Ketä on kiittäminen Suomen ilmaisista kirjastoista? Saatan nyt vetää mutkia suoriksi, mutta ison kiitoksen ansaitsee ainakin Helle Kannila (1896–1972), jota kutsutaan kirjastoammattilaisten kantaäidiksi ja joka toimi pääarkkitehtina vuonna 1928 voimaan tulleelle Suomen ensimmäiselle kirjastolaille. Sen ansiosta yleisistä kirjastoista tuli kaikille avoimia ja maksuttomia.
Olen ollut kirjastojen hevijuuseri siitä asti, kun sain seitsenvuotiaana lainausoikeuden Tampereen pääkirjaston lastenosastolle, joka siihen aikaan sijaitsi nykyisen Kulttuuritalo Laikun pohjakerroksessa. On ollut hauska seurata kuluneiden vuosikymmenien aikana kirjastojen kehitystä nykyisen kaltaisiksi monipuolisiksi ja yhteisöllisiksi kansalaisten olohuoneiksi.
Kun reissaan eri puolilla Suomea, käyn lähes aina paikkakunnan kirjastossa. Lempikeitaitani ovat Seinäjoen Apila, Helsingin Oodi ja kotikaupunkini pääkirjasto Metso. Viihdyn myös Turun Sirius-korttelissa, joka koostuu kolmesta rakennuksesta: uudesta ja vanhasta kirjastorakennuksesta sekä entisestä maaherran virka-asunnosta.
Kaikkia keitaita yhdistyy avaruus. Rakastan Oodin kolmannen kerroksen Kirjataivasta, sen pilvimäistä kattoa ja valoisaa tunnelmaa. Apilan suurista ikkunoista voin ihailla Alvar Aallon arkkitehtuuria, kuten Lakeuden Risti -kirkkoa. Metsossa luen, opiskelen, tutkin mikrofilmejä, teen kirjoitustöitä ja tankkaan kahvilassa energiaa sinisen kupolikaton alla.
Mistä pääsenkin ikävään paikallisuutiseen. Kun Tampereen kaupunki äskettäin kilpailutti Metson kahvilatoiminnan, voittajaksi nousi suuri monikansallinen yhtiö Compass Group. Café Metsoa kahdeksan vuotta luotsannut ja erinomaisesti asiakkaitaan palvellut pienyrittäjä Kaisa Kalliolahti sai lähtöpassit, vaikka kaupunki strategiansa mukaan haluaa tukea ja suojella nimenomaan paikallista yrittämistä.
Samainen Compass Group operoi myös Oodin kahviloiden toimintaa nimellä Finland Food & Co.
Seinäjoella on sen sijaan päädytty toisenlaiseen ratkaisuun, sillä Apilan Opus-kahvilan toiminnasta vastaa Trimma ry eli sosiaalinen työpaja, joka auttaa ihmisiä opintojen pariin ja työmarkkinoille. Opus on yksi yhdistyksen valmennuspaikoista ja tarjolla on itsetehtyjä leivoksia, smoothieita, munkkeja, croissantteja, rahkaa, patonkeja ja salaattiannoksia. Helkkarin hyviä, voin todistaa.
Samaa voin sanoa Café Metson tarjoomasta, niin monet kerrat olen kirjastokahvilassa asioinut. Mutta se ei nyt riittänyt kaupungin viskaaleille.