Tanjalotta Räikkä on kirjoittanut ja ohjannut hienon, karnevalistisen teoksen, joka huutaa sydämen kyllyydestä ihmisyyden, vapauden ja rakkauden puolesta.

Ihastuin ikihyväksi Markus Järvenpään yhden miehen taiturilliseen tulkintaan Dostojevskin Riivaajista.

Sari Mällinen ja Teija Auvinen tulkitsevat upeasti iäkkäitä sisaruksia, joille Tuonelan merkkivalo jo palaa!

Homo Secundus ottaa lujasti kantaa pienen ihmisen puolesta. Mutta onko jo liian myöhäistä pelastaa maailma?

Notre Damen kellonsoittaja osoittaa, miten korkea laatu, rohkeus ja elämyksellisyys konkretisoituvat teatterissa, kun tietotaito ja intohimo työhön läpäisee koko talon.

Onerva tasapainoilee ja yrittää selviytyä sosiaalisten paineiden ristiaallokossa. Mikä on aikuisen vastuu?

Toivotan roppakaupalla onnea uudelle Liikkuvalle Näyttämölle, joka luottaa katsojaan eikä pelkää tarttua suuriin teemoihin.

On esityksiä, jotka tahtoisin taltioida pulloon tai hologrammiksi. Monty Pythonin Spamalot Törnävän kesäteatterissa on sellainen.

Keisha Thompson kertoo kolmen kulttuurin katveessa varttuvan tytön tarinan maassa, jossa hallitseva katse on yhä valkoinen.