Aina toisinaan kohdalle osuu kirja, jota ei kerta kaikkiaan malta laskea käsistään. Patrick Radden Keefen tietokirja 19-vuotiaan Zac Brettlerin kuolemasta, Lontoon eliittipiireistä, siirtolaisuudesta, korruptiosta ja poliisiviranomaisten toiminnasta on sellainen. Trillerin tavoin etenevä Valehtelijoiden kaupunki (Gummerus 2026, suomennos Maija Heikinheimo) avaa Thames-joen varrelle nousseen metropolin pimeitä puolia ja pakottaa muun muassa miettimään, millaisia arvoja gigarikkaiden elämäntapaa ja tempauksia tulviva sosiaalinen media tarjoaa nykynuorille.
Tarina käynnistyy Ison-Britannian ulkomaan tiedustelupalvelun eli MI6:n päämajan kulmilta. Joen toisella puolella kohoavan tornitalon viidennen kerroksen parvekkeelta hyppää nuori mies, jonka ilmalento tallentuu MI6:n valvontakameraan. On aamuyö 29. marraskuuta 2019, ja Brettlerin perheen häkellyttävä retki huijareiden, kiinteistökeinottelijoiden ja murhamiesten maailmaan on alkamassa.
The New Yorker -lehden tutkivana journalistina vuodesta 2012 työskennellyt Keefe sai vinkin tapauksesta kolme vuotta sitten, kesällä 2023. Julkisuudessa Zacin kuolemaa ei ollut käsitelty. Keefe yllättyi tiedosta, miten Zac oli elänyt kaksoiselämää ja esittänyt olevansa venäläisen oligarkin poika; tosiasia, joka oli tullut myös Zacin vanhemmille täydellisenä yllätyksenä. Valehtelijoiden kaupunki kuvaa vahvasti vanhempien kokemaa surua, hämmennystä ja kasvavaa turhautumista, kun poliisiviranomaisten toiminta tapauksen selvittämiseksi alkaa vaikuttaa monin tavoin epäpätevältä.
Kiehtovan ja jännittävän kirjasta tekee Keefen tapa tarkastella perhetragedian kautta Lontoon siirtolaishistoriaa, korruptiota ja nykyajan raakaa alamaailmaa sekä niiden kytköksiä taloudelliseen ja poliittiseen eliittiin. Hän myös taustoittaa tarkasti Zacin loppuelämän vaiheisiin likeisesti liittyneiden huumekauppiaan ja ikääntyvän gangsterin Verinder Sharman sekä liikemies Akbar Shamjin motiiveja ja tekoja.
Ehkä häkellyttävimpänä asiana koin paitsi kirjassa esiin nostetut Suur-Lontoon poliisitoimen lukuisat virheet myös Zacin valinnat. Miksi hän keksi itselleen alter egon Zac Ismailovina? Hän varttui ylemmän keskiluokan perheessä ja kävi niin sanottuja hyviä kouluja, mutta silti hän sai lähes pakkomielteeksi luonnehdittavan hingun nousta yltiörikkaiden joukkoon. Uskoiko hän todella elokuvien ja sosiaalisen median välittämiä mielikuvia menestyjien elämäntavasta, kuten kirjassa annetaan ymmärtää? Ja miten ihmeessä hän onnistui pettämään niin helposti varakkaita liikemiehiä ja parkkiintuneita rikollisia?
Kirjan lopussa julkaistut lähteet osoittavat, miten valtavan määrän aineistoa – poliisin kuulustelupöytäkirjoja, sähköposteja, tekstiviestejä, valvontakameroiden tallenteita, kirjoja, lehtiartikkeleita, verkkosivustoja, tv-ohjelmia, haastatteluja – Patrick Radden Keefe on käynyt läpi tietokirjaansa tehdessään. Syvän kumarruksen arvoista työtä. Varasin jo kirjastosta hänen edellisen teoksensa Rogues: True Stories of Grifters, Killers, Rebels and Crooks, johon on koottu hänen The New Yorkerissa julkaistuja tekstejään.