Ihana reissu läpi vuosisatojen

Nyt poimin adjektiivien pussista joukon ylistyksiä, sillä Salla Leponiemen teos Firenzeläiset elämät (Gummerus 2024) ansaitsee ne kaikki: hurmaava, ihana, hauska, elämänmakuinen, suurenmoinen, tietorikas.

Kirjan alaotsikko Kuinka löysin kotini suurten persoonallisuuksien kaupungista paljastaa kirjan juonen. Samalla kun Leponiemi kertoo Firenzeen muuttamisestaan ja sopivan asunnon etsimisestä, hän esittelee lukijalle kaupungin historiaa ja siellä vaikuttaneita henkilöitä – ja heitähän riittää monet suuruuden ajat ja muutokset todistaneessa Firenzessä, joka on perustettu jo noin 50 vuotta eea.

Liljojen kaupunki ja renessanssin kehto

Taidehistorioitsija ja Kansallisoopperassa työskennellyt laulaja Salla Leponiemi on aiemmin kirjoittanut kaksi elämäkertaa, vuonna 2019 julkaistun teoksen laulajatar Hanna Granfeltista ja vuonna 2021 ilmestyneen kirjan taidemaalari Elin Danielsonista.

Nyt hän on suunnannut katseensa renessanssin kehdoksi kutsuttuun kaupunkiin ja tehnyt myös Firenzestä eräänlaisen elämäkerran. Firenzeläiset elämät on kuin suomalaisille räätälöity moderni Baedekerin matkakäsikirja, joka avaa omintakeista kohdettaan hurmaavalla tavalla.

Olennaista on, että tarjolla on sisäpiiritietoa, onhan Leponiemi asunut Firenzessä jo useita vuosia.

Uhkarohkea tempaus eli toteutunut unelma

Kaikki alkoi unelmasta, jonka Leponiemi päätti toteuttaa, vaikka hänellä ei ollut entuudestaan minkäänlaisia siteitä Firenzeen: hän ei tuntenut kaupungista juurikaan ketään, puhumattakaan italialaisista tavoista tai lainsäädännöstä. Mutta kuten kirja todistaa, uhkarohkea tempaus kannatti.

Leponiemen tarina siitä, miten hän monien kaupungissa piipahdusten jälkeen päätti hankkia Firenzestä asunnon ja kotiutui uuteen kotikaupunkiinsa, kulkee vahvana lankana kirjan alusta loppuun saakka. Sitä kirjailija ryydittää Firenzen historiaan, tapahtumiin ja ennen kaikkea alueen ihmisiin liittyvillä tarinoilla, sillä juuri he ovat rakentaneet ja tehneet kaupungista sen, mikä se nykyään on.

Menneiden aikojen ihmiset heräävät henkiin

Leponiemen teosta lukiessani mietin toistuvasti, miten upeaa olisi ollut, jos kouluvuosieni historiankirjat olisivat olleet yhtä kiehtovia ja elämänmakuisia kuin Firenzeläiset elämät. Teksti rullaa ja sivuille ilmestyvät naiset ja miehet – pankkiirit, poliitikot, kauppiaat, muusikot, maalarit, käsityöläiset, kirkonmiehet, palvelijat, humanistit, kirjailijat, mesenaatit ja monilahjakkuudet – näyttäytyvät moni-ilmeisinä, mielenkiintoisina ja aikaansaavina.

Leponiemi ei tyydy vain listaamaan vuosisatojen aikana historiaan jälkensä jättäneiden ihmisten saavutuksia, vaan hän valottaa heidän kokemuksiaan ja tekojaan, tavoitteitaan ja motiivejaan, mieltymyksiään ja ystävyyssuhteitaan. Hän herättää menneiden aikojen ihmiset hetkeksi henkiin. Mikä tärkeintä, hän ei epäröi näyttää myös ihmisten kipupisteitä tai karkeitakaan puolia. Sellaista tekstiä on nautinnollista lukea.

