertaisen katsaukseni leffat veivät minut Kanadaan tutustumaan älypuhelinten lähihistoriaan, tulevaisuuden maailmaan jonka ekosysteemi on romahtanut, ökyrikkaiden luksusristeilylle – jossa sain pikakertauksen kapitalismista ja kommunismista – sekä viktoriaanisen ajan Isoon-Britanniaan tapaamaan lastenkirjailija ja kuvittaja Beatrix Potteria.

Teknologiahuumaa, hypetystä ja rahanhimoa

Matt Johnsonin elokuvaa BlackBerry on luonnehdittu brändidraamaksi, ja kyllä, tarina kietoutuu kanadalaisen reippaasti hypetetyn älypuhelimen ympärille. Tositapahtumiin enemmän ja vähemmän pohjautuva leffa käynnistyy 1990-luvun alussa, kun kaksi nörttiä ja insinööriä, yhteisen yrityksen perustaneet Mike Lazaridis ja Douglas Fregin esittelevät uusinta keksintöään piinkovalle myyntitykille. Homma ei mene putkeen, mutta tragikoomisten käänteiden kautta Jim Balsillie päätyy firman osakkaaksi ja laittomiakin keinoja käyttäväksi toimitusjohtajaksi.

Elokuva asettaa vastakkain rentoa elämäntapaa, pelejä ja scifiä arvostavat nörtit ja virtaviivaiset myyntimiehet, joita liikuttaa vain viivan alle jäävä osuus. Peli käy sitä raaemmaksi ja insinöörien työ liukuhihnaraatamiseksi, mitä enemmän dollareita uusi tuote poikii – kunnes Steve Jobs esittelee maailmalle kosketusnäyttöisen iPhonen. Tarinan loppu on arvattavissa, vaikkei tuntisi lainkaan tekniikan lähihistoriaa.

Juonta kiinnostavampaa onkin seurata roolisuorituksia. Varsinkin Glenn Howertonin näyttelemä Balsillie on melkoinen ryökäle, jonka tulkinnassa Howerton ei pelkää käyttää maksimaalisiakaan tehoja. Myös Jay Baruchelin kunnianhimoon kompastuva Lazaridis on kiinnostavaa katsottavaa. Sen sijaan Matt Johnssonin näyttelemä Fregin on puhdas karikatyyri, mikä kertonee ohjaajan vahvasta halusta painottaa tarinan koomisia sävyjä.

BlackBerry toi mieleeni erinomaisen, Yle Areenassakin olleen tv-sarjan Halt And Catch Fire, joka kertoo internetin vallankumouksesta 1980- ja 90-luvulla. Neljä tuotantokautta antaa tietenkin mahdollisuuden peilata tietotekniikkakulttuuria ja sen kehittäjiä huomattavasti syvällisemmin kuin parituntinen elokuva, mutta molemmissa ydin on sama: dikotomia kehityksen kärjessä uurastavien tietokoneiden rakentajien ja taloudellisia voittoja hakevien myyntiammattilaisten välillä. Halt And Catch Fire nosti ansiokkaasti esiin myös tekijänaiset, kun sen sijaan BlackBerryssä heitä ei näy missään.

BlackBerry (2023) Ohjaus: Matt Johnson Käsikirjoitus: Matt Johnson ja Matthew Miller Kuvaus: Jared Raab Leikkaus: Curt Lobb Pääosissa: Jay Baruchel, Glenn Howerton, Matt Johnson, Rich Sommer, Michael Ironside, Martin Donovan, Michelle Giroux Kesto: 119 min

Miten säilyä hengissä kuolevassa maailmassa?

Maailman ekosysteemi on vahingoittunut rajusti ja ruoantuotanto romahtanut ihmiskunnan harjoittaman geenimanipulaation ja luontoon karanneiden virusten takia Kristina Buozyten ja Bruno Samperin kirjoittamassa ja ohjaamassa scifileffassa, jonka poikkeuksellisen ahdistava tunnelma sai minut pähkäilemään, haluanko katsoa elokuvan loppuun asti vai en.

