Bisnesoppia isältä tyttärelle

Yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Wes Andersonin elokuvat ovat niitä, jotka pitää katsoa moneen kertaan, mieluiten kuvatulva toistuvasti pysäyttämällä, koska kaikkea nähtäville pantua ei vain pysty sisäistämään kertakatsomisella. Se pätee myös kesäkuun alussa ensi-iltansa saaneeseen Foinikialaiseen juoneen, jonka visuaalinen ilme on ohjaajan aiemman tuotannon tavoin runsas, harkitun asetelmallinen ja täynnä kiehtovia yksityiskohtia.

Kuvataiteen ystäville elokuva on todellinen bongauskohde, sillä lukuisten upeiden taidejäljennösten rinnalla nähdään aitoja mestariteoksia, kuten Auguste Renoirin veljenpojastaan vuonna 1889 tekemä muotokuva Enfant Assis en Robe Bleue ja René Magritten öljyvärimaalaus The Equator vuodelta 1942.

Mutta eipäs kiirehditä asioiden edelle vaan niputetaan ensin perusasiat.

Kaupantekoa 1950-luvun Lähi-idässä

Foinikialainen juoni sijoittuu 1950-luvun kuvitteelliseen Lähi-idän valtioon Foinikiaan. Elokuvan päähenkilö on Zsa-Zsa Korda (Benicio del Toro), yltiörikas ja moraaliltaan poikkeuksellisen häilyvä teollisuuspamppu, joka elokuvan alussa joutuu jälleen salamurhayrityksen kohteeksi mutta selviytyy rajusta lento-onnettomuudesta hengissä. Hän päättää vihkiä nunnakokelaana luostarissa elävän tyttärensä Lieslin (Mia Threapleton) liiketoimintansa salaisuuksiin, jotta tämä voisi saattaa loppuun valtavan infrastruktuurihankkeen, mikäli Zsa-Zsa saisi surmansa.

Moniosaisen suunnitelman yksityiskohdat löytyvät numeroiduista kenkälaatikoista. Ne toimivat samalla karttana monin tavoin poukkoilevalle juonelle. Anderson on kertonut napanneensa idean edesmenneeltä apeltaan, libanonilaiselta rakennusinsinööri Fouad Maloufille, joka on toiminut mallina Kordalle ja jolle ohjaaja on omistanut elokuvansa.

Zsa-Zsa Kordalla on 9 poikaa, mutta hän ohittaa heidät kaikki nimittäessään Lieslin perijäkseen. Valinta ei ole yksioikoinen, sillä tyttären moraalinen kompassi näyttää usein eri suuntaan kuin teollisuusmogulin periaatteet ja pyrkimykset. Isän ja tyttären suhteen kompleksisuus onkin yksin elokuvan teemoista.

Kun Zsa-Zsa ja Liesl lähtevät sangen vaaralliseksi osoittautuvalle rengasmatkalle tapaamaan liikekumppaneita ja saattamaan diilit päätökseen, kaksikon seuraan liittyy Kordan hallinnolliseksi avustajakseen palkkaama norjalainen hyönteistutkija Björn Lund (Michael Cera), josta paljastuu paljon muutakin tarinan myöhemmissä vaiheissa.

Mikä meitä odottaa tuonpuoleisessa?

Wes Andersonin aiempaan tuotantoon verrattuna Foinikialainen juoni käsittelee yllättävän vahvasti uskon ja hengellisyyden teemoja. Ne eivät nouse esiin vain Lieslin jo lapsuudessaan tekemän valinnan [lue: muutan luostariin] ja kirkollisen esineistön kautta, vaan uskonnollinen kuvasto näyttäytyy ennen muuta Zsa-Zsan kuolemanrajakokemuksissa, jotka mustavalkoisuudessaan ja unenomaisuudellaan tuovat mieleen Ingmar Bergmanin mm. Seitsemässä sinetissä esittelemän tuonpuoleisen elämän.

Niissä esiintyy Jumalan (Bill Murray) ja enkeleiden ohella Kordan kolme kuollutta vaimoa (murhia? itsemurhia? onnettomuuksia?) ja monenlaista itselleni vaikeasti avautuvaa symboliikkaa, kuten tapettu hirvieläin täynnä kultakolikoita (uhrilahja? hyvitys?).

Toistuvien kuolemanvaaratilanteiden rinnalla elokuvassa nähdään hengenpelastusoperaatioita: Zsa-Zsa ottaa luodin liikekumppaninsa puolesta, Björn Lund pelastaa pomonsa hukkumasta suohon jne. Katsoja jää pohtimaan sankareiden motiiveja ja toisaalta pelastetuksi tulemisen hintaa. Kenen henkiriepu on tarinassa halpa, kenen kallis?

