Taikaa ja tosiasioita menneiltä ajoilta

Historiaan sukeltaminen on aina ollut minusta kiehtovaa, tapahtui se sitten kaunokirjallisin keinoin tai tosiasioista uutisoiden. Valitsin tähän bloggaukseen kolme äskettäin lukemaani kirjaa, joissa mennyt herää eloon. Ne saivat minut miettimään, kenet historiallisen henkilön tai edesmenneen ihmisen tahtoisin tavata ja mistä hänen kanssaan keskustelisin.

Kurottelua rajan tuolle puolen

Tiede ja taikausko kietoutuvat toisiinsa monin säikein Milla Keräsen 1700-luvulle sijoittuvassa romaanissa Kaarneen varjo (Avain 2024). Tarinan päähenkilö on Skotlannista Turkuun asettunut Thomas Hope, joka on lapsuudessaan menettänyt Ylämaan nummilla parhaan ystävänsä ja joka nyt, a.D. 1761, herää laudanumpöhnässä muistinsa menettäneenä. Tälläkin kertaa on hyvä ystävä, Kaarneen talon karismaattinen isäntä Alexander Keith, kadonnut jäljettömiin.

Tamperelainen kirjailija Milla Keränen on minulle uusi tuttavuus. Jännityskertomuksen aineksia ja mystiikkaakin sisältävä Kaarneen varjo on hänen kolmas historiallinen romaaninsa. Tykkäsin kirjasta kovasti. Se toi mieleeni Milja Kauniston kymmenisen vuotta sitten ilmestyneen trilogian Olavi Maununpojasta. Pyrkimys hyvään on molemmilla päähenkilöillä vahva, mutta itsekkyys, halu olla se tärkein ja sokeus todellisuudelle kampittavat kummankin miehen tahoillaan. Keräsen romaanissa Thomasin rinnalle nousee vähitellen Elisabeth Augustin, yliopiston professorin kirjojen keskellä kasvanut tytär, jonka kautta kirjailija tarkastelee naisen asemaa, roolia, odotuksia ja mahdollisuuksia.

Keräsen kerronta on taitavaa ja kiehtovaa. Pitkään oletin tarinan taipuvan fantasian puolelle, mutta Kaarneen varjon maailma pysyy loppuun asti realismin kehyksissä, vaikka kirjan henkilöt kurottelevat ahkerasti rajojen tuolle puolen. Vahva #suositus. Teoksen kauniin kannen on suunnitellut Emmi Kyytsönen.

Parasta kahvia ja maagista realismia

Tartuin japanilaisen Toshikazu Kawaguchin esikoisteokseen Ennen kuin kahvi jäähtyy (Bazar 2024), koska niin moni Helmet-lukuhaasteeseen osallistuja oli kehunut sitä. Luvassa olisi aikamatkailua, sillä eräässä Tokion syrjäkujan kahvilassa on tuoli, jolle istahtava voi vierailla pienen hetken menneisyydessä tai tulevaisuudessa, kunhan vain noudattaa piiruntarkasti annettuja sääntöjä.

Kirja sisältää neljä kertomusta, jotka kaikki valaisevat ihmissuhteiden kompleksisuutta; meidän kaikkien toisiimme kohdistamia toiveita, odotuksia, pelkoja, ennakkoluuloja ja muka-totuuksia. Olennaista tarinoissa on, etteivät tapahtumat muutu ajassa siirtymisen vuoksi, mutta matkan tekijä havahtuu näkemään asiat ja ennen muuta itsensä toisin.

Markus Juslinin suomentama maagista realismia edustava teos on viehättävä, lämminhenkinen ja tunteikas. Kawaguchin kerronta on viipyilevää ja tietoisesti toisteista. Kirja sai minut miettimään, kenet tahtoisin tavata menneisyydessä tai tulevaisuudessa ja mitä silloin sanoisin. Erityiskehut kannesta, jonka on suunnitellut Sanna-Reeta Meilahti.

Taitava journalisti paketoi elämänsä

Ahmaisin Leena Kekkosen elämäkerrallisen Helppo elämäni (2024) parissa päivässä. Todella kiinnostava kirja, jossa aikakauslehdissä toimittajana ja sittemmin lehdistöneuvoksena Saksassa työskennellyt Kekkonen avaa niin työuransa moninaisia muistoja kuin henkilökohtaista elämäänsäkin. Hän on erinomainen kirjoittaja ja valottaa tarkasti toimitusten – Me Naiset, Eeva, Kotiliesi, Suomen Kuvalehti – henkilöitä, ilmapiiriä ja työtapoja sekä lehtitaloissa käytyjä valtataisteluja.

Surullista sen sijaan oli lukea hänen väkivaltaiseksi muuttuneesta liitostaan. Aviomies oli nopeasta selostuksestaan tunnettu urheilutoimittaja Raimo Häyrinen, josta Kekkonen erosi 25 yhteisen vuoden jälkeen – mutta ei perhehelvetti siihen päättynyt.

Kaipaamaansa etäisyyttä Kekkonen sai siirtymällä ulkoministeriön palvelukseen ensin Bonniin, sitten Berliiniin. Teos avaakin hienosti Euroopan poliittista lähihistoriaa sekä saksalaisten että suomalaisten poliitikkojen roolia siinä. Kekkonen on kustantanut kirjansa itse, minkä ymmärrän hyvin. Sen verran kriittisesti hän ruotii entisiä työnantajiaan, etteivät ainakaan Otava tai WSOY ehkä olisi kirjasta niin innostuneetkaan.

Helmet-lukuhaaste 2024

Oma lukuhaasteeni on jo valmistunut tältä vuodelta, mutta tässä tiedot niille, jotka yhä etsivät sopivia kirjoja: Kaarneen varjo sopii haasteen kohtiin 2, 7, 9, 14, 17, 29, 35, 40 ja 49, Ennen kuin kahvi jäähtyy kohtiin 2, 7, 9, 13, 16, 24, 29, 37, 40, 41, 43 ja 49 sekä ironisesti nimetty Helppo elämäni kohtiin 4, 7, 14, 16, 17, 19, 20, 24 (osin), 25, 27, 29, 35, 37, 38, 40, 41, 42, 44 ja 49.