Takakanteen nostettu mainoslause – ”Kirja, joka on helppo lukea, mutta vaikea unohtaa.” – pitää kutinsa alusta loppuun asti. Norjalaisen Trude Teigen romaanin teksti soljuu vaivattomasti eteenpäin ja avaa lukijalle niin toisen maailmansodan aikaisen maailman kuin nykynaisen aatokset, kun minäkertoja Juni lähtee selvittämään äitinsä ja isoäitinsä salaisuuksia.
Isoäiti tanssi sateessa (WSOY 2025) kulkee kahdessa ajassa: toisen maailmansodan loppuvaiheessa, jolloin parikymppinen Tekla rakastuu Demministä kotoisin olevaan sotilaaseen Ottoon ja karkaa tämän kanssa sodan hävinneeseen Saksaan, sekä tarkemmin määrittelemättömässä nykyajassa, jossa väkivaltaisessa parisuhteessa elänyt Juni hakee ratkaisuja niin oman elämänsä ongelmiin kuin sukunsa vaikenemiin tapahtumiinkin.
Tarinassa on myös kolmas nainen, Teklan tytär ja Junin äiti Lilla, mutta hän jää henkilönä muiden varjoon. Lukija ymmärtää jo varhain, että Teklan historia, ratkaisut ja ennen kaikkea päätös vaieta menneisyydestä ovat muovanneet tyttären persoonaa ja kallistaneet tämän kohtalon kohti luisua.
Miten käy Junin? Leimaavatko edeltävien sukupolvien kokemukset hänenkin tiensä vai pelastaako hänet rakkaus; teema, joka kulkee vahvana, monisäikeisenä, intohimoisena ja paikoin kaiken kärsivänä Teigen romaanissa.
Pidän siitä, miten kirjailija kuvaa henkilöidensä ajatuksia ja pyrkimyksiä tilanteissa, jotka eivät ole millään tavalla yksiselitteisiä. On helppoa olla jälkiviisas lukija 2020-luvulla, kun tietää, millaisiin hirmutekoihin kansallissosialismi johti. Sodan raadollisuus ja väkivalta kidutuksineen, raiskauksineen ja tappamisineen on Teigen romaanissa alati läsnä. Hän piirtää taitavasti esiin myös kaiken sen kurjuuden ja sekasorron, johon sodan hävinnyt Saksa joutui niin lännestä kuin idästäkin tulleiden miehittäjien aikana.
Isoäiti tanssi sateessa on historiallista tosiaineistoa hienosti hyödyntävä romaani, jonka tutka ulottuu nykyaikaan asti. Se pakottaa lukijan pohtimaan omia asenteitaan, näkemyksiään ja vaikuttimiaan. Kirjan etuliepeessä mainitaan, että romaani herätti kotimaassaan vuonna 2015 ilmestymisensä jälkeen kiivasta keskustelua saksalaisten kanssa seurustelleiden norjalaisten naisten kohtelusta, mikä lopulta johti valtion esittämään viralliseen anteeksipyyntöön. En ihmettele. Teos on todella vaikuttava ja sen henkilöt ja tapahtumat jäävät mieleen pitkäksi ajaksi. Vahva suositus.
Isoäiti tanssi sateessa -romaanin on suomentanut Saara Kurkela. Kirjan kauniin kannen on suunnitellut Ville Laihonen.