Kuoleman teema on läsnä myös monissa yksityiskohdissa, kuten Lundin mukanaan kuljettamissa ja matkalla bongaamissaan hyönteisissä (rukoilijasirkka, pillerinpyörittäjä), Lieslin jalokivin koristellussa tikarissa, Zsa-Zsan ikään kuin liikelahjoina tarjoamissa kranaateissa, Anubisin ja Neftysin hahmoilla koristelluissa uurnissa ja vaaseissa.

Kunnianosoituksia ja silmäniskuja

Lainasin äskettäin kirjastosta brittiläisen toimittaja Adam Woodwardin vuonna 2024 julkaistun teoksen The Worlds of Wes Anderson – The Influences and Inspiration Behind the Iconic Films (Frances Lincoln), joka on kiehtovaa luettavaa. Siinä kirjoittaja käy läpi Andersonin tuotantoa ja nostaa hauskasti ja kattavasti esiin niitä elokuvia ja visuaalisia esikuvia, joista ohjaaja on saanut vaikutteita ja joille hän tekee monella tavalla kunniaa omissa elokuvissaan.

Mukana on tunnettuja klassikkoja – Alfred Hitchcockin, Jean-Luc Godardin, Akira Kurosawan, Michael Powellin, Jean Renoirin ja Orson Wellesin elokuvia – ja kuvataiteen puolelta kirjoittaja mainitsee mm. Pieter Brueghel vanhemman ja Mark Rothkon teokset. Joukossa on toki paljon Woodwardin tulkintaa, eikä kaikesta tarvitse olla hänen kanssaan samaa mieltä.

Myös Foinikialainen juoni on herättänyt vilkasta keskustelua Andersonin inspiraation lähteistä mm. Reddit-alustalla, ja elokuvan nähneet ovat nimenneet mahdollisia esikuvia: David Leanin Arabian Lawrence, Carol Reedin Kolmas mies sekä Bagdadin varas, jolla oli Imdb:n mukaan peräti kuusi ohjaajaa: Ludwig Berger, Michael Powell, Tim Whelan, Alexander Korda, Zoltan Korda ja William Cameron Menzies. Myös Peter Greenawayn elokuvat mainittiin, varsinkin Kokki, varas, hänen vaimonsa ja rakastajansa. Se tuli minullekin vahvasti mieleen.

Elokuvan loppupuolella, kun perhe on asettunut uuteen kotiin ja Liesl lukee iltasatua veljilleen, idyllinen näky on kuin suoraan J. M. Barrien Mikä-Mikä-Maasta, jossa Wendy lukee Kadonneille Pojille. Olen satavarmasti nähnyt tuon kohtauksen! Peter Pan? Hook? Finding Neverland?

Teollisuusmogulin mutkikas hanke

Mutta takaisin Foinikiaan, jossa salamurhaaja väijyy jälleen uhriaan ja kaupanteko saa uhkapelin piirteitä.

Kuten aiemmin kirjoitin, Zsa-Zsa Kordan esikuvana on toiminut Andersonin appiukko, mutta elokuvassa mainitaan myös muita tosielämän mahtimiehiä, joiden persoona ja teot ovat antaneet osviittaa Benicio del Toron näyttelemälle teollisuusmogulille. Yksi heistä on armenialainen Calouste Gulbenkian, öljyalan bisnesmies, jonka tapa pitää itsellään viisi prosenttia kehittämiensä yhtiöiden osakkeista toi hänelle lopulta lempinimen Herra Viisi prosenttia.

Minulle Kordasta tuli mieleen kreikkalainen Aristoteles Onassis, pakolaisena uransa aloittanut häikäilemätön suurliikemies ja vaikutusvaltainen laivanvarustaja, josta tuli yksi maailman rikkaimmista miehistä.

Wes Andersonin käsikirjoittama infrastruktuurihanketta koskeva juoni on vauhdikas ja paikoin riemastuttavan hauska, mutta kokonaisuutena niin merkillinen ja mutkikas, että minä putosin kärryiltä. Se ei totta puhuen kauheasti haitannut, koska silmänruokaa, upeita yksityiskohtia ja nasevaa dialogia riittää loppuun asti, aina taideteoksilla ryyditettyjä lopputekstejä myöten, jotka tällä kertaa rullaavat oikealta vasemmalle.

