Keskiaika uusiksi eli historiaa hilpeästi

SULKEKAA PORTIT!

Samppalinnan kesäteatterin yleisön joukkokailotus toimii, ja niin meidät katsojat siepataan keskiaikaiseen illuusiokuplaan ja pyöräytetään ensitöikseen suuren kartan äärelle, jotta pääsisimme, no, kartalle siitä, missä nyt ollaan, mitä tapahtuu, kuka ruhtinas haluaa ketäkin ja minkä kokoisia läänityksiä keltäkin.

On vuosi 1561 ja Suomen Juhana-herttua on tehnyt naimakaupat Puolan kuningas Sigismund Augustin kanssa tämän sisaresta Katariina Jagellonicasta. Siitä starttaa riemastuttava ja monipolvinen kuninkaallinen tarina, jossa historialliset tosiseikat lyövät kättä kuviteltujen juonikäänteiden kanssa.

Hyppään hetkeksi takaisin nykypäivään ja paljastan, että tätä esitystä olin odottanut kuusi vuotta. En minä sitä tiennyt Turkuun reissatessani, eikä sitä voinut tietää kukaan muukaan, eivät ainakaan Samppalinnan Kesäteatterin 65-vuotisjuhlanäytelmän tekijät, jotka käsiohjelman mukaan alkoivat työstää teostaan pari vuotta sitten.

Kesällä 2019 näin esityksen, jonka olisin tahtonut taltioida ikiajoiksi pulloon tai hologrammiksi. Monty Pythonin Spamalot Törnävän kesäteatterissa tarjosi niin priimaa, energistä, hulvatonta ja taidokasta musiikkiteatteria, että oksat pois! Voit lukea totaalisesta loveen lankeamisestani tästä samaisesta blogistani.

Kesäkuussa kantaesityksensä saanut Jagellonica – Turun oma prinsessa -musikaalikomedia yltää samaan loistoon. Mikä parasta, se on toteutettu alusta loppuun kotimaisin voimin. Malja sille ja ilmoille ensimmäiset kunnialaukaukset!

Kaiken takana on ihmeneloset

Ajatus Katariina Jagellonicasta kertovasta musikaalista on alun perin Samppalinnan kesäteatterin taiteellisen johtaja Jukka Nylundin, joka on säveltänyt teoksen. Hän esitti ideansa komediamusikaalin kirjoittamisesta haaveilleelle Niina Lahtiselle, ja hupskeikkaa, ensimmäinen käsikirjoitusversio syntyi jo muutamassa viikossa. Näin siis käsiohjelman mukaan.

Kaksikko kasvoi ihmenelosiksi, kun Nylund houkutteli kapellimestariksi ja musiikin sovittajaksi Tony Sikströmin sekä ohjaajaksi lukuisissa musikaalituotannoissa marinoituneen ja meritoituneen Petrus Kähkösen. Kiinnostaa, todellakin kiinnostaa, muistan ajatelleeni, kun selailin joskus keväällä tulevan suven kesäteatteriantia. (Käsiohjelmasta huomasin, että varakapuna toimii Eeva Kontu – että priimaa piisaa sitten varahenkilöissäkin. Huh-huh!)

Hurmaava poliittinen pelinappula

Tutustuin Katariina Jagellonican tarinaan puolitoista vuotta sitten kirjailija Jenna Kostetin ansiosta. Hänen teoksensa Kuuden Katariinan jäljillä (Aula & Co 2023) esittelee kuusi kiehtovaa naista, jotka ovat eri tavoin ja eri rooleissa vaikuttaneet Turun linnassa. Yksi heistä on ehta renessanssiprinsessa, Jagellojen kuningassukuun kuuluva Katariina, jonka äidinpuoleiset sukujuuret juontavat 1400-luvulle Italian Milanoon.

Samppalinnan kesäteatterissa tätä eurooppalaisen aatelisnaisen kasvatuksen saanutta ja Krakovassa loiston, sivistyksen, oppineisuuden, taiteen ja muodin keskellä kasvanutta kuninkaallista näyttelee Kaisa Hela. Miten turkasen hurmaava, terävä, tunteikas ja tsäpäkkä hänen monin tavoin poliittiseksi pelinappulaksi paljastuva Katariinansa onkaan!

Hela on nimiroolissa verraton. Hän tuo mainiosti esiin Katariinan mielenliikkeet, kun karu Pohjola paljastaa nyreimmän puolensa ja Turun asukkaat pätkivän puheensa, eikä se linnakaan nyt ihan nimensä veroinen ole verrattuna Keski-Euroopan arkkitehtuurisiin ihmeisiin. Ennen muuta ihailin Helan ilmaisun ja äänensävyjen rikkautta sekä suvereenia sanojen painotuksilla leikittelyä.

