Rakkautta kuoleman varjossa

Näyttelijä Richard E. Grantin omaelämäkerrallinen Kourallinen onnea (Johnny Kniga 2024, suomennos Laura Jänisniemi) kuuluu niihin teoksiin, joissa kirjoittajan lahjakkuus ja taito letittää iloa ja surua, nykyhetkeä ja takaumia, faktaa ja tarinointia ilmenee joka sivulla.

Teoksen keskiössä on Grantin puoliso, äänenkäyttö- ja ääntämisvalmentaja Joan Washington, joka menehtyi keuhkosyöpään alle vuodessa diagnoosin saatuaan. Kirjan aikajana ulottuu joulukuusta 2020 syyskuuhun 2021, mutta Grant siksakkaa taitavasti ajassa muistellen kaksikon rakkaustarinaa ja oman näyttelijänuransa monenmoisia vaiheita.

Huumori on pehmentävä elementti

Teksti vilisee viihdemaailman suuruuksia, mutta lukijan näkökulmasta on riemastuttavaa, miten toisaalta humoristisesti, toisaalta äimistellen Grant kirjoittaa kollegoistaan ja ihailemistaan elokuva- ja näyttämötaiteen ammattilaisista.

Huumoria Grant käyttää tekstissä pehmentävänä elementtinä. Kun puolisoa koskevat lääkäreiden ja hoitajien viestit muuttuvat yhä pessimistisemmiksi ja lopulta murskaavat pienimmänkin toivon, Grant palaa ajassa taaksepäin ja valottaa kaksikon yhteistä taivalta milloin riemukkaiden episodien, milloin syvästä rakkaudesta ja intohimosta kertovien tilanteiden kautta.

Grant on kirjoittanut päiväkirjaa 10-vuotiaasta saakka, ja se näkyy tekstissä. Hän osaa taitavasti kuvata näkymät ja tunnelmat sekä poimia ytimen kohtaamistaan ihmisistä ja tilanteista. Humoristinen näkökulma yltää myös häneen itseensä ja olikin hilpeää lukea hänen vahvalla itseironialla ryyditetyllä Barbra Streisand -fanituksestaan.

Rakkaus on rooleja tärkeämpää

Swazimaassa vuonna 1957 syntynyt ja sittemmin Isoon-Britanniaan muuttanut Richard E. Grant on yksi suosikkinäyttelijöistäni ja olen ikionnellinen aina, kun hän vilahtaa jossain herkullisessa sivuroolissa. Pidän myös hänen juontamistaan tv-ohjelmista. YLE Areenassa on tälläkin hetkellä katsottavana kirjallisuutta ja matkailua yhdistävä lifestyle-ohjelmasarja Richard E. Grant kirjailijoiden jäljillä.

Läpimurtonsa Grant teki vuonna 1987 sittemmin kulttimaineen saaneessa, Bruce Robinsonin kirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa Onnen kiertolaiset (alkuperäiseltä nimeltään Withnail and I). Joaniin hän oli tutustunut jo ennen sitä, ja kirjasta käy ilmi, miten parin 38 vuotta kestänyt yhteiselo oli Grantille kaikkia rooleja tärkeämpää.

Kaikki tehtiin mitä voitiin

Sitten varoituksen sana: nenäliinat on syytä pitää lähettyvillä, sillä Grant kuvaa vaimonsa sairauden etenemisen ja viimeiset hetket todella koskettavasti. Hän myös kirjoittaa hoitoon liittyvistä toimenpiteistä ja faktoista hyvin tarkasti, minkä tulkitsin eräänlaiseksi kiitokseksi terveydenhuollon ammattilaisille – kaikki tehtiin mitä voitiin.

Minun oli lopussa pakko siirtää kirja useamman kerran sivuun, koska perheen, ystävien ja tietenkin myös Joanin itsensä kokema menetyksen tuska menee lukijan ihon alle. Kaiken kaikkiaan hieno lukukokemus. Suosittelen vahvasti.

Helmet-lukuhaaste 2024

Kourallinen onnea sopii haasteen kohtiin 7 (kirjassa rakastutaan), 14 (kirjassa harrastetaan), 16 (kirjassa on valokuvia), 17 (kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo), 19 (kirjassa on mainittu Suomi), 24 (kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (osittain) 25 (kirjassa vietetään juhlapyhää), 29 (kirjassa valehdellaan), 33 (kirjassa muutetaan maalle), 35 (kirjassa vietetään aikaa luonnossa), 37 (kirja, joka herättää voimakkaita tunteita), 40 (kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma), 41 (kirjassa syntyy lapsi), 45 (kirjassa pelataan), 46 (kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta) ja 49 (kirja on julkaistu vuonna 2024).