Kirjat,  Lukuhaaste

Upea tunnemyrskyisä epookkidraama

Tärkein alkuun: ihana kirja!

En tiennyt mitään brittiläisen Joanna Quinnin esikoisteoksesta, kun lainasin sen kirjastosta. Valaanluuteatteri (WSOY 2024, suomennos Irmeli Ruuska) on nimenä jännä eikä juurikaan anna vinkkejä sisällöstä. Mutta mitä pidemmälle kirjassa etenin, sitä lujemmin siihen tykästyin ja uppouduin. Kalkkiviivoilla piti oikein jarrutella, ettei 560-sivuinen lukuromaani vain loppuisi.

Aplodien paikka, oikein standing ovation, kun kerran näyttämötaiteista puhutaan monellakin tavalla ja tasolla. Takaliepeen kehujen perusteella en ole ainoa hullaantunut, joka odottaa innoissaan Quinnin seuraavaa kirjaa. Sitä ennen saatan lukaista esikoisen uudelleen, sillä niin runsas ja monisäikeinen tämä Dorsetin kreivikunnasta Seagraven sukutilalta käynnistyvä tarina on.

Kahden kerroksen pienoiskosmos

Valaanluuteatterin keskiössä on kolme englantilaisen yläluokan perheen lasta, joista vanhin, vuonna 1916 syntynyt Cristabel on se, jonka kautta tapahtumia enimmäkseen seurataan. Mutta ei aina. Ääneen pääsevät myös Flossie ja Digby, joille rohkea ja itsepäinen Cristabel on huima esikuva ja luotettava taistelutoveri paitsi lapsuuden seikkailuissa myös aikuisuuden haasteissa.

Kirjailija on jakanut tarinansa viiteen näytökseen ja aikajana ulottuu 1920-luvun alusta toisen maailmansodan loppumetreille. Quinn piirtää lukijan eteen kahden kerroksen väestä koostuvan pienoiskosmoksen, jota hän laventaa kirjailijan vapaudella ja lennättää sivuille yhä uusia henkilöitä: elämännautiskelijoita, pintaliitäjiä, taiteilijoita, sotilaita, upseereita, meedioita, villejä lapsia, kapinallisia, vakoojia, vallankumoustaistelijoita.

Joanna Quinnin teos toi lukusessioni aikana useammankin kerran mieleeni Evelyn Waugh´n vuonna 1945 julkaistun romaanin Mennyt maailma: Kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat, jossa Waugh luotaa monimutkaisia ihmissuhteita ja tarkastelee ihmisten keskinäistä riippuvuutta. Molempien katse porautuu yläluokan hedonistiseen elämäntapaan ja päämäärättömään ajelehtimiseen. Mutta siinä missä Mennyt maailma pohtii uskonnollisuuden merkitystä, Quinn rakentaa teatterista päähenkilöidensä pakopaikan ja turvasataman.

Seurapiiriperhosen monet roolipelit

Kirjan nimi, Valaanluuteatteri, selittyy Seagraven maatilan rannalle huuhtoutuneella valaan ruholla, jonka 12-vuotias Cristabel haluaa vallata itselleen. Myöhemmin valaan valtavista luista rakennetaan näyttävä ulkoilmateatteri. Jo sitä ennen Cristabel on viihdyttänyt itseään pahvisen pienoisteatterin avulla sukutalon ullakolla, jonne lapset on siivottu pois aikuisten silmistä nukkumaan, leikkimään ja opiskelemaan.

Teatterin voi Quinnin teoksessa tulkita myös laajempana metaforana, sillä Seagraven perheenjäsenillä ja heidän ystävillään on kullakin monen monituista roolia, riippuen kulloisestakin tilanteesta ja vastapelurista.

Eniten irti todellisuudesta tuntuu olevan Rosalind, Cristabelin äitipuoli, josta Quinn maalaa häilyvän, egoistisen ja materialistisen seurapiiriperhosen. Tämä vuonna 1914 debytoinut itsevarma lontoolainen kaunotar voisi vallan mainiosti olla tosielämän Mitfordin sisarusten serkku.

Kuka kasvattaa nuorta tyttöä ja mihin?

Kiehtova luomus on myös Cristabelin eno, tuhlaajaveljenä tunnettu Willoughby, joka on seikkailija päästä varpaisiin: hän on ollut asepalveluksessa Egyptissä, vaeltanut aavikoilla ja asunut paimentolaisleireissä, hän rakastaa vauhtia, autoja ja lentokoneita, kauniita naisia ja viskiä. Veljentytärtään hän muistaa lennokkain kirjein ja pikku lahjoin ja valmentaa tätä tulevaan: ”Cristabel, molemmin käsin kiinni miekankahvasta.”