Helan tärkein vastapeluri tässä 1500-luvun siniveristen parisuhdepelissä on tietenkin Suomen herttua Juhanaa näyttelevä Antti Lang, joka jo avausnumerossaan tekee väinämöiset ja laulaa meidät kaikki suohon. Herran pieksut, millaisen funkahtavan irtonaisen bilehileen Ruotsin kuningashuone olikaan kanssakulkijoidensa iloksi tuottanut! Juhana oli Katariinaa 11 vuotta nuorempi, ja tätä ikäeroa tutkaillaan esityksessä monesta kulmasta.

Kaksikko ansaitsee ilman muuta kunnialaukaukset.

Terävää dialogia ja turkulaisvitsejä

Esityksen suola, sinappi ja ehkä se reininviinikin piilevät dialogissa ja lauluissa. On lopulta aika sama, ketkä henkilöt lavalla diskuteeraavat keskenään, sillä Lahtinen on kirjoittanut [työryhmän aktiivisella avustuksella, jos olen oikein ymmärtänyt] kaikille osapuolille poskettoman hauskoja repliikkejä ja tikarinteräviä vuoropuheluja, joissa saavat huutia niin vanhoilliset asenteet kuin miehinen maailmankuvakin.

Joukossa oli myös turkulaiseen elämänmenoon liittyviä heittoja, joista aika moni meni tältä tamperelaiselta tyystin ohi, mutta se ei kokonaisuutta haitannut.

Tarinaan on kirjoitettu ensiminuuteilta lähtien yleisön suora puhuttaminen, mikä on oiva ratkaisu, varsinkin kun esitys letittää historiallista faktaa ja värikästä fiktiota. Katsojille ei näiden letkeällä otteella avattujen selitysten ansiosta jäänyt epäselväksi, mitkä seikat Katariina Jagellonican kohtalossa olivat totta, mitkä legendaa ja mitkä käsikirjoittajan lennokasta mielikuvitusta. Pidin tosi paljon siitä, miten monisäikeiseksi tarina kasvoi ja miten taitavasti tekijät leikittelivät eri tasoilla.

Paitsi nokkelaa historiankirjoitusta Jagellonica – Turun oma prinsessa tarjoilee myös upeita laulunumeroita. Koko näyttelijätiimi laulaa täysin palkein, mutta erityisen häikäiseviä hetkiä saatiin kokea, kun Antti Lang ja Linda Hämäläinen pääsivät ääneen.

Olen ihaillut Langin tulkintoja aiemmin mm. Helsingin kaupunginteatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa, mutta Hämäläinen pääsi yllättämään minut. Herramunjee mikä ääni! Hän oli ilmiömäinen sekä Iivana Julman vetimissä että viehkona Kaarina Hannuntyttärenä laulaessaan. Kun katselin ja kuuntelin Juhana Herttuan ja rakkaan jalkavaimon kuhertelua, melkein odotin, että he kohtauksen jatkoksi esittävät Papagenon ja Papagenan dueton.

Vähemmän on helkutisti enemmän

Jaksan yhä vieläkin tätä bloggausta naputellessani äimistellä sitä, miten sähäkän komediamusikaalin Samppalinnan kesäteatteri pystyy tänä vuonna yleisölleen tarjoamaan vain viiden näyttelijän voimin. Toki esityksessä pilkkakirves heiluu kulttuurialan toimijoihin kohdistuneiden leikkausten vuoksi – minun puolestani poliittisia päättäjiä olisi voinut kurmottaa asiasta reippaamminkin – mutta kuin kiusallaan viisikko näytti, miten haasteet selätetään: ammattitaidolla ja huumorilla, tietenkin.

Nyt isketään taas kehuvaihde päälle ja kiitossanojen kohteina ovat Ria Kataja ja Lari Halme.

Katajan monipuolista osaamista olen arvostanut jo pitkään, mm. Juha Jokelan Esitystalous-trilogiassa ja Dosentit-näytelmässä. Viimeksi näin Katajan JERK-ryhmän yhteistuotannossa Eerika Rantasen tähänastinen elämä, jossa hän pelasi loistavasti yhteen Kaisa Helan ja Eeva Soivion kanssa. Samppalinnassa hän esittää mm. Anna Jagellonicaa, Ebba Lilliehöökiä sekä [vieläpä samassa kohtauksessa] Ruotsin sotajoukkoja, Venäjän sotajoukkoja ja hirmuista ukkosmyrskyä. Riemastuttavia herkkupaloja yksi toisensa jälkeen.