Tarinan päähenkilönä on 14-vuotias tyttö Vesper (Raffiella Chapman), joka yrittää selvittää viljelykasvien siemeniin upotetut geneettiset koodit. Vesperin isä Darius (Richard Brake) on halvaantunut ja kommunikoi muiden kanssa modifioidun droonin avulla. Perheen äiti on paennut jo aiemmin ja liittynyt romua keräävien pyhiinvaeltajien joukkoon.

Yhteiskunta on jakautunut kahtia; rikkaat elävät tiukasti vartioiduissa teknisesti superkehittyneissä linnoituksissaan ja myyvät villiintyneessä viidakossa kamppailevalle rutiköyhälle kansanosalle siemeniä, jotka salaisen koodin ansiosta tuottavat vain yhden sadon.

Elokuvan varsinainen pahis on Vesperin setä, omaa etuaan ajava Jonas, joka hallitsee perhettään ja manipuloi koko yhteisöä julmalla otteella. Roolin näyttelee erinomainen Eddie Marsan, ja juuri hänen tekonsa ja läsnäolonsa (myös silloin, kun hän ei näy kuvassa) luovat elokuvaan ne ahdistavimmat ja mustimmat sävyt. Tie valoisampaan tulevaisuuteen häilähtää, kun Vesper pelastaa rikkaiden linnoituksesta lähteneen ja viidakkoon pakkolaskun tehneestä aluksesta nuoren tytön, Camellian (Rosy McEwan). Kaikki tosin ei ole sitä miltä aluksi näyttää…

Vesper (2022) Ohjaus: Kristina Buozyte ja Bruno Samper Käsikirjoitus: Kristina Buozyte, Brian Clark ja Bruno Samper Kuvaus: Feliksas Abrukauskas Leikkaus: Suzanne Fenn Musiikki: Dan Levy Pääosissa: Raffiella Chapman, Eddie Marsan, Rosy McEwan, Richard Brake, Melanie Gaydos, Edmund Dehn Kesto: 114 min

Raharikkaiden arvomaailma kokee haaksirikon

Odotukseni olivat korkealla, kun ryhdyin katsomaan Ruben Östlundin uusinta, Cannesin elokuvajuhlien Kultaisella palmulla palkittua elokuvaa Triangle of Sadness. Tykkäsin ihan hitosti hänen edellisestä ohjauksestaan, vuonna 2017 ensi-iltansa saaneesta The Square -elokuvasta, joka ruoti julmasti taidemaailmaa, sen sisäpiirejä ja vinoutuneita arvoja.

Östlundin katse (ja kamera) porautuu tällä kertaa muotimaailmaan, länsimaalaisten raharikkaiden elämäntapaan ja moraaliin sekä ihmisten välisiin arvo- ja valtasuhteisiin silloin, kun raha menettää merkityksensä ja elossa pysyminen vaatii konkreettisia kalastus-, metsästys- ja tulentekotaitoja.

Elokuvassa on kolme näytöstä. Ensimmäinen esittelee kaksi nuorta mallia, Carlin ja Yayan (vahvasti näyttelevät Harris Dickinson ja Charlbi Dean), joista jälkimmäinen on myös tunnettu influensseri ja joiden kautta ohjaaja perkaa sukupuoliin liittyviä rooliodotuksia. Toisessa näytöksessä seilataan luksusjahdilla superrikkaiden seurassa. Viimeinen näytös sijoittuu saarelle, jolle osa haaksirikkoutuneista huuhtoutuu. Samalla hukkuu rikkaiden mahti ja hierarkiassa alimmalla portaalla ollut filippiiniläinen wc-siivooja päätyy taitojensa ansiosta pomoksi.

Olin tietoinen elokuvan meripahoinvointijaksosta, mutten arvannut, miten tolkuttoman hauska ja toisaalta etova se on. Liioittelu on yksi Östlundin toistuvista tehokeinoista, ja hän tarjoilee sitä nytkin taitavasti ja sellaisella imulla, että katsojan on pakko katsoa, vaikka miten yököttäisi. Kekseliästä kuvausta ja asenteet paljastavaa vuoropuhelua. Pidin kovasti Woody Harrelsonin näyttelemän alkoholisoituneen kapteenin ja Zlatko Burićin miljardöörin välisestä kapitalismi versus sosialismi -dialogista. Hurja leffa, suosittelen.