Väriä taloon tuo venäläistaiteilija Taras Kovalski rakastajattarineen ja villeine lapsineen. Häneltä Cristabel saa rohkaisua luovuuteen, teatteriin, oman tiensä kulkemiseen ja maailman haltuunottoon. Sillä niin täytyy tehdä, kun sota syttyy ja velvollisuus kutsuu kansalaisia. Kolmas näytös käynnistää romaanissa aiempaa synkemmän jakson, kun värväykset alkavat, ikkunat peitetään pimennysverhoin ja Lontoosta Dorsetiin evakuoidut lapset tuovat mukanaan omat kaasunaamarirasiansa. Englannin rinnalle tapahtumapaikaksi nousee Ranska.

Valaanluuteatteri onkin nuoren tytön kasvukertomus: yläluokan perheen omapäisestä ja itsensä sivulliseksi kokevasta orvosta varttuu armeijan erikoisjoukoissa taisteleva agentti. Teatteri vaihtuu peilimaailmaksi, mutta ydinajatus säilyy samana ja uudessa roolissa pysyminen uskottavasti on nyt elinehto, kirjaimellisesti.

Luontokuvausta ja tekstilajeilla leikittelyä

Joanna Quinn tuntee perin pohjin ympäristön, johon on Cristabelin tarinan sijoittanut. Hän kuvaa Dorsetin luontoa ja maisemia, kasveja ja eläimistöä täyteläisesti ja yksityiskohdilla herkutellen. Meri kulkee vahvasti mukana kerronnassa, ja lukija ymmärtää päähenkilön rakkauden kotiseutuunsa, onhan se myös kirjailijan oma kasvu- ja asuinympäristö.

Quinn on ripotellut Valaanluuteatteriin erilaisia tekstityylejä. Hän elävöittää perinteistä proosaa kirjeillä ja postikorteilla, näytelmistä tutuilla vuoropuheluilla, perheen palvelijoiden tekemillä muistiinpanoilla ja päiväkirjamerkinnöillä, teatterikritiikeillä, ja onpa joukkoon pudotettu yksi pommikin kuvarunona.

Mitä tulee henkilökuvaukseen, tarkimmin ja monipuolisimmin piirtyy Cristabel, mutta myös perheen muut lapset, Flossie ja Digby, nousevat romaanin loppupuolella esiin päähenkilön varjosta, vaikka kirjailija raottaa heidän todellista sisintään vain vihjaisten. Rakkaus on Quinnin käsissä häilyvä teema, joka tuntuu aluksi jäävän jalkoihin kaiken keimailun ja nautinnonhalun alle, sitten sodan todellisuus pirstoo unelmat ja kuljettaa ihmiset erilleen niin henkisesti kuin maantieteellisestikin.

On kiinnostavaa, miten Quinn kirjailijana poistaa tarinasta monta kiehtovaa henkilöä vain yksinkertaisesti siirtämällä heidät toiseen maahan. Jäin ihmettelemään parin henkilön kohdalla moista ratkaisua, mutta mikäli Valaanluuteatteri saa joskus jatko-osan (se on hyvinkin mahdollista), muihin maihin lennätetyt henkilöt on helppo palauttaa Dorsetin maisemiin.


Helmet-lukuhaaste 2024

Valaanluuteatteri sopii haasteen kohtiin 6 (kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle) (kyllä, osittain), 7 (kirjassa rakastutaan), 9 (kirjassa joku karkaa), 11 (kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä: ilma, vesi, maa tai tuli), 14 (kirjassa harrastetaan), 16 (kirjassa on valokuvia), 17 (kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo), 19 (kirjassa on mainittu Suomi), 21 (kirjasta on tekeillä tv-sarja), 22 (kirjaa on suositellut kirjailija), 24 (kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (osin Lontooseen ja osin Pariisiin), 29 (kirjassa valehdellaan), 33 (kirjassa muutetaan maalle), 35 (kirjassa vietetään aikaa luonnossa), 37 (kirja, joka herättää voimakkaita tunteita), 40 (kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma), 41 (kirjassa syntyy lapsi), 45 (kirjassa pelataan) ja 49 (kirja on julkaistu vuonna 2024).

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

error: Content is protected !!