
Rytmiretki hiukset hulmuten
Heilauta päätäsi, jotta kuva vaihtuu. Nuoruusvuosinani toistuvasti heitetty kommentti muistui mieleeni, kun pohdiskelin kotiin palatessani Hällä-teatterissa näkemäni tanssiteoksen antia. Liettualaisen nykytanssitaiteilija Dovydas Strimaitisin vuonna 2022 perustaman Still Waiting -ryhmän esittämä Hairy (excerpt) oli osa Tampereella viime viikolla pidetyn Tanssivirtaa-festivaalin ohjelmistoa.
Se oli ehdottomasti tiukin 35 minuutin esitys, jonka olen pitkään aikaan nähnyt. Tiukalla tarkoitan vahvasti hyppysissään pitävää, hypnoottista teosta.
Liikkeen lähtökohtana oli pyöritys ja tärkeimpänä elementtinä hiukset. Toki katseeni poimi myös vartalonmyötäiset lateksipuvut, jotka valonheitinten kajossa kiilsivät kuin jättimäisten kovakuoriaisten peitinsiivet. Mutta päähuomion varastivat tanssijoiden, kahdet punaiset ja yhdet mustanruskeat, pitkät hiukset, jotka aluksi asennon pysytellessä etukumarassa keinuivat heiluriliikkeen tavoin puolelta toiselle, kunnes liike kasvoi rumpukoneen armottomassa tahdissa ja vartalon suoristuessa täysimittaiseksi ympyräksi.
Musta omalakinen maailma
Dovydas Strimaitisin koreografia luottaa täysin tanssijoiden liikkeisiin, joista valtaosa koostuu moshaamisesta. Kolmen tanssijan ryhmä vaihtaa esityksen aikana luontevasti liidaajan roolia toisten hiljentäessä hetkeksi pyörittämisen tahtia. Mutta vain hetkeksi. Kokonaisuutena Hairy on tanssijoille rankka rytmiretki.
Ympyrä toistuu myös eräänlaisena variaationa, kun tanssijat siirtyvät uusiin asemiin lattian kautta pyörähtäen.
Näyttämö on armoton: tyhjä musta laatikko, johon syntyy ensin hakkaavan rytmin, sitten Johann Sebastian Bachin sellolle säveltämän musiikin säestämänä omalakinen maailma. Hämmästyin sitä, etten ryhtynyt rakentamaan liikkeen päälle mitään keinotekoista kertomusta. (Olen siinä mielessä ankea katsoja tekijöiden näkökulmasta, että yritän vaistomaisesti yhdistellä palasia toisiinsa ja tarinallistaa näkemääni.) Mutta tällä kertaa vain aistin tunnelmia ja annoin abstraktien mielikuvien tulla ja mennä.
Kestääkö pää pyörityksen?
Tampereella Hairyssa uurasti kolme tanssijaa – Strimaitisin rinnalla Line Losfelt Branchereau ja Hanna-May Porlon – mutta teoksesta on maailmalla nähty myös yhden, kahden ja neljän tanssijan toteuttamia esityksiä. En voi kuin ihmetellä tanssijoiden fyysistä kuntoa ja kykyä sietää nopeatempoista moshausta. Vähemmästäkin voi saada niskavamman.
Teoksen esittelytekstissä puhutaan hiusgrafiasta, jota Hairy tarkastelee ja jota Strimaitis on selvästi pohtinut monelta kantilta: Voivatko hiukset tanssia? Ovatko ne vapauden symboli? Kuinka hallita hallitsematonta? Kieltämättä tämäkin esitys muistutti siitä, kuinka usein teokset sisältävät tutkimustyötä ennen muuta tekijöille itselleen. Lopputulos oli, kuten jo aiemmin totesin, vahva ja hypnoottinen, mutta veikkaanpa, että harjoitusvaihe on tuottanut enemmänkin jännää materiaalia, jota olisi kiinnostava joskus nähdä.
Hairy ei mielestäni sisältänyt yllätyksellistä käännettä, ellei sellaiseksi sitten lasketa pari minuuttia kestänyttä strobovaloilla toteutettua kohtausta, jonka aikana tanssijat näkyivät hetkellisinä välähdyksinä. Se oli hetki, jolloin totesin, ettei oma pääni kestä. Valitettavasti. Mutta kiehtova teos, ehdottomasti.
Maksoin lipun itse.
Hairy (excerpt)
Esitys 22.5.2025 Hällä-näyttämöllä, Tanssivirtaa-festivaali.
Koreografia: Dovydas Strimaitis ja työryhmä Tanssi: Line Losfelt Branchereau, Hanna-May Porlon, Dovydas Strimaitis Musiikin alkuperäinen sävellys: Julijona Biveinytė, Prelude from Bach’s Cello Suite No. 4, jonka soitti Yo-Yo Ma, Sarabande from Bach’s Cello Suite No. 2, jonka soitti Jean-Guihen Queyras Valosuunnittelu: Lisa M. Barry Tekninen tuki kiertueella: Povilas Laurinaitis
Pääkuva: Dovydas Strimaitis, Line Losfelt Branchereau ja Hanna-May Porlon. Kuvassa on myös Benoit Couchot, joka ei tanssinut Tampereella nähdyssä versiossa. Kuva © Dmitrij Matvejev
Esitys oli osa Liettuan kulttuuri-instituutin Liettualainen kulttuuri Tampereella 2025 -ohjelmaa, jonka tavoitteena on esitellä Liettuan taiteellisia saavutuksia.

