Ilveksen paksukarvaiset tassut ja ilmaan ponnahtanut valkoinen kärppä olivat mielessäni, kun suunnistin Museokeskus Vapriikkiin, jossa on tänään avautunut Vuoden luontokuvat 2025 -näyttely. Ossi Saarisen, Ville Heikkisen ja muiden finalistien valokuvat mykistivät tällaisen kännykkäkameralla tuokiokuvia tallentavan amatöörin. Hienoa settiä, suosittelen.
Silmiä ja mieltä hivelevää kauneutta oli tarjolla myös toisen kerroksen Luonnontieteellisessä museossa, jonka sokkeloisissa tiloissa päädyin yllätyksekseni kivigalleriaan. Miten kiehtova sali täynnä geologista muotokieltä ja säihkettä – kuin jonkin ruhtinaan aarrekammio!
En ole koskaan aiemmin tutustunut Kivimuseon kokoelmiin, mutta ensikäynti lumosi niin, että poikkean varmasti pian uudelleen. Ihastumiseni ei johtunut arvostetuista jalo- ja korukivistä, vaan näyttelyn ydinviestistä: kivilajien runsaudesta, monimuotoisuudesta ja värien kirjosta. Kuvassa on Brasiliasta peräisin oleva häikäisevä ametistikotelo ja sen takana oikealla Yhdysvalloista löytynyt vuorikidesykerö. Retkahdin myös Pirkanmaan maakuntakiveen, sinisävyiseen pallokiveen, jonka omalaatuinen rakenne on kuin huikeinta tekstiilitaidetta.