Uhkapeliä parrasvalojen poltteessa

Täällä sitä taas ollaan: lähes sadan vuoden takaisessa Helsingin sydämessä. Aiemmin oppaanani on usein toiminut yksityisetsivä Karl Axel Björk, mutta tällä kertaa kuljen pääkaupungin kaduilla, kodeissa ja kahviloissa rööperiläisen viinatrokarin tyttären, 17-vuotiaan Doris Laineen seurassa.

Murhia ei tielleni ole nyt osunut, toisin kuin Virpi Hämeen-Anttilan dekkareissa, joissa salapoliisin työtä harjoittava kolmikymppinen Björk on kerta toisensa jälkeen joutunut setvimään kansalaisten hengenlähdön syitä ja raakojenkin rikosten tekijöitä. Myös Laura Andersson johdattelee lukijansa alamaailmaan, mutta vielä toistaiseksi päähenkilön tekemät rikokset ovat vähäisempiä. Tiedä sitten jatkosta, sillä kieltolain jälkeisiin vuosiin sijoittuva Tähtipölyn bulevardi (Gummerus 2025) avaa Doris Laineesta kertovan kirjasarjan.

Taianomainen tiistai

Tarina käynnistyy maagisella numerosarjalla 5-4-3-2-1-0, jonka edesmennyt setäni opetti myös minulle osana Suomen lähihistoriaa. Tiistaina 5. huhtikuuta 1932 klo 10 avattiin valtion omistaman Oy Alkoholiliike Ab:n ensimmäiset myymälät yli 12 vuotta kestäneen kieltolain päätyttyä.

Sellaista puotia lähtee ihmettelemään Helsingin Bulevardille myös Doris, joka kotiin päästyään raportoi isälleen näkemästään. Mutta sitä ennen hän kohtaa vakoilureissullaan kaksi henkilöä – Villa Nummisen ja Einar Salon – jotka molemmat muuttaisivat hänen elämänsä ravisuttavalla tavalla.

Mennyt herää eloon

Laura Andersson on kirjailijana minulle uusi tuttavuus, sillä en ole lukenut hänen aiempaa tuotantoaan. Tähtipölyn bulevardi osoittautui kuitenkin niin vetäväksi ja sujuvasti soljuvaksi viihderomaaniksi, että taidan toista osaa odotellessani sukeltaa sotienjälkeiseen Suomeen ja seurata, miten Anderssonin toinen sankaritar, Yhdysvalloissa työskennellyt kotiapulainen Lili Loimola, alkaa kotimaahan palattuaan ratkoa niin Kulosaaren seurapiireissä, sirkuksessa kuin hyvinkääläisessä tyttökodissakin tapahtuneita rikoksia.

Yksi syy, miksi olen ihastunut Hämeen-Anttilan Björk-sarjaan, piilee ajankuvauksessa. Arvostan sitä, miten hyvin kirjailija avaa menneisyyden Suomea, pääkaupungin elämänmenoa ja arkkitehtuuria, ihmisten ajatuksia, tapoja ja puhetapaa. Anderssonin romaanissa on samaa lumoa, joskin erojakin löytyy: siinä missä Hämeen-Anttilan kirjoissa käytetään paikoin stadin slangia, Anderssonin luomat henkilöt aina Rööperin eli Punavuoren asukkaita myöten puhuvat kaikki yleiskieltä.

Kaksi uutta maailmaa

Vapaus ja sen tavoittelu eri keinoin on yksi Tähtipölyn bulevardin teemoista. Doris on nuori nainen, joka haaveilee itsellisen liikenaisen tulevaisuudesta eikä kaipaa miehiä elämäänsä. Täydellistä vapautta hamuaa myös Villa, joka tulee ja menee miten haluaa ja joka kelpuuttaa Doriksen miehiä tanssiesityksillään viekoittelevien uskottujensa piiriin. Siitä alkaa pyörryttävä seikkailu Helsingin yöelämässä, jossa Doris tutustuu lähemmin myös isänsä liikekumppaniin, lukuisia salakapakoita omistaneeseen Aramikseen.

