Malja Vapaan Taidekoulun taiteilijoille!

Sylfidit. Minulle muusat merkitsevät kaikkea.
Tulkaa muusat ja auttakaa minua nyt. Se on mielessä olemassa
Ennen kuin se esitetään paperilla se on mielessä olemassa
Se mihin tähdätään. Sitä ei ole maailmassa.

Teksti on osa kanadalaissyntyisen taiteilija Agnes Martinin (1912–2004) Häiriintymätön mieli -mietekokoelmaa. Se löytyy Martinin teoksia ja ajatusmaailmaa esittelevästä kirjasta Hiljaisuus taloni lattialla, jonka Vapaa Taidekoulu kustansi vuonna 1990 osana Pohjois-amerikkalaisen nykytaiteen puheenvuoro -julkaisusarjaa.

Saman ajatuksen – teos syntyy ja hahmottuu ensin taiteilijan mielessä – on toki esittänyt moni muukin, mutta Martinin mietteeseen nivoutuva pyyntö taiteen hengettärille tekee siitä erityisen. Luovuus voi kuplia ja räiskyä, mutta se voi myös olla luonteeltaan haurasta ja helposti pakenevaa. Silloin tarvitaan apua – jonkinlainen kätilö ehkä? – jotta teos heräisi eloon paperilla, kankaalla, realisoituisi tilassa.

Tätä mietin, kun vaeltelin Helsingin taidemuseo HAMin Vapaa 90 -näyttelyssä ja katselin 90-vuotista taivaltaan juhlivan Vapaan Taidekoulun oppilaiden ja sittemmin opettajiksi siirtyneiden mestareiden maalauksia. Nämä kaikki teokset ovat ensin olleet ideoita, hahmotelmia, väräjäviä kuvia tekijöidensä mielessä – ja nyt ne ovat tässä, upeina töinä meidän näyttelykävijöiden kokea ja ihailla.

Esikuvana Pariisin vapaat akatemiat

Vapaa Taidekoulu eli alkuperäiseltä nimeltään Fria Målarskolan sai alkunsa vuonna 1934. Kiitos kuuluu Maire Gullichsenille, joka halusi luoda Suomeen vaihtoehtoista taidekoulutusta tarjoavan koulun akateemisen taideopetuksen rinnalle. Esikuva löytyi Pariisista ja sen vapaista akatemioista.

Vapaassa Taidekoulussa on vuosikymmenten aikana opiskellut monia taiteilijoita, joiden teokset – tai ainakin nimen – nykyajan suomalainen tunnistaa. Osa heistä on myös toiminut koulun opettajina. Näyttelyssä on esillä 60 teosta 39 taiteilijalta, myös Timo Valjakalta, joka on kuratoinut juhlanäyttelyn yhdessä taidemaalari Satu Metsolan kanssa.

Näyttelyn teokset ovat peräisin Leonard ja Katarina Bäcksbackan HAMille lahjoittamasta taidekokoelmasta. Reitti etenee koulun alkuajoista kohti nykypäivää. Aivan ensimmäisenä kävijä pääsee ihastelemaan Tove Janssonin tekemää luonnosta. Jansson osallistui aluksi Vapaan Taidekoulun croquis-iltoihin, kunnes vuonna 1937 hän ilmoittautui varsinaiseksi oppilaaksi. Reitti myös tavallaan päättyy häneen, kun näyttelyn lopussa kävijä astuu Tove Janssonin muraaleja sekä muumituotantoa esitteleviin saleihin.

Tarjolla modernin taiteen tyylisuuntia

Vapaa 90 -näyttely on kiinnostava aikamatka senkin vuoksi, että se tarjoaa kuvan niistä kansainvälisistä taidesuunnista, joista koulun opettajat ovat vuosikymmenten saatossa kiinnostuneet ja myötävaikuttaneet niiden rantautumista Suomeen. On konkretismia ja abstraktia maalausta, on ekspressionisteja ja kolorismin voimaa.

Tykästyin kovasti Tor Arnen öljymaalausten sarjaan, ja oheismateriaalista opin, että hänen ja Carolus Enckellin kautta kouluun saapui amerikkalaisen maalaustaiteen vaikutteita. Viimeinen näyttelysali on vahva osoitus siitä, miten monin eri tavoin nykyhetken maalaustaide kotimaassa kukoistaa.

Nykyhallituksen kulttuuria väheksyvä linja voi kuitenkin vaikeuttaa Vapaan taidekoulun toimintaa. Taiteen edistämiskeskus lakkautti tänä vuonna koululle myöntämänsä taloudellisen tuen: ei latin latia. On käsittämätöntä, miten Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö antaa toimivien rakenteiden rapautua ja osaamisen kadota. Kysehän on investoinnista. Mikä voisi olla näinä aikoina tärkeämpää kuin kulttuurinen ja sivistyksellinen pääoma, nuoret lahjakkaat tekijät, luovuus, tulevaisuus?

Vapaan Taidekoulun 90-vuotisnäyttely Vapaa 90 on esillä HAM Helsingin taidemuseossa 4.1.2026 asti.

Pääkuvan kollaasissa on teoksia seuraavilta taiteilijoilta: Tuomas Nyqvist, Rafael Wardi, Mari Sunna, Auli Järvelä, Tor Arne ja Sigrid Schauman.