Huone on hämärä ja tunnelmallinen, vain valaistut lasivitriinit hehkuvat, kun astun sisään Suomen lasimuseon uusimpaan esillepanoon, huhtikuussa avautuneeseen näyttelyyn Kupla – Lasiin vangittu, joka esittelee Timo Sarpanevan (1926–2006) suunnittelemaa taidelasia.
Esittelytekstistä selviää, ettei Sarpaneva keksinyt itse näyttelyn teemaksi nostettua ilmiötä, kuplaa, vaan sitä ehdotti hänelle 1950-luvulla Erkki Vesanto, joka toimi Iittalan lasitehtaalla muotoilijana ja piirustuskonttorin johtajana. Tämä oli viehättynyt Iittalassa 1880-luvulla valmistetusta pikarista, jonka jalkaa koristi herkkä ja pisaramainen ilmakupla.
Nyt kuplia on kaikkialla tässä hämärässä huoneessa. Eniten vaikutuin maljakosta, jossa leijuu aivan kuin kokonainen tähtisumu; sadoittain pienen pieniä pisaroita. Ihailin myös pitkään vuonna 1953 ensivalon nähneitä Kajakkeja, jotka hurmasivat ryhmäksi asettautuneina paitsi veistoksellisella muodollaan myös jäänturkoosisella värityksellään.
Näyttelyssä on esillä myös värikästä Sarpanevaa, jos näin voisi luonnehtia hänen muranolaisella Veninin tehtaalla 1980-luvulta alkaen italialaisten lasinpuhaltajien kanssa tekemiään teoksia. Luulin ensin, että sininen Kardinaalin hattu -niminen luomus olisi peräisin tuolta aikakaudelta, mutta se olikin syntynyt jo 1950-luvulla Iittalassa.
Lopuksi suositus: Suomen lasimuseon yhteydessä eli vanhan lasitehtaan hevostallissa toimii ravintola Fasetti, jonka lounas oli erinomainen. En ollut ainoa tyytyväisyyttä hyrisevä herkuttelija, vaan rafla tuntui imuroivan tehokkaasti museokävijöiden lisäksi paikallisia asukkaita sekä lähialueen työmiehiä heijastinliiveineen, mikä – ainakin minulle – on kunnon ruokapaikan merkki.