Uskon, kun Leponiemi kirjoittaa teoksensa alkusanoissa edesmenneiden firenzeläisten hengen viipyilevän kaupungin ilmapiirissä ja miten sen voi yhä aistia sivukujilla, kaukana keskustan turistirysistä. Sitä satoja vuosia vanhan kaupungin lumoa ihailin itsekin, kun viimeksi Firenzen kaduilla astelin.

Maailmanlaajuisten kulkutautien kurimuksessa

Yksi pala murheellista nykyhistoriaa eli koronaviruspandemian aika on tallentunut myös Leponiemen tekstiin. Oli kiinnostavaa lukea hänen merkintöjään siitä, miten Italiassa – jossa vuoden 2020 pandemia oli Euroopan pahimpia – toimittiin ja asiasta uutisoitiin.

Rajoituksiin ja sulkutilaan sisältyi myös hauskoja yksityiskohtia, jotka ainakin minä lukijana tulkitsen kovin italialaiseksi piirteeksi. Nimittäin kun Salla Leponiemi piti päivittäisiä lauluharjoituksiaan, naapurit vaativat, että ikkunoiden tulee olla auki, jotta hekin kuulevat musiikkia. Vuokranantajan tiukasta ukaasista – vain 2 tuntia päivässä – lipsuttiin siitäkin naapureiden toimesta varsin nopeasti.

Kuten Leponiemi kirjassaan kertoo, kaupungissa on ennenkin riehunut maailmanlaajuisia kulkutauteja, kuten musta surma, jonka oireita firenzeläinen Giovanni Boccaccio kuvaa 1350-luvulla kirjoittamansa Decameronen johdannossa. Kirjailija pakeni tautia Ceceri-kukkulalle, alueelle, jossa Leonardo da Vinci testasi keksimäänsä lentolaitetta ja jossa Leponiemi nykyään asuu.

Emännän matkakumppani ja viinibaarin maskotti

Salla Leponiemen rinnalla ja kirjan sivuilla matkasi kymmenen vuoden ajan pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, jonka nimi, Figaro, osoittautui täysosumaksi Firenzessä. Kirjailijan mukaan firenzeläiset ovat hyvin eläinrakkaita ihmisiä ja myös näyttävät sen auliisti. Figarosta tuli muun muassa erään viinibaarin maskotti ja vastaanotto oli joka kerta ihana. Baari jopa järjesti silloin tällöin erityisiä Figaro-viikkoja.

Kirjasta selviää myös Figaron ja emännän yhteiset suosikkijäätelöt: buontalenti ja appelsiininkukkajäätelö. Niinpä niin. Herkuttelijoille tiedoksi, että lukemista varten kannattaa varata sivupöydälle muutamia antipastoja, italialaista gelatoa ja leivonnaisia, ehkä vähän viiniäkin, sillä Leponiemen piipahtaessa ystävineen baareissa ja lähikortteleiden ravintoloissa suuta alkaa väkisinkin napsaa.

Erityiskiitokset haluan lähettää kirjailijalle teoksen lopussa olevasta lähdekirjallisuutta koskevasta luettelosta. Se on ruhtinaallisen runsas, upea tietopaketti täynnä kirjallisia aarteita, joista osaa olen alkanut jo metsästää kirjastoista. Luettelo sisältää myös kiinnostavia nettilähteitä, vink-vink!

Helmet-lukuhaaste 2024

Firenzeläiset elämät sopii haasteen kohtiin 7 (kirjassa rakastutaan), 9 (kirjassa joku karkaa), 11 (kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä: ilma, vesi, maa tai tuli), 14 (kirjassa harrastetaan), 17 (kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo), 19 (kirjassa on mainittu Suomi), 24 (kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin) (osittain), 25 (kirjassa vietetään juhlapyhää), 27 (kirja kertoo jälleenrakentamisesta), 29 (kirjassa valehdellaan), 33 (kirjassa muutetaan maalle), 35 (kirjassa vietetään aikaa luonnossa), 40 (kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma), 41 (kirjassa syntyy lapsi), 42 (kirjan nimessä on alaotsikko), 44 (tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen), 45 (kirjassa pelataan) ja 49 (kirja on julkaistu vuonna 2024). Kirjan kauniin kannen on suunnitellut Jenni Noponen.