Kiitos Angela, Joe, Piña ja Hawk! Järjestitte niin riemastuttavan kohtaamisen kaikkine tunteineen, paljastuksineen, traumoineen, sarkastisine sananvaihtoineen ja yhteentörmäyksineen, että hymähtelen näkemälleni yhä, vaikka elokuvasta on kulunut jo pari päivää.
Olivia Wilden ohjaama The Invite kertoo kahden naapuripariskunnan illanvietosta, joka ottaa uusia kierroksia sitä mukaa, mitä syvemmälle sielun- ja yhteiselämän salaisuuksiin sukelletaan. Tarinan kaikki tapahtumat – lukuun ottamatta alun parin minuutin pyöräilymatkaa San Franciscon maisemissa – sijoittuvat Angelan (Olivia Wilde) ja Joen (Seth Rogen) vastaremontoituun ja ensin mainitun hartaudella sisustamaan asuntoon, jonne Piña (Penélope Cruz) ja Hawk (Edward Norton) saapuvat ensivierailulle. Eräänlainen suljetun paikan mysteeri siis, jossa murhan sijasta ratkotaan ennakkoluuloja, tulehtunutta parisuhdetta, seksielämää ja puolisoiden katkennutta yhteyttä.
Elokuvan valttikortteja on kaksi: järisyttävän taitavat näyttelijät ja viiltävän terävä, sähäkästi siksakkaava ja ennen kaikkea hersyvä vuoropuhelu, joka toi mieleeni Hollywoodin 1930- ja 40-luvun parhaimmat screwballkomediat. The Invite tarjoaa myös fyysistä komiikkaa, kiitos Seth Rogenin, jonka ele- ja kehonkieli on paikoin suorastaan mustanpuhuvaa.
Antaisin väärän todistuksen, jos leimaisin tämän mestarillisen nelinpelin silkaksi komediaksi. Elokuvan ydin on paljon stydimpi, täynnä kipua, turhautumista ja rakkauden nälkää, ja juuri se tekee katsomisesta niin säväyttävän. Kaiken naurun ja naurettavuuden alla kulkee hyytävän kylmä ja pelottava sisin, jonka uskon osuvan meihin kaikkiin yleisössä.
Kehun lopuksi kuvaaja Adam Newport-Berran panoksen. Miten taitavasti kamera kulkee asunnossa tukien erinomaisesti näyttelijöiden työtä ja valottaen tarinan kerroksisuutta ja ohjauksen painopisteitä. Aion ehdottomasti katsoa elokuvan uudelleen. The Invite on toistaiseksi ohjelmistossa ainakin Cinema Niagarassa Tampereella.