Nimekäs näyttelijäkaarti osaa työnsä

Foinikialainen juoni sai minut jälleen hämmästelemään, miten suuria filmiteollisuuden tähtiä Anderson onnistuu kiinnittämään elokuvansa pieniinkin rooleihin: Tom Hanks, Benedict Cumberbatch, Scarlett Johansson, Willem Dafoe… Mutta ennen kuin alan kehua mestareita työssään, kohdistan valospotit Mia Threapletoniin, jolle Lieslin rooli on ensimmäinen merkittävä elokuvarooli. Vitsit, mikä läsnäolo! Hän on täysiverinen vastavoima teollisuusmoguli-isälleen ja osaa pudottaa vuoropuheluissa sanansa juuri sopivan ironisesti. Mikä parasta, hänen vaitiolonsa ja hallittu ilmeilynsä tietyissä kohtauksissa puhuu väkevämmin kuin minkäänlainen raivoaminen.

Pidin myös Benicio del Torosta, joka onnistuu hienovaraisesti tuomaan esiin sen muutoksen, joka Zsa-Zsa Kordassa tapahtuu isän ja tyttären lähentymisen ansiosta. Eikä pidä unohtaa retkikunnan kolmatta jäsentä, hyönteistutkija Björn Lundin nahkoihin uinutta Michael Ceraa, joka osaa yllättää ja jonka muka-norjalaiselta kuulostava aksentti jaksoi huvittaa ainakin minua.

Haluan nostaa esiin myös Kordan perheen hovimestarin, jonka peribrittiläinen tight upper lip -ilme ja asenne säilyy tiukoimmissakin käänteissä. Oli jotenkin riemastuttavaa nähdä roolissa Alex Jennings, joka on usein näytellyt elokuvissa ja tv-sarjoissa kuninkaallisia. Lisämaustetta asetelmaan tuo se, että foinikialaisperheessä on nimenomaan englantilainen palvelija aikana, jolloin brittiläinen imperiumi oli vielä voimissaan.

Zsa-Zsa Kodarin velipoika, Nubar-setä, esiintyy päähenkilöiden puheissa tarinan alusta asti, mutta häntä esittävä Benedict Cumberbatch päästetään vauhtiin vasta elokuvan loppupuolella. Veljesten yhteenotto on kuin Marvel-seikkailuista, täynnä hillitöntä takaa-ajoa, lähitaisteluita ja aseilla viskomista. Poismenokin on elämää suurempi pamaus.

Mitä jätämme muille perinnöksi?

Wes Andersonin uusimmassa elokuvassa on tietynlaista melankoliaa, eikä sen loppukaan ole yksiselitteisen onnellinen, vaikka ohjaaja lataa viimeisiin kohtauksiin idyllinomaista, jopa toiveikasta hehkua. Kun näin jälkikäteen mietin, millaisen sielunmaiseman tai peräti opetuksen Foinikialainen juoni tarjoaa katsojilleen, päädyn Zsa-Zsa Kordan sanojen äärelle: ”Vilpitön hurskaus!” Sitä isä ihailee tyttäressään ja uskoo sen olevan vastaus elämän eri tilanteissa, ehkä yllättäen myös liiketoimissa.

Kysymys jälkipolville jäävästä perinnöstä väreilee kohtauksessa, jossa isä ja tytär laittavat kassakaappiin talteen arvotavaroita, kuten Zsa-Zsan isän tuhkat Anubisin päällä koristellussa uurnassa. Omaisuus tuo valtaa (ja vihollisia), mutta se ei välttämättä tee ihmistä onnelliseksi. Rahoja ei myöskään kukaan saa mukanaan tuonpuoleiseen. Kannattaisiko siis sijoittaa aika ja varat perheeseen?

---

Foinikialainen juoni (2025). K-12 Alkuperäisidea: Wes Anderson & Roman Coppola Käsikirjoitus: Wes Anderson Ohjaus: Wes Anderson Musiikki: Alexandre Desplat Kuvaus: Bruno Delbonnel Leikkaus: Barney Pilling Lavastussuunnittelu: Adam Stockhausen Taideasiantuntija: Jasper Sharp Pukusuunnittelu: Milena Canonero Pääosissa: Benicio Del Toro, Mia Threapleton, Michael Cera, Tom Hanks, Bryan Cranston, Scarlett Johansson, Benedict Cumberbatch, Bill Murray, Willem Dafoe, Alex Jennings, Jeffrey Wright, Hope Davis, Steve Park, Rupert Friend Kesto: 101 min

Pääkuvassa Mia Threapleton ja Benicio Del Toro. Kuva © TPS Productions/Focus Features