Ensimmäiseksi huomaan katseen välttelemisen, kasvojen peittelyn. Maalausten henkilöt eivät halua kohdata katsojaa, vaan he piiloutuvat kukin tavallaan: kirjan taakse, verhon sisään, sohvannurkkaan. Osa yksinkertaisesti tähystää muualle, jonnekin kaukaisuuteen, ulos kuvasta.
Olen Tampereen taidemuseon väistötiloissa, Finlaysonin alueen Kutomosalissa, jossa on esillä Vuoden 2026 nuoren taiteilijan, turkulaisen taidemaalari Roope Itälinnan näyttely. Kokonaisuus on jaettu kahteen osaan, päivä- ja yönäkymiin. Päivänvalossa kuvatut hahmot vaikuttavat olevan kotonaan, tai ainakin hyvin pelkistetyissä, jopa karuissa sisätiloissa, kun taas naapurisalin tummassa tilassa kuljetaan ulkosalla, öisillä klubeilla tai varastorakennuksissa järjestetyissä reiveissä. Kaikista teoksista huokuu melankolia.
Näyttelyssä on myös pieni katseluhuone, jonka videolla Itälinna kertoo käyttämästään tekniikasta, suunnittelusta, fotorealististen teostensa aiheista ja teemoista sekä tavoitteistaan. Hän nimeää mm. vapauden, ryhmäytymisen ja yhteisöllisyyden työnsä ominaispiirteiksi ja kirittäjiksi sekä painottaa ideointi- ja suunnitteluvaihteen pitkällisyyttä. Tie lavastetusta valokuvasta valmiiksi maalaukseksi on usein kimurantti.
Katsojana viehätyin enemmän pimeän salin maalauksista, ehkä niiden värikylläisyyden ja öisen tunnelman vuoksi. Silti niistäkin vyöryy vahva yksinäisyyden kokemus. Itälinnan mukaan maalaukset voi tulkita pessimisminä tai eräänlaisena pettyneen idealistin kokemuksena nykyajasta. Ilon puuttuminen surettaa, mutta se ei estä näkemästä taiteilijan akryyli- ja öljyvärimaalauksissaan käyttämän tekniikan suvereenisuutta. Huikean hienoja töitä.
Vuoden nuori taiteilija 2026 -näyttely on avoinna Kutomosalissa 10.1.2027 saakka. Kuvassa on Endless Halls -niminen teos vuodelta 2024 (öljy ja akryyli kankaalle).