En koskaan unohda äimistystä, jonka koin Näsinmäen hautausmaalla Porvoossa. Näin ensimmäisen kerran J. L. Runebergin haudan, korkealle kummulle sijoitetun komean, mustasta graniitista tehdyn muistomerkin. Mutta missä on vaimokulta, ihmettelin, kun tekstissä mainittiin ainoastaan kansallisrunoilijan tiedot. Sitten tajusin luikahtaa hautapaasin takapuolelle – ja sieltä, muistomerkin osin sammaloituneesta kivijalasta löysin maininnan Fredrika Runebergista, yhdestä aikansa sivistyneimmistä naisista.
Runsas parikymmentä vuotta sitten, kun Porvoossa valmisteltiin kansallisrunoilijan 200-vuotisjuhlia, Runebergien kodista löytyi yllättäen Fredrikan muistikirja, johon hän oli tallentanut reseptejä sekä kodin- ja sairaanhoitoon liittyviä vinkkejä. Se päätettiin julkaista kirjana, ja minäkin sen hankin asuessani aikoinani Länsirannalla. Nyt tiedän, miten esimerkiksi kuumetauti taltutetaan ensimetreillä: sekoitetaan kunnon ryyppy, johon tulee koiruohoa, siankärsämöä, kamomillankukkia, karvaita pippureita, inkivääriä sekä paloviinaa!
Kirjasta löytyy tietenkin myös runebergintortun valmistusohje. Niitä (huom! monikossa) Johan Ludvig söi mielellään aamuisin snapsin kera. Minä pääsin tänäkin vuonna Fredrikaa ja keittiöpiikoja huomattavasti helpommalla, kun kävin hakemassa kyseisen herkun lähikaupasta.