Kulttuurin rahoitus -tehtävä | Humak

Julkista avustusrahoitusta (1) tarkastelleeseen ryhmäämme kuului neljä jäsentä: Katri Kari, Marita Kraama, Annu Nietula ja minä, Eija Mäkinen. Verkkopalaverin pidimme Zoomin avulla maanantaina 1.7.2019. Lisäksi hyödynsimme WhatsAppia.

ALUKSI

Suomen Kulttuurirahaston julkaisemassa katsauksessa Rahan kosketus – Miten taidetta Suomessa rahoitetaan? (2015, 42) todetaan ytimekkäästi, että “[y]hteiskunta rahoittaa taiteilijoita saadakseen maailmaan taidetta. Päätöksillään se ohjaa, kuinka paljon ja minkälaista.”

Kun julkaisu ilmestyi, Teatterin Tiedotuskeskus TINFOn johtaja Hanna Helavuori kritisoi tiukasti katsauksen välittämää ansaitsemisen, vastikkeellisuuden ja ehdollisuuden ideologiaa; sitä että taiteilijan pitää ansaita olemassaolonsa yhteiskunnassa. Hänen mukaansa on ristiriitaista, että ”taidetta ja kulttuuria puolustavan säätiön julkaisusta välittyy eetos, jossa taiteen ja taiteilijoiden asema alkaa näyttäytyä kyseenalaiselta”. (R(p)ahan kosketus. Merkintöjä Hanna Helavuoren työpäiväkirjasta 28.08.2015.)

Miksi julkinen valta on panostanut kulttuuriin? Tutkija Olli Jakonen muistuttaa Suomen taidepoliittisessa käsikirjassa (2015, 20–21) että vaikka kansallista kulttuuripolitiikkaa ei Suomessa ollut sen nykymerkityksessä vielä 1800-luvulla, kulttuuri valjastettiin nationalistisessa hengessä suomalaisen valtion ja kansakunnan rakennusprojektin avuksi.

Taidepolitiikan vaikutuksella syntynyttä Suomen taiteen kultakautta 1880-luvulta 1910-luvulle pidetäänkin aikana, jolloin suomalaiselle taiteelle luotiin kansallinen ilme ja samalla koko suomalaisen taiteen perusta. Voidaan ajatella, että jo tuolloin kulttuuri, taide ja taiteilijat nähtiin valtion taholta investointeina, joihin panostamalla saatiin hyötyä.

VALTION MOTIIVI JA KANAVAT

Kuten Pasi Saukkonen kirjoittaa (2014, 6), valtiolla on ollut välineitä – avustuksia, apurahoja, palkintoja, professuureja, eläkkeitä – taiteen ja taiteilijoiden tukemiseen Suomessa jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Suomalaisen kulttuuripolitiikan yksi keskeisistä tavoitteista on ollut taata kansalaisten tasa-arvoinen asema kulttuuripalvelujen suhteen riippumatta heidän sosiaalisesta, taloudellisesta tai alueellisesta asemastaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävänä on sen oman määritelmän mukaan ”[h]uolehtia kulttuurin toimialan lainsäädännöstä, hallintorakenteesta ja -käytännöistä, rahoituksesta, strategisesta ohjauksesta ja muista yleisistä toiminnan ja sen kehittymisen edellytyksistä. Kulttuuripolitiikan toimialaan kuuluvat mm. taiteen ja kulttuurin alat, museot ja kulttuuriperintö, kirjastot, kulttuurivienti ja luova työ.” (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019a.)

Nykyään valtion tukea taiteelle ja kulttuurille kanavoidaan kahdesta pääasiallisesta lähteestä: kerätyistä veroista ja Oy Veikkaus Ab:n tuotosta. Valtionhallinnossa merkittävin taiteen ja kulttuurin rahoittaja on opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kuluvana vuonna taiteen ja kulttuurin osuus valtionbudjetissa on noin 448 miljoonaa euroa, josta puolet rahoitetaan rahapelitoiminnan tuotolla (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019b). Jos ajatellaan, että taide on kansalaisten perusoikeus, on eräänlaista uhkapeliä sekin, että taiteen rahoitus (lue: taiteilijoiden toimeentulo) on Pitkävedon ja peliautomaattien varassa.

Käytännössä valtion taloudellisen tuen kulttuurille ja taiteelle jakaa Taiteen edistämiskeskus eli Taike, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtakunnallisesti toimiva asiantuntijavirasto. Taike ja sen yhteydessä toimivat 20 taidetoimikuntaa ja kaksi apurahalautakuntaa jakavat apurahoja ja avustuksia taiteen ja kulttuurin edistämiseen noin 35 miljoonaa euroa vuodessa.

