Vaksien vaarallinen tehtävä

Sain esitykseen kutsuvieraslipun.

Alku on kuin koomisesta agenttisarjasta: kolme beigeen univormuun pukeutunutta hahmoa saapuu hitaasti yksi kerrallaan teatterisalin etuosaan kännykkäänsä silmäillen ja yllättyneenä tajuaa yleisön tuijotuksen. Siinä samassa ryhti paranee, kännykkä häipyy taskuun ja tiedustelu alkaa: ovatko muutkin saaneet saman viestin?

Jotain merkillistä on tekeillä. Taustalla avautuu koulun sotkuinen juhlasali, jossa roikkuu metritolkulla erilaisia piuhoja ja lattialla seilaa tyhjiä karkki-, sipsi- ja muovipusseja, pahvilaatikoita ja muuta ryönää. Siellä koulun vahtimestareiksi paljastunut trio pohtii saamaansa viestiä, kunnes äkkiä sivustalla oleva kellariin johtava kulkukaappi alkaa täristä, möykätä, ujeltaa ja vilkuttaa valoa. Rehtorin ääni kajahtelee ilmassa, mutta viesti on katkonainen eikä sisällöstä saa selvää.

Vaan vaksit ne tietävät mistä on kyse: ulkoavaruuden olioista!

Yhteen puhaltava kvartetti

Tamperelaisen Ahaa Teatterin alakoululaisille suunnattu uutukainen, Tuomas Rinta-Panttilan kirjoittama ja ohjaama Tavallinen supersankari jatkaa ahaalaisten aiemmista tuotannoista tuttua ja positiivista linjaa. Tässäkin esityksessä yhdistyvät mainio tarina, sydämelliset hahmot, humoristiset tilanteet, naseva vuoropuhelu, yllättävät käänteet ja lämmin yhteishenki.

Rinta-Panttila on antanut kolmelle vahtimestarille supervoiman, mutta valitettavasti Sylkyn, Superkorvan ja Ei-tytön poikkeukselliset kyvyt eivät tällä kertaa riitä, vaikka yritys onkin kova. Kolmikon onneksi rivejä vahvistamaan saadaan uusi työntekijä, jolla ei tosin ole supervoimia, mutta on hänellä sentään jauhopeukalo ja roppakaupalla rohkeutta.

Näyttämöllä seikkailevat vahtimestarit toivat mieleeni yhdysvaltalaisen kirjailija L. Frank Baumin klassikon, jossa pyörremyrskyn lennättämä Dorothy päätyy Ozin ihmemaahan ja tapaa Pelättimen, Peltimetsurin ja Leijonan. Noitia ei Ahaa Teatterin näyttämöllä nähdä ja tapahtumatkin rajoittuvat koulun tiloihin, mutta sama seikkailun tunne, selittämättömän ilmiön kohtaaminen ja vaarallisen tilanteen ratkaiseminen ystävyyden, älyn ja rohkeuden avulla on vahvasti läsnä Tavallinen supersankari -esityksessä.

Aplodit näyttämön sankareille

Tuomas Rinta-Panttila kirjoittaa käsiohjelmassa mielikuvituksen ja leikin tärkeästä merkityksestä ei ainoastaan lapsille vaan myös aikuisille – ja niitä molempia tarjoaa teatteri täysin palkein niin katsojille kuin tekijöille itselleenkin. Kuten ohjaaja toteaa, mielikuvitus mahdollistaa kaiken. Tällä kertaa aikuiset päästävät esiin supersankarinsa erikoisine kykyineen ja trikoineen – kiitos värikylvystä pukusuunnittelija Paula Varis!

Sitten aplodit näyttämön sankareille: olen jo pitkään ihaillut Teatteri Ahaan näyttelijöitä, jotka heittäytyvät rooleihinsa niin, että tunteet lainehtivat voimallisesti rampin yli: iloa, surua, hämmästystä, pelkoa, epätoivoa, vihaa, haikeutta, ihastumista, onnellisuutta. Miten valtavan hienoa on, että Tampereella tehdään näin kovatasoista ja mukaansatempaavaa lasten- ja nuortenteatteria.

Täysillä tanhutaan nytkin, kun teatterin vakiohemmot Oskar Hartman ja Teemu Mäkinen ovat saaneet rinnalle uudet leidit Sonja Salmisen ja Essi Särkijärven. Hartman, Mäkinen ja Särkijärvi lietsovat hauskasti toisiaan yhä kovempia kierroksia ottavilla alien-teorioillaan, kunnes Salmisen tulkitsema järjen ääni palauttaa Sylkyn, Superkorvan ja Ei-tytön maan pinnalle. Pidin siitä, miten näyttelijöiden liikekieli leikitteli yhtenevillä asennoilla ja liioitelluilla eleillä. Niiden vastapainoksi ohjaaja on myös rauhoittanut monia tilanteita, jottei supersankareiden meno yltyisi pelkäksi säntäilyksi.

Kiitoksia singahtaa myös kreisikomedian ääni-, valo- ja videosuunnittelijoille eli Ilkka Toloselle, Antti Kaupille ja Ville Hyvöselle, joiden ansiosta esityksessä koettiin monia todella jännittäviä hetkiä. Enpä tiedä, olisinko itsekään uskaltanut lähteä etsimään sähkökeskusta pimeään kellariin, jonne Tavallinen supersankari suunnisti kännykkänsä kanssa. Retkestä syntyikin sitten huikea interaktiivinen digiseikkailu, johon oman mausteensa toivat reippaista läksiäisjuhlista toipuvan opettajakunnan enemmän tai vähemmän epämääräiset WhatsApp-viestit. Aikuiskatsojaa huvitti myös fläppitaululle kirjattu karaokebiisilista: Vauhti kiihtyy, Sokka irti, Paratiisi, Korkkarit kattoon, Paranoid, Puuttuva palanen…

Summa summarum: Alakouluikäisille suunnattu Tavallinen supersankari on selvää hittiainesta. Siitä vain rundille – toivottavasti koulut tilaavat esityksen synkkien talvipäivien piristykseksi! Kulttuuriluuta kiittää ja kumartaa. Hyvä oli tunnelma katsomossa.

Tavallinen supersankari

Ensi-ilta 10.9.2019 Ahaa Teatterissa

Käsikirjoitus ja ohjaus: Tuomas Rinta-Panttila Lavastus- ja pukusuunnittelu: Paula Varis Valosuunnittelu: Antti Kauppi Videosuunnittelu: Ville Hyvönen Äänisuunnittelu: Ilkka Tolonen Esitystekniikka: Janne Liukku Rooleissa: Oskar Hartman, Teemu Mäkinen, Sonja Salminen, Essi Särkijärvi

Pääkuva: Sylkky, Ei-tyttö ja Superkorva eli Teemu Mäkinen, Essi Särkijärvi ja Oskar Hartman. Kuva © Jari Kivelä