Yrittääkö universumi kertoa minulle jotakin, kun jälleen päädyn kaunokirjallisuuden myötä manalaan? Tällä kertaa kulkuani tuonpuoleiseen siivittää puolalainen kirjailija, vuonna 2018 Nobelilla palkittu Olga Tokarczuk. Hänen alun perin vuonna 2006 julkaistu teoksensa Anna In maailman hautakammioissa ilmestyi pari vuotta sitten suomeksi kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särön kustantamana.
Kirjassa on kaksi kertomusta, Tokarczukin uudelleen kirjoittama maailman vanhin myytti sekä taustoitus päähenkilöstä, sumerilaisesta Inanna-jumalattaresta. Ensimmäinen niistä lennättää lukijan futuristiseen kaupunkiin, jossa ihmisten luokittaminen on viety äärimmilleen ja jossa jumalatar Inanna päättää lähteä tapaamaan kuoleman valtakuntaa hallitsevaa kaksoissiskoaan. Toinen osa eli kirjailijan 17-sivuinen Jälkisanat perkaa myyttien historiaa ja valottaa eritoten sumerilaisten kulttuuria ja 1800-luvun lopulla löytyneitä nuolenpääkirjoituksia.
En väitä ymmärtäneeni tarinan kaikkia käänteitä, saati symboliikkaa, mutta nautin Tokarczukin kyvystä loihtia näkyviin dystooppinen teknologian tyystin hallitsema urbaani ympäristö, jonka tapahtumista kertovat ja juonta kuljettavat yhteiskunnan vähäpätöiset: ystävä Nina Šubur, kylvettäjä Anna Enhudu, manalan ovenvartija Neti joka on vain kasa villapaidan koossa pitämiä luita ja puutarhurin sisar Anna Gešti. Lukemisen jälkeen mietin, keille annamme vallan, millä hinnalla ja mitä ihmettä oli siinä Ninman antamassa korissa.