”Eksymällä kuvitelmiin siitä, mitä elämäni olisi voinut olla, menettäisin kaiken, mitä se oli ollut.”
Tunnistan helmasyntini Thomas Hopen ajatuksesta. Hän on Milla Keräsen luoma hahmo, jonka seikkailuja 1700-luvun Skotlannissa olen viime päivät seurannut. Kuunkiroajat-romaani (Avain 2025) on kiehtova tieteen ja taikauskon cocktail.
Kyseessä on trilogia, ja viime syksynä ilmestynyt Kuunkiroajat on sen toinen osa. Keränen on haastatteluissa kertonut, että kirjat voi lukea missä järjestyksessä tahansa. Ensimmäinen osa, Kaarneen varjo, pohjustaa ja valottaa mielestäni varsin hyvin tätä toista osaa. Itse tykkään lukea kirjat ilmestymisjärjestyksessä.
Kun kirjasarjan ensimmäisessä osassa Thomas Hope rimpuili valintojensa kanssa Suomen Turussa, tässä toisessa osassa hän on palannut kotimaisemiinsa Skotlantiin; samoille seuduille, missä hänen edesmennyt ystävänsä Alexander Keith on sekoittanut parikymmentä vuotta aiemmin paikallisten kuvioita jakobiittikapinan kynnyksellä.
Kahdessa aikatasossa etenevä tarina kuvaa Edinburghin seurapiirien juonitteluja, elintoimintojen salaisuuksia setvivien tieteentekijöiden taivalta ja haudanryöstäjien arkea. Keränen luotaa tälläkin kertaa kiinnostavalla tavalla aikakauden naisten asemaa, rooleja, odotuksia ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Hyvää settiä, suosittelen.