Apurahat on tarkoitettu yksityishenkilöille tai heidän muodostamilleen työryhmille, kun taas avustukset ja erityisavustukset rekisteröidyille ja oikeuskelpoisille yhteisöille, kuten järjestöille, yhdistyksille, osuuskunnille, yrityksille ja kunnille. Toiminta-avustusta saa vuosittain yli 150 yhteisöä, yhteensä yli 8 miljoonaa euroa. Erityisavustuksia jaetaan noin 2,7 miljoonaa vuodessa. (Taiteen edistämiskeskus 2019) Valtionavustuksia jakaa myös Museovirasto.

Listat ja hakuajat taiteilijoille myönnettävistä apurahoista ja yhteisöille tarkoitetuista avustuksista kerrotaan Taiteen edistämiskeskuksen Apurahat ja avustukset -verkkosivulla. Opiskeluryhmämme jäsen Marita Kraama on tehtävävastauksessaan kartoittanut ja yksilöinyt apurahat erinomaisella tavalla.

Valtio rahoittaa kulttuuria ja taidetta teatteri- ja orkesterilaissa säädetyn valtionosuusjärjestelmän kautta, toisin sanoen valtio osallistuu kunnallisten kulttuuripalvelujen eli niin sanottujen VOS-laitosten rahoitukseen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019c.)

Esittävän taiteen VOS-järjestelmää on pitkään haluttu uudistaa, koska se asettaa pienet, keskisuuret sekä vapaan kentän toimijat vaikeaan ja epäreiluun asemaan. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen kesäkuussa 2019 julkistamassa ohjelmassa luvataan toteuttaa esittävien taiteiden valtionosuusjärjestelmän uudistus taiteen toimintaedellytysten parantamiseksi. Myös taiteilija-apurahojen tasoa aiotaan nostaa (Valtioneuvosto 2019).

Valtio kanavoi kulttuurille ja taiteelle rahaa myös Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEKin kautta, joka rahoittaa elokuva- ja tv-tuotantoja sekä myöntää avustuksia digitaalisiin päätelaitteisiin soveltuvien kulttuurisisältöisten teosten, ohjelmien, pelien ja palveluiden tuotekehitykseen. Kulttuuri- ja rakennusperintökohteiden hoitamiseen ja entisöimiseen valtio myöntää taloudellista tukea ELY-keskusten kautta. (ks. Kopiosto 2019, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019d)

KUNNAT

Kunnallinen kulttuuritoiminta perustuu lakiin kuntien kulttuuritoiminnasta, mikä käytännössä tarkoittaa, että kunnat vastaavat alueensa kulttuurin peruspalveluista. Kuntien kulttuuripalvelut sisältävät yleiset kulttuuripalvelut, kirjastopalvelut, teatteri-, tanssi- ja sirkustoiminnan, musiikkitoiminnan sekä taiteen perusopetuksen, joihin kunnat panostavat vuosittain lähes 800 miljoonaa euroa. Keskimäärin se tekee 140 euroa asukasta kohden (Suomen Kuntaliitto 2019).

Kunnat tekevät yhteistyötä yksittäisten taiteilijoiden, vapaiden ryhmien ja vakiintuneiden yhteisöjen kanssa. Lisäksi ne myöntävät resursseistaan riippuen eri suuruisia apurahoja, stipendejä ja toiminta-avustuksia taiteilijoille, ryhmille, järjestöille, yhdistyksille ja yhteisöille.

ESIMERKKINÄ TAMPERE

Tampereen kaupunki myöntää toiminta-avustusta yhdistyksille ja yhteisöille, jotka ovat toimineet vähintään yhden kalenterivuoden ennen avustuksen hakua ja jotka ovat rekisteröityjä tai todistettavasti jättäneet rekisteröintihakemuksensa. Myönnetyt toiminta-avustukset vaihtelevat suuruudeltaan 1500 eurosta 45000 euroon. Poikkeuksiakin on, kuten Tampereen Taiteilijaseura ry, joka sai vuonna 2017 yli 180 000 euroa.

Ammattitaiteilijoiden stipendejä voivat hakea ammattitaiteilijoina työskentelevät, Tampereella kirjoilla olevat yksityishenkilöt. Myönnetyt stipendit ovat olleet keskimäärin 1000–3000 euroa. Tampereen kaupungin lahjoitus- ja tukirahastosta myönnetään avustuksia ja apurahoja mm. luovaa sekä esittävää taiteellista toimintaa varten sekä ammatti- tai muun kirjallisuuden hankkimiseksi erityiskirjastoihin. Myönnetyt avustukset ovat olleet suuruudeltaan 300–700 euroa.

Lisäksi Tampereen kaupunki myöntää yhdistyksille, yhteisöille, työryhmille ja itsenäisille tuottajille ja taiteilijoille Tampereella järjestettävien kaikille avoimien tapahtumien järjestelyistä aiheutuviin kuluihin. Keskimääräinen tuki on 300–1000 euroa. Tampereen kaupungilta on myös mahdollista hakea erillisavustusta kulttuurin kertaluontoisille suurtapahtumille (Tampere 2019).

