Elokuvan alku on vahvasti symbolinen. Orpokodin tyttöjen kasvatuksesta vastuussa oleva johtajatar riistää pihalta löytyneet kissanpennut emoltaan, pussittaa ne painavan kiven kanssa ja heittää vikisevän paketin kanaaliin. Ryhmä nuoria naisia katsoo järkyttyneinä pentujen julmaa kohtaloa, eikä katsojalta mene rinnastus ohi.
Damiano Michieletton Primavera on lainannut nimensä yhdeltä elokuvan henkilöltä, Antonio Vivaldilta, tai paremminkin hänen neljän viulukonserton sarjastaan. Symboliikkaa tässäkin, sillä Neljä vuodenaikaa aloittava Kevät kuvaa heräämistä, jonkin uuden alkua elämässä. Siitä on kyse, kun parikymppinen Cecilia saa luovan säveltäjän myötä kimmokkeen katsoa itseään, mahdollisuuksiaan ja tulevaisuuttaan toisin.
Tykkään isosti huolella toteutetuista epookkidraamoista, ja sellainen on myös syksyllä 2025 Toronton elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut Primavera, joka sijoittuu Venetsian Ospedale della Pietàan. Vuonna 1346 perustettu Pietà oli paitsi hylätyille lapsille tarkoitettu orpokoti myös kuuluisa ja erittäin arvostettu tyttöjen musiikkikoulu, jonka konserteissa vierailivat jopa kuninkaalliset. Siellä on varttunut myös Cecilia, taitava viulisti, jonka lahjakkuus lumoaa Vivaldin.
Maestron ja muusan tarina pohjautuu osin tositapahtumiin, osin Tiziano Scarpan romaaniin Stabat mater, joka sai vuonna 2009 Italian arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Premio Stregan. Cecilian vastine tosielämässä oli Pietàn oppilaista kuuluisin, Anna-Maria, jolle Vivaldi sävelsi useita viulukonserttoja. Mutta toisin kuin Anna-Maria, joka eli orpokodissa elämänsä loppuun saakka, Michieletto on kehinyt Cecilialle toisenlaisen, toisaalta karmivan, toisaalta toivoa antavan kohtalon.
Primaveran keskeisiä teemoja ovat kielletyt tunteet, naisen alistettu asema ja rahan valta. Sen sanoo ääneen myös Cecilia (roolissa lumoava Tecla Insolia), jonka orpokoti on ”myynyt” aviovaimoksi sodasta palaavalle sotilasupseerille: ”Kyse on aina rahasta.” Niiden ohi nousee kuitenkin taidelajeista se, joka läpäisee kaikki aistit ja osuu suoraan sydämeen: musiikki. Se soi mahtavalla tavalla läpi koko elokuvan ja sai minut saman tien selaamaan kaupunkini tulevaa konserttitarjontaa.
Hieno, kaunis ja koskettava elokuva, suosittelen vahvasti. Primavera on toistaiseksi ohjelmistossa ainakin Arthouse Cinema Niagarassa Tampereella.