Öisen uhkapelin vastapoolina näyttäytyy Doriksen kohtaama onnenkantamoinen, hieno rooli Suomen Filmiteollisuuden ensimmäisessä äänielokuvassa: hän olisi itsevarma ja kohtalokas, pää pystyssä kulkeva Ester Heinonen, jonka kasvot sädehtisivät mainosjulisteissa ja lehtijutuissa suurten nimien rinnalla. Kuuluisuus ja parrasvalojen hehku odottivat häntä, Rööperin salakuljettajan tytärtä, josta sukeutuisi ammattilaisten käsissä ihailtu oman elantonsa tienaava filmitähti. Mutta olisiko hän vapaa vai ainoastaan muille rahaa tuottava kaunis luomus?

Ulos ahtaista rooleista

Sukupuoli ja siihen liitetyt käsitykset ja mielikuvat ovat toinen teemallinen kokonaisuus, jota Andersson luotaa kirjassaan. Erityisesti romaanin naiskirjo on monipuolinen ja kiehtova. Kirjailija myös nostaa tarinassaan esiin eri ammatteja, joiden avulla hän valottaa naisiin kohdistuvia odotuksia, leimaamista ja 30-luvun todellisuutta. Lukijana jäinkin miettimään, miten monin tavoin maailma on muuttunut sadassa vuodessa. Vai onko sittenkään? Pakotammeko yhä itsemme ja kanssaihmisemme ahtaisiin rooleihin, ja jos kyllä, miksi?

Tähtipölyn bulevardi ei tietenkään olisi täysiverinen viihderomaani, ellei lukijalle tarjottaisi lemmenhaaveita ja romanttisia käänteitä. Elokuvien markkinointiin liittyvien suhdepelien kautta kirjailija myös kritisoi juorumyllyn masinointia, viestinnän valheellisuutta ja yleisön suoranaista petkuttamista.

Kurkistus tulevaisuuteen

Koska lähes 400-sivuinen teos avaa uuden kirjasarjan, on ymmärrettävää, että kirjailija käyttää paljon aikaa päähenkilönsä ja tämän lähipiirin esittelemiseen. Runsas pari sataa sivua ehtiikin kulua nousukiitoisessa ja varsin kuplivassa kerronnassa, ennen kuin lukijan jo odottama ensimmäinen tumma käänne ilmaantuu.

Synkkiä sävyjä on luvassa enemmänkin, se käy ilmi kymmenen vuotta myöhemmin eli vuoteen 1942 sijoittuvassa kehyskertomuksessa, jossa Doris tapaa elokuvatuottaja Heino Saarisen ja tarjoaa omaa elämäntarinaansa elokuvan aiheeksi. Ajatus ei ota heti tulta, sillä Saarinen aistii Doriksen ehdotuksessa taka-ajatuksia ja ristiriitoja, mutta luku paljastaa, että sarjan jatko-osissa sukelletaan syviin vesiin. Jään odottamaan platinanvaalean Mona Lisan ja Suomen kullannupun, kuten Saarinen häntä nimittää, seuraavia siirtoja.

P.S. Romaanihenkilöiden nimet osuvat toisinaan yksiin tosielämän persoonien kanssa. Minulla kesti yllättävän kauan karistaa mielikuva prima ballerinasta ja tanssialan vaikuttajasta, sillä Doris Laine toi mieleeni merkittävän tanssialan vaikuttajan, joka toimi myös Suomen Kansallisbaletin johtajana 1984–1992. Mutta se oli nyt vain minun päähänpinttymäni, suurin osa lukijoista tuskin kamppailee saman mielikuvan kanssa.

Helmet-lukuhaaste

Ruksaan Laura Anderssonin Tähtipölyn bulevardi -romaanilla Helmet-kirjastojen lukuhaasteen 2025 kohdan 6 (kirjassa on prologi eli esipuhe). Kirja sopii myös kohtiin 3, 4, 9, 10, 21, 24, 26, 29, 31, 42, 45 ja 49. Teoksen on kustantanut Gummerus.