Kataja näyttelee myös Puolasta pohjoiseen roudattua viinuria, jota meidän leveysasteidemme hedelmä- ja marjaviinit eivät ikävä kyllä vakuuta. Katariina toi Turkuun oman lähes 60-henkisen puolalaisseurueen – aatelismiehiä, seuranaisia, katolisia pappeja, keittiöhenkilökuntaa, renkejä, piikoja, narreja – joita Samppalinnan kesäteatterin esityksessä saavat kunnian edustaa viinuri ja Lari Halmeen näyttelemä kokki. Ne kulttuurileikkaukset, muistattehan…

Myös Halme singahtelee Samppalinnassa roolista toiseen ja tekee sen konkarin ottein. Hän on fyysisen ilmaisun notkea taituri ja virtuoosimainen ilon apostoli, joka Helan lailla leikittelee kielellisillä painotuksilla ja salamannopeilla sävyjen vaihdolla niin, ettemme me hitaammat hämäläiset meinaa perässä pysyä. Hänen Ruotsin kuninkaansa, Eerik XIV, on räjähdysaltis hirmuvaltias, joka lauluosuuksissaan suorastaan liekehtii tuhon airueena. Joo, eiköhän tähänkin pamauteta taas ne kunnialaukaukset.

Eläytymistä sateessa ja helteessä

Tämän kaiken suitsutuksen ohella pitää toki muistaa, etteivät kaikki suinkaan innostu tällaisesta farssia, slapstickia ja paikoin jopa mauttomuutta lähentelevästä vauhdikkaasta komediasta. Väärään paikkaan koki kaiketi tulleensa vieressäni istunut pariskunta, jota yleisön hidas valuminen katsomoon ja esityksen alun myöhästyminen [huom! noin viidellä minuutilla] harmitti kovasti ja joka sitten väliajalla poistui kenties parempiin maisemiin.

On totta, että olisin itsekin käyttänyt fiktiivisiä saksia ja leikannut lyhyemmäksi loppupuolen takaa-ajokohtausta – olkoonkin että siinä joka iikka sai näyttää erilaisia taistelutaitojaan. Mutta muutoin viihdyin paremmin kuin hyvin Samppalinnan pyörivässä katsomossa ja ihastelin näyttelijäntyön ohella niin Sikströmin johtaman bändin soitantaa, Chris Whittakerin koreografiaa, Jani Uljaksen kekseliästä lavastusta kuin Riikka Aurasmaan suunnittelemaa upeaa, jopa ruhtinaallisen rönsyilevää puvustusta.

Kuninkaallisten garderobista tulikin mieleeni vielä yksi syy kehua ei ainoastaan Samppalinnan kesäteatterissa uurastanutta työryhmää vaan kaikissa kesäteattereissa läpi maan heittäytyneitä ammattilaisia ja harrastajia. Kesäkuussa porukka taivalsi läpi tuulen ja sateen ja heinäkuussa eläytyi rooleihinsa helvetinmoisessa helteessä. Ei ihme, että Turussakin elektrolyyttijuoma löysi tiensä 1500-luvun mellastamisen keskelle. Malja teille kaikille!

P.S. Mainitsin alussa, että Jagellonica – Turun oma prinsessa on tehty täysin kotimaisin voimin. Chris Whittaker on syntyjään britti, mutta olen päättänyt tehdä niilot, varsinkin kun hänen ohjaamansa Murha kahdelle on niin järisyttävän hyvä. Logiikka? Sitä ei ole eikä tarvita. 😉

---

Maksoin lipun itse.

Jagellonica – Turun oma prinsessa

Kantaesitys Samppalinnan Kesäteatterissa 18.6.2025. Näin esityksen 28.7.2025.

Käsikirjoitus: Niina Lahtinen Musiikki: Jukka Nylund Ohjaus: Petrus Kähkönen Kapellimestari ja musiikin sovitus: Toni Sikström Pukusuunnittelu: Riikka Aurasmaa Lavastus: Jani Uljas Naamioinnin suunnittelu: Petriina Suomela Koreografia: Chris Whittaker Rooleissa: Lari Halme, Kaisa Hela, Linda Hämäläinen, Ria Kataja ja Antti Lang

Pääkuvassa Jagellonica-esityksen juliste, jonka graafinen suunnittelu on Hermanni Suppalan käsialaa. Esityskuvissa Kaisa Hela, Ria Kataja, Linda Hämäläinen, Antti Lang ja Lari Halme. Kuvat © Otto-Ville Väätäinen