Lysti ja lupsakka murhamysteeri

Katsomosta avautuu idyllinen näky: On kukkiva kesäpiha ja somin kahvikupein katettu pöytä. On opettajan pikku nurkkaus ja gramofoni. Oikealta laidalta löytyy kunnon kyläkauppa tuotteineen, vanhanaikaisine vaakoineen ja puhelimineen. Poliisiaseman pöydällä kekottaa komea kirjoituskone, olisiko Royal vai peräti Remington? Ilmassa soivat ikivihreät iskelmät, Tapio Rautavaaraa ja Olavi Virtaa.

Setti tekee tehtävänsä ja yleisö on hetkessä lennätetty ajassa taaksepäin kahvinjuojien kultaiselle 50-luvulle.

Tarjolla vanhanajan whodunnit

Tamperelaisen harrastajateatteri Lystin esitys ei aikaile vaan tarjoilee katsojille heti ensimetreillä päättömän ruumiin. Onko uhria kohdannut onnettomuus vai lieneekö joku tyrkännyt miehen junan alle? Kuka tämä poloinen on? Mitä asiaa hänellä oli maalaispitäjään? Entä kuka oli laittanut hänen lompakkonsa väärään taskuun?

Kysymyksiä, kysymyksiä. Niihin vastauksia alkavat etsiä paikkakunnan pontevat poliisivoimat, nimismies Raili Paasonen ja konstaapelit Aho ja Romppainen, sekä teräväpäinen Martta, pitäjän ikioma hiukan varttuneempi ja makealle perso neiti etsivä, joka saa rikostapauksen tiimoilta syyn selata useammankin kerran tuiki tärkeää tietosanakirjaansa.

Epäiltyjä kyllä piisaa. Vaikka poliisi ei pitäjän asukkaita pitäisikään syyllisinä, katsoja alkaa miettiä pastorin ja tämän vaimon, Juuli-kuskin, veturinkuljettajan, lämmittäjän, kauppiaan ja opettajattaren persoonaa ja puuhia sitäkin tarkemmin. Ja mistä sitä tietää, vaikka neiti Martta paljastuisikin verenhimoiseksi syöjättäreksi!

Huumoria ja hellyttävä lovestoori

Ohjaaja Antti Mankonen kertoo käsiohjelmassa nauttineensa esityksen ohjaamisesta, koska Heikki Sirkkolan kirjoittamassa näytelmässä yhdistyy monta rakastettua elementtiä. Totta, Apteekkarin näköinen mies on sekoitus perinteistä murhamysteeriä, huumoripitoista hölmöilyä, kesäistä kepeyttä ja nostalgista fiilistelyä, jonka uumenista kasvaa hellyttävä rakkaustarina – ja tämä kaikki kiedottuna ihanaan 50-luvun viattomuutta ja optimismia pursuavaan pakettiin.

Iso ansio yleisön viihtymisestä lankeaa Teatteri Lystin näyttelijöille, jotka tulkitsevat energisesti – paikoin tuskin housuissaan pysyen – maalaispitäjän monia värikkäitä hahmoja. Paula Toivonen on Neiti Martan roolissa riemastuttava ja hurmaava maallikkosalapoliisi, jonka touhuja oli pakko seurata silloinkin, kun tarinan juoni veti katsojaa jo toisaalle näyttämöllä. Toivonen tekee roolin herkullisesti sekä erinomaisen selvästi ja sävykkäästi replikoiden. Hänen nokkelaa Neiti Marttaansa katsoisin mielelläni toisessakin murhamysteerissä.

Toinen varsinainen huomioimuri on konstaapeli Romppainen, jota Sami Häkkinen näyttelee pontevasti ja sarjakuvamaisesti liioitellen ja alati yllättäen, mikä sähköisti meidät katsojatkin jännittävien tapahtumien äärellä. Romppaisen ja hiljavaltosmaisen rohkean opettajatar Lindforsin (Ida Kiviniemi) suhteen kehittymistä oli perin kiinnostavaa seurata.

Seurakunnan paimen kokoaa laumansa

Valovoimaa ja näyttelemisen riemua tarjoilee myös Mark Jarvel, jonka pastori Heikkilä mallaisi hyvin 50-luvun suomalaisten komediaklassikkojen tyyppigalleriaan. Hän jallitti heti yleisön – meidät kauniit ja komeat ylioppilaat – laulamaan kanssaan Suvivirren viidettä säkeistöä ja kujeili pitkin matkaa kokeneen estradiketun tavoin. Hän myös kokosi väliajalla kahvilaan ja Haiharan maisemiin levittäytyneen katsojalauman seurakunnan paimenen rutiinilla ja lempeällä huumorilla takaisin orsille istumaan. Jarvelin junanlämmittäjän rooli taisi olla pieni kunnianosoitus edesmenneelle Heikki Silvennoiselle, sen verran kummelimaisesti kyseinen Artturi asiansa esitti.

Pidin myös Marja Kurvisen napakasta nimismies Paasosesta ja tämän täysipäisestä järkeilystä, vaikka olosuhteet ja neiti Martta välillä veivätkin rikostutkintaa uuteen suuntaan. Kuten Heikki Sirkkola muistuttaa käsiohjelmassa, nainen nimismiehenä ei ollut sotien jälkeen harvinaisuus, vaan monessa maalaiskunnassa tuomiokunnan syyttäjä toimi virkaatekevänä nimismiehenä. Sellainen on myös näytelmän Paasonen. (Taas opin uutta!)

Mitä tulee loppuratkaisuun, niin yksikään seitsenhenkisen naisryhmämme jäsenistä ei sitä arvannut. Siitä onnittelut koko Teatteri Lystin tiimille!

Apteekkarin näköinen mies -esitys nähdään Haiharan taidekeskuksessa Tampereella vielä 5 kertaa, viimeinen esitys on 10.8.2025. Hopi-hopi!

Maksoin lipun itse.

Apteekkarin näköinen mies

Ensi-ilta Teatteri Lystin ulkonäyttämöllä Haiharan taidekeskuksessa Tampereella 27.6.2025. Näin esityksen 24.7.2025

Käsikirjoitus: Heikki Sirkkola Ohjaus: Antti Mankonen Puvustus: Saga Heittola, Marja Kurvinen + työryhmä Lavastus: Viljami Wager + työryhmä Rekvisiitta: Työryhmä Ääniajo: Pasi Kaartinen Musiikin sovitus: Heikki Sirkkola

Rooleissa: Sami Häkkinen, Mark Jarvel, Ida Kiviniemi, Marja Kurvinen, Werneri Laine, Eevi Leppänen, Veera Nurmela, Samuel Peltola, Veera Räisänen ja Paula Toivonen