Ystävien kommentit ja kritiikit pitivät paikkansa: Ryhmäteatterin Missä kuljimme kerran on poikkeuksellisen hieno esitys Suomen sisällissodan tapahtumista ja kahtia jakautuneen maan veritekojen seurauksista. Hetkeksikään ei unohdu se tosiseikka, että katson näytelmää reaalisella tapahtumapaikalla. Suomenlinnan vankileirillä kuoli yli 1000 punakaartilaista nälkään, tauteihin ja teloituksissa.
Riikka Oksasen sovitus ja ohjaus Kjell Westön 20 vuotta sitten ilmestyneestä romaanista on hallittu, tunteikas, paikoin jazzahtavan kupliva ja samalla tappamisen jäljet raastavasti esiin nostava näkemys. Ensemblen näyttelijäntyö kaikkine musiikki- ja laulunumeroineen on läpikotaisin vaikuttavaa, tarkkaa, syvää ja vivahteikasta. Tähtipölyä leijuu ilmassa isosti.
”Ihminen on omimmillaan kameleonttina”, yksi eloon jääneistä sanoo tarinan loppumetreillä. Jään aprikoimaan toteamuksen kaksoismerkitystä. Miten paljon ihminen on valmis muuttamaan itseään tullakseen hyväksytyksi tai selviytyäkseen pahojen tekojensa ja sisäisten demoniensa kanssa? Samalla mietin näyttelijöitä ja sitä, miten moneksi he kykenevät muuttumaan – ei vain tässä esityksessä vaan koko pitkän uransa aikana.
Kun palaan lautalla Helsingin Kauppatorin rantaan, katseeni haravoi seinälle kiinnitettyä karttaa. Susisaari – miten osuva nimi tähän hetkeen, tähän paikkaan. Suurin uhka ei ole luonto vaan toinen ihminen, joka on itsekkyydessään, ylenkatseellisuudessaan ja kostonhalussaan vaarallinen peto.
Ryhmäteatterin Missä kuljimme kerran nähdään Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnakkeessa 29.8.2026 asti. Rooleissa: Annika Hartikka, Ville Hilska, Satu Tuuli Karhu, Santtu Karvonen, Robert Kock, Juha Kukkonen, Iina Nyländen (TeaK) ja Miiko Toiviainen. Esityksen todella hienon musiikin on säveltänyt ja sanoittanut Antti Autio.