Triangle of Sadness (2022) Käsikirjoitus ja ohjaus: Ruben Östlund Kuvaus: Fredrik Wenzel Leikkaus: Ruben Östlund ja Mikel Cee Karlsson Musiikki: Mikkel Maltha ja Leslie Ming Pääosissa: Harris Dickinson, Charlbi Dean, Dolly de Leon, Zlatko Burić, Henrik Dorsin, Vicki Berlin, Woody Harrelson Kesto: 149 min

Nuori nainen kapinoi söpöjen eläinten avulla

Viktoriaanisella aikakaudella varttunut Beatrix Potter (1866–1943) tunnetaan nykyään ikonisena lastenkirjailijana, jonka kirjoittamat ja kuvittamat eläinsadut ovat ilahduttaneet eritoten kotimaassaan Isossa-Britanniassa useiden sukupolvien lapsia. Chris Noonanin ohjaama, vuonna 2006 valmistunut elokuva Beatrix Potter – taiteilijaelämää keskittyy kirjailijan nuoruuteen ja uran alkuvuosiin.

Aikana, jolloin naisen tärkein tehtävä oli olla viaton, hyveellinen, hienostunut ja uhrautuvainen – oli kyseessä sitten äiti, vaimo tai tytär – yläluokkaiseen perheeseen syntyneen Beatrixin halu elää itsenäisenä naisena, saada piirtää eläimiä ja julkaista satukirjoja näyttäytyi kapinallisena käytöksenä. Hän kuitenkin piti päänsä ja sai vihdoin myönteisen vastauksen yhdeltä lähestymistään kustantamoista.

Noonanin elokuva esittää neiti Potterin (Renée Zellweger) näpsäkkänä ja omintakeisena naisena, jolle oma ura ja puutarhan pörröiset eläimet ovat tuiki tärkeitä, mutta joka yllätyksekseen rakastuu kustantajaansa, Warnerin veljessarjan kuopukseen Normaniin (Ewan McGregor). Onnen tiellä on kuitenkin monta mutkaa ja muttaa.

Beatrix Potter – taiteilijaelämää tarjoaa brittiläiseen tapaan laadukasta epookkidraamaa ja sivuosissa nähdään hienoja näyttelijöitä (mm. Barbara Flynn, Phyllida Law, Emily Watson, David Bamber, Bill Paterson), mutta silti elokuva jää turhan kevyeksi, tekisi mieleni sanoa jopa turhanpäiväiseksi, koska aineistoa stydimpään käsittelyyn olisi kyllä ollut. Hauskoja yksityiskohtia ovat piirroseläinten herääminen eloon yllättävissä tilanteissa animaation keinoin. Myös maisemakuvaus on häikäisevää, ja niiden kohdalla mietin, että leffa olisi pitänyt katsoa isolta valkokankaalta.

Beatrix Potter – taiteilijaelämää (2006) Ohjaus: Chris Noonan Käsikirjoitus: Richard Mathby Jr Kuvaus: Andrew Dunn Leikkaus: Robin Sales Musiikki: Nigel Westlake Pääosissa: Renée Zellweger, Lloyd Owen, Ewan McGregor, Bill Paterson, Emily Watson Kesto: 92 min

Cineast

Elokuvalainojen määrä on rajattu. PIKIn asiakkaat voivat katsoa 4 elokuvaa kuukaudessa. Mikäli sinulla on jonkin toisen kirjaston kortti, lainattavien määrä saattaa olla eri.

Cineast on tällä hetkellä tarjolla seuraavissa kirjastoissa: Heili, Anders, Blanka, Eepos, Keski, Kirkes, Kirkkonummi, Kuopio, Kyyti, Lastu, Leppävirta, Louna, Lumme, PIKI, Pohjoisen eKirjasto/Joki-kirjastot, Pohjoisen eKirjasto/Kainet-kirjastot, Pohjoisen eKirjasto/Lapin kirjasto, Pohjoisen eKirjasto/OUTI-kirjastot, Pohjoisen eKirjasto/Sotkamon kirjasto, Ratamo, Rutakko, Satakirjastot, Suonenjoki, Vaara, Vaski.