SÄÄTIÖT

Suomessa on rekisteröityjä säätiöitä 2850, joista 800 myöntää apurahoja. Toukokuussa julkistetun selvityksen mukaan säätiöt tukivat vuonna 2017 taidetta ja kulttuuria lähes 62 miljoonalla eurolla. Kolmen vuoden aikana tukea myönnettiin yli 155 miljoonaa euroa. Summa on todellisuudessa vielä suurempi, sillä lukuihin ei ole sisällytetty esimerkiksi säätiöiden ylläpitämien taiteilijaresidenssien kustannuksia tai omia kulttuurihankkeita. Säätiöt tukevat entistä enemmän uusia ja vähäisen julkisen tuen varassa toimivia aloja, kuten lasten kulttuuria, sirkusta sekä tanssi- ja valokuvataidetta. (Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta 2019).

Säätiöiden toimintaperiaatteita ja apurahojen myöntämisperusteita voi tarkastella mm. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan verkkosivustolla sekä Aurora-tietokannasta.

LÄHTEET

Helavuori, Hanna (2015): R(p)ahan kosketus. Teatterin Tiedotuskeskus Tinfo. Viitattu 26.7.2019 https://www.tinfo.fi/fi/Rpahan_kosketus

Jakonen, Olli (2015): Kansakunnasta kansalliseen kilpailukyky-yhteisöön. Teoksessa Koitela, Jussi (toim.) (2015): Suomen taidepoliittinen käsikirja. Baltic Circle – Checkpoint Helsinki. Viitattu 26.7.2019 https://issuu.com/suomentaidepoliittinentapahtuma/docs/suomentaidepoliittinenkasikirja

Koitela, Jussi (toim.) (2015): Suomen taidepoliittinen käsikirja. Baltic Circle – Checkpoint Helsinki. Viitattu 26.7.2019 https://issuu.com/suomentaidepoliittinentapahtuma/docs/suomentaidepoliittinenkasikirja

Kopiosto (2019): Avekin tuet. Viitattu 26.7.2019. https://www.kopiosto.fi/AVEK/tuen-hakijoille/avekin-tuet/

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019a): Kulttuuri. Viitattu 26.7.2019 https://minedu.fi/kulttuuri

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019b): Kulttuurin ja taiteen rahoitus ja ohjaus. Viitattu 26.7.2019 https://minedu.fi/kulttuuri/ohjaus-ja-rahoitus

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019c): Teattereiden ja orkestereiden valtionosuudet. Viitattu 26.7.2019 https://minedu.fi/teattereiden-ja-orkestereiden-valtionosuudet

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019d): Erityisperustein myönnettävät avustukset. Viitattu 26.7.2019 https://minedu.fi/avustukset/avustus/-/asset_publisher/erityisperustein-myonnettavat-avustukset

Saukkonen, Pasi (2014): Vankka linnake, joustava sopeutuja vai seisova vesi? Suomalaisen kulttuuripolitiikan viimeaikainen kehitys. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen verkkojulkaisuja 23/2014. Viitattu 26.7.2019 https://www.cupore.fi/fi/julkaisut/cuporen-julkaisut/pasi-saukkonen-vankka-linnake-joustava-sopeutuja-vai-seisova-vesi

Suomen Kulttuurirahasto (2015): Rahan kosketus – Miten taidetta Suomessa rahoitetaan? Viitattu 26.7.2019 https://www.skr.fi/sites/default/files/tiedostot/Rahan_kosketus.pdf

Suomen Kuntaliitto (2019): Kuntien näkökulma kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelupalveluihin Kunnat kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluiden järjestäjänä. Hallitusneuvottelujen Kulttuuri-, nuoriso- ja liikunta-asioita käsittelevä erillisryhmä 16.5.2019. Viitattu 26.7.2019 https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Kuntien%20näkökulma%20kulttuuri-%2C%20liikunta-%20ja%20nuorisopalvelupalveluihin_Kunnat%20kulttuuri-%2C%20liikunta-%20ja%20nuorisopalveluiden%20järjestäjänä.pdf

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta (2019): Tuore selvitys: säätiöt tukivat taidetta ja kulttuuria lähes 62 miljoonalla eurolla vuonna 2017, kolmessa vuodessa tukea yli 155 miljoonaa. Viitattu 26.7.2019 https://www.saatiopalvelu.fi/juttuarkisto/tuore-selvitys-saatiot-tukivat-taidetta-ja-kulttuuria-lahes-62-miljoonalla-eurolla-vuonna-2017-kolmessa-vuodessa-tukea-yli-155-miljoonaa.html

Taiteen edistämiskeskus (2019): Apurahat ja avustukset. Viitattu 26.7.2019 https://www.taike.fi/fi/apurahat-ja-avustukset

Tampere (2019): Kulttuurin tekijöille. Viitattu 26.7.2019. https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/kulttuurin-tekijoille.html

Valtioneuvosto (2019): Osallistava ja osaava suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:23. Viitattu 26.7.2019 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/VNT_1+2019.pdf

error